Lihavuus kroonisena sairautena – työterveyden näkökulma

Lihavuus heikentää kokonais-valtaisesti työterveyttä

Lihavuus vaikuttaa sekä suorasti että epäsuorasti moneen keskeiseen työterveyden osatekijään. Toisaalta sosioekonominen asema on yhteydessä painoindeksiin, ja matalan koulutuksen saaneilla sekä alemmissa työtehtävissä toimivilla on keskimäärin korkeampi painoindeksi. Lihavuus on yhteydessä lisääntyneeseen onnettomuusriskiin työpaikalla sekä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin ja uniapneaan, jotka vaikuttavat suoraan fyysiseen työkykyyn ja jaksamiseen. Lihavuuden myötä myös itsetunto ja ammatillinen identiteetti voi olla heikentynyt, ja lihavat kärsivät monista mielenterveyden ongelmista normaalipainoisia useammin. Staattinen työ ja esimerkiksi epäsäännölliset työajat sekä stressi puolestaan altistavat painonnousulle ja lihavuudelle.

Laaja Helsingin kaupungin työntekijöillä tehty pitkittäistutkimus osoitti, että lihavuus ja painonnousu lisäävät erityisesti lyhyiden, mutta myös pitkien, työpoissaolojen määrää sekä altistavat pysyvälle työkyvyttömyydelle. Lihavuus onkin usein epäsuora työkyvyttömyyseläkkeen syy. Tuoreessa kansalliseen FinTerveys 2017 -aineistoon perustuvassa FinWeight-tutkimuksessa havaittiin, että lihavat kokivat sekä psyykkisen että fyysisen työkykynsä merkitsevästi normaalipainoisia heikommaksi, minkä on puolestaan osoitettu ennustavan sairauspoissaoloja ja työterveyshuollon kustannuksia. FinWeight-tutkimuksessa lihavat raportoivat myös enemmän sairauspoissaolopäiviä ja normaalipainoisiin verrattuna lihavista noin kaksinkertainen määrä raportoi yli 14 sairauspoissaolopäivää edeltäneiden 12 kuukauden ajalta. Lihavuuden aiheuttama taakka ulottuu siten terveyshaittojen ja yhteiskunnalle aiheutuvien taloudellisten kustannusten lisäksi kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointiin ja myös toimeentuloon.

Työterveyslääkäri toimii lihavuuden hoidon keskiössä

Lihavuuden yleisyys ja moniulotteiset vaikutukset huomioiden lihavuuden tehokkaalla ennaltaehkäisyllä ja hoidolla on mahdollisuus saavuttaa merkittäviä hyötyjä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta katsoen. Työterveyshuollolla on perusterveydenhuollon ohella keskeinen rooli aikuisten lihavuuden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Työterveyslääkäri toimii lihavuuden hoidon aitiopaikalla ja tärkeänä linkkinä muiden asiantuntijoiden välillä (kuva «»1). Työterveyslääkäri on usein ainoa henkilö, joka tuntee potilaan ja hänen terveyshistoriansa kokonaisvaltaisesti, ja on siksi merkittävässä roolissa asiaan tarttumisessa. Työterveyslääkärin vastaanotolle tuleva potilas saattaa olla sairausloman kynnyksellä johtuen moninaisista fyysisistä ja psyykkisistä oireista, joita on ehkä pitkäänkin hoidettu eri tahojen asiantuntijoiden toimesta vailla kokonaisvaltaista tilannekuvaa.

Potilas itse voi kokea voimakasta epäonnistumisen tunnetta ja syyllisyyttä tilanteesta. Vyyhtiin käsiksi pääseminen vaatii perusteellista taustaselvitystä, ja usein lihavuus osoittautuukin ongelmien yhteiseksi taustanimittäjäksi. Lihavuus on kuitenkin usein alihoidettu, koska liitännäissairauksiin on sekä potilaan että lääkärin helpompi tarttua eikä lihavuuden hoitoon ole tarjolla yksinkertaista ja nopeaa ratkaisua.

Kuva 1. Työterveyslääkäri toimii lihavuuden hoidon aitiopaikalla ja tärkeänä linkkinä muiden asiantuntijoiden välillä.

Lihavuutta tulee hoitaa kroonisena sairautena

Lihavuuden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on ratkaisevan tärkeää nostaa lihavuus samalle viivalle muiden kroonisten sairauksien kanssa. Työterveyslääkärin rooli on tunnistaa, tutkia ja tukea. Lihavuudesta tulee keskustella neutraalisti mutta aihetta kiertelemättä. Lihavuus on monimutkainen krooninen sairaus, jonka taustalla on useita eri tekijöitä, eikä ratkaisuksi riitä vain syömisen vähentäminen tai liikunnan lisääminen. Mahdollisten taustasairauksien poissulkeminen ja esimerkiksi painonnousua lisäävien lääkitysten huomioiminen on tärkeää hoidon onnistu-miselle. Pelkkä ylipainon tai lihavuuden mainitseminen tai ravitsemusohjeiden jakaminen vastaanotolla on harvoin riittävä kimmoke muutokseen. Vaikka lihavuus näyttäytyy lääkärille usein riskinä muiden joukossa, potilaalle lihavuus voi olla hyvin henkilökohtainen ja herkkä asia. Erilaisten lähestymistapojen miettiminen ja potilaan elämänvaiheen huomioiminen sekä tavoitteiden asettaminen yhdessä potilaan kanssa ovat perusta onnistuneelle hoidolle. Tärkeänä tavoitteena tulee olla potilaan pystyvyyden tunteen tukeminen ja positiivisten tunteiden herättäminen toteamuksien tai tiedon tuputtamisen sijaan.

Myönteinen ilmapiiri ja rakenteet onnistuneen hoidon tukena

Lihavuuden hoitoon motivoituneen työterveyslääkärin lisäksi tarvitaan myös toimintaa tukevia rakenteita ja riittävät resurssit. Työterveyslääkärillä on usein apunaan laaja kirjo eri alojen asiantuntijoita, mutta verkosto voi olla pirstaloitunut, mikä vaikeuttaa potilaan kokonaistilanteen hallintaa. Tuloksellisen hoidon kehittäminen ja jatkuvuuden takaaminen vaativat nykyistä johdonmukaisemman hoitopolun rakentamista. Lihavuuden hoidon keskiössä toimiva työterveyslääkäri tarvitsee ympärilleen moniammatillisen tiimin, jossa vastuut ja tiedonkulku on jaettu selkeästi. Työterveyslääkärin tehtävä on luoda potilaalle tunne, ettei hän jää asioiden kanssa yksin. Vuonna 2020 päivitettyjen hoitosuositusten mukaan lihavuuden hoitoa voidaan tarvittaessa elintapahoidon ohella tukea lääkityksellä. Myös lihavuusleikkausta voidaan harkita kriteerit täyttäville potilaille silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu riittävää tulosta. Lihavuuden hoidon ohella työterveyshuolto voi yhdessä työntekijän ja työantajan kanssa kartoittaa työolojen mahdollisia haasteita, jotka vaikeuttavat elintapahoidon toteutusta tai hoidon tavoitteiden saavuttamista. Tärkeää on myös tunnistaa varhaisessa vaiheessa henkilöt, joilla riski painonnousuun on suuri, ja keskittää entistä enemmän huomiota painonnousua ehkäiseviin toimiin.

Jokainen työterveyslääkäri voi osaltaan edistää lihavuuden hoidon myönteistä ilmapiiriä. Lihavuuskeskustelun taustalla on tärkeää muistaa, että jo pienillä muutoksilla voidaan saada paljon aikaan. Lihavuuden hoidossa ei aina tarvitse tähdätä normaalipainoon vaan joskus pelkkä nykypainon ylläpitokin on riittävä tavoite, ja jo viiden prosentin painonpudotuksella on merkittäviä terveyshyötyjä. Pienikin painonlasku parantaa usein potilaan itsetuntoa, kokonaisvaltaista toimintakykyä ja riskiä sairastua liitännäissairauksiin.