Työaikalaki ja sen vaikutukset lääkärin työhön ja työaikaan

Keskeiset muutokset

Työajan käsitteestä ei enää voinut sopia kuten aiemmin oli tehty. Kaikki työpaikalla vietetty aika on luettava työajaksi, myös ei-aktiivinen työaika. Työaikalaki mahdollisti kuitenkin opt out -määräyksestä sopimisen valtakunnallisten sopijaosapuolien välillä, ja näin myös tehtiin. Opt out -sopimuksella tarkoitetaan enimmäistyöajan (48 t/vk) ylittäviä ei-aktiivisia tunteja, joita voidaan tehdä lääkärin ja työnantajan välisellä sopimuksella. Enimmäistyöaikaa tarkastellaan vuositasolla 48 t x 48 viikkoa, josta vuoden 52 viikosta on vähennetty minimivuosiloma-aika 4 viikkoa.

Iso periaatteellinen muutos tehtiin myös siinä, kun säännöllistä työaikaa (38 t 15 min) oli mahdollista sijoittaa niin sanotusti ilta-aikaan. Perinteisesti lääkäreillä on ollut käytössä "virka-aika" klo 8–16. Tämä on perustunut vanhaan käytäntöön, koska päivystykset alkoivat viimeistään klo 16. Tätä käytäntöä ei ole kuitenkaan koskaan kirjattu sopimusmääräyksiksi Lääkärisopimukseen, ja sen tulkinta oli jo aiemmin alkanut rakoilla. Työnantajat haluavat mahdollistaa palvelujen tarjontaa (muuta kuin päivystystä) myös klo 16:n jälkeen, ja toisaalta osa jäsenkunnasta haluaa rytmittää omaa säännöllistä työaikaansa sijoitettuna joustavammin kuin vain klo 8:sta 16:aan. Tämän pohjalta saatiin neuvoteltua määräaikainen kokeilumääräys, jonka perusteella säännöllistä työaikaa voidaan sijoittaa klo 20:een (pe ad 18:aan) saakka. Viikon säännöllinen työaika (38 t 15 min) ei voi ylittyä eli iltatunnit ovat pois jostain muualta kyseisellä viikolla. Muutos mahdollistaa joustoja eri tavoin kuin aiemmin, niin työnantajalle kuin lääkäreillekin. Mikäli illan tunteja tehdään klo 17–20, maksetaan niistä myös erikseen määritelty Lääkärisopimuksen mukainen korvaus riippuen siitä, kuinka monta kertaa edellä mainittuja vuoroja kuukaudessa on. Vallitsevan koronatilanteen vuoksi määräyksen soveltaminen on jäänyt vähäisemmälle käytölle kuin sopijaosapuolet arvioivat. Seuraavalla neuvottelukierroksella mainittu sopimusmääräys ja sen sisältö nousseekin keskusteluun.

Levon merkitys

Uudessa Lääkärisopimuksessa suurin muutos koski lepoaikoja ja vuorokausilevon ottamista osaksi sopimusta. Vuorokausilepo tarkoittaa 11 tunnin lepoaikaa jokaisen 24 tunnin aikana työrupeaman alusta laskien. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen työrupeama voi työaikalain mukaan olla maksimissaan 13 tunnin mittainen. Tavoite on noudattaa edellä mainitun työaikalain vuorokausilepoa ja siten lyhentää pitkiä työrupeamia.

Viikkolepo on 35 viikkotunnin jakso, jossa on 11 tunnin vuorokausilepo ja vähintään 24 tunnin erillinen viikkolepo. Viikkolepo on määritelty lääkärisopimuksessa jo edellisessä työaikalaissa, joka tuli voimaan vuonna 1996. Viikkolepoa on sovellettu hyvin vaihtelevasti. Kuitenkin erityisesti paljon päivystävien alojen osalta viikkolevon toteuttaminen hankaloitui, kun myös uusi vuorokausilepo piti sisällyttää vuorokauden tunteihin. Tämän lisäksi viikon seitsemässä päivässä pitää olla myös viikkolepotunnit.

Työaikalain säännöllisen työajan perusajatus määrittelee noin 8 tunnin mittaiset työvuorot. Työaikalaki ei tunne termiä päivystys. Laissa on säännöllinen työaika, ja mahdolliset lisä- ja ylityöt.

Päivystävien lääkärien päivystysvuoroihin eivät sovellu työaikalain pääsäännöt 8 tunnin työvuoroista, 11 tunnin vuorokausilevosta ja keskimäärin 35 tunnin viikkolevosta. Lääkärit ovat perinteisesti päivystäneet normaalin työajan lisäksi. Viime neuvottelukierroksella tähän pääsäännön toteuttamiseen oli mahdoton päästä huomioiden eri alueiden ja sairaaloiden resurssitilanteet ja siten päivystyksen välttämätön järjestäminen.

Tämän vuoksi Lääkärisopimukseen neuvoteltiin edellä mainitun työaikalain pääsäännön lisäksi kaksi lievennystä, toisin sanoen poikkeusta vuorokausilepoon huomioiden päivystyksen järjestäminen. Toinen niistä mahdollistaa pitkien työrupeamien (24–26 t) jatkamisen sillä edellytyksellä, että lääkärin annetaan levätä kolme tuntia klo 23:n ja 8:n välillä. Tutkimusten perusteella pienikin lepoaika yöllä parantaa toimintakykyä ja siten potilasturvallisuutta. Tämän kolmen tunnin lepoajan tarkoituksena oli saada lepoaika työvuoroon juuri yöaikaan. Lisäksi ajateltiin, että kirjauksella saataisiin lisäresurssia entistä kiireisemmiksi muuttuneisiin raskaisiin työpisteisiin. Monissa paikoissa resurssit eivät ole kuitenkaan toivotulla tavalla lisääntyneet, minkä seurauksena moni lääkäri on kokenut heikennyksiä työoloissaan.

Lopuksi

Lääkäriliitto selvitti viime vuoden lopulla tehdyllä työmarkkinatutkimuksella ensivaikutelmia keväällä 2020 solmitusta sopimuksesta. Työmarkkinatutkimuksessa esiin nousseita havaintoja käytetään, kun sopimusta kehitetään tulevaisuudessa. Liitto on myös kuluneen sopimuskauden aikana saanut tietoa uusien sopimusmääräyksien käytäntöön viemisestä sekä luottamusmiehiltä että myös suoraan jäsenistöltä. Muutoksia on niin kiitelty kuin haukuttu. Osa toimijoista ja soveltajista on päässyt helpommalla, mutta valtaosalla muutos on aiheuttanut isoja muutoksia toimintaan ja hikipisaroita otsalle. Yksi ja sama malli ei sovellu kaikille. Ongelmia on osin edelleen, ja on selvää, että Lääkärisopimuksen työaikamääräyksiä on jatkossakin kehitettävä. Tätä edellyttää jo toimintaympäristön ja työnantajakentän muutos mutta myös se, että uusissa lepoaikamääräyksissä otettiin nyt ensimmäiset askeleet. Harvoin ensimmäisellä kerralla tulee täydellistä.