Työterveyslääkärikollegan kokemuksia COVID-19-testauksesta

Milloin näyte?

Kaikissa infektiotaudeissa on tärkeintä miettiä, koska näytteitä on perusteltua ottaa. HUS:n epidemiologisen yksikön ohjeissa annetaan hyvää ohjeistusta koronaepäillyn potilaan näytteenoton kriteereistä. Covid-19-näyte tulisi ottaa kaikilta oireisilta sairaalassa ja avoterveydenhuollossa. Covid-19-tautiin kuuluvat tyypillisesti kausi-influenssaa muistuttavat hengitystieoireet, mutta muitakin oireita on raportoitu: kuume, yskä, hengenahdistus, lihaskivut, kurkkukipu, väsymys, päänsärky, nuha, haju- tai makuaistin muutos, pahoinvointi tai ripuli. Myös lieväoireiset on testattava. Tartunnan saaneiden lähikontaktien testausta voidaan harkita tartunnanjäljityksen perusteella. Konsultoi tarvittaessa kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä ja sairaanhoitopiirin infektioasiantuntijoita.

Koronavirusinfektio voi olla työperäinen ja aiheuttaa myös ammattitaudin, joten työterveydessä tärkeänä lisäindikaationa on ammattitautiepäilyn testaus ja testit, joita käytetään pienentämään työperäisen tartunnan riskiä työpaikoilla (muun muassa altistuneiden työntekijöiden PCR-testaus). Näistä testeistä on yleensä yrityksen työsuojelulla selkeät ohjeet.

Eri testeistä

PCR-testi on standarditesti ja myös paras. Se on herkin ja luotettavin testi: työterveyslääkäri voi infektiodiagnostiikassa luottaa vain tähän testiin, jos ja kun muut testit arveluttavat. Kuten kaikki laboratoriotestit, PCR-testinkään herkkyys ei ole 100 prosenttia. PCR-testin herkkyys on tilanteesta riippuen kuitenkin parhaimmillaankin noin 95 prosenttia, ja siksi se ei aina riitä osoittamaan virusta kertatestauksella. Esimerkiksi liian varhainen tautivaihe tai epäonnistunut näytteenotto voi olla syynä väärään negatiiviseen PCR-tulokseen. Minulla on ollut potilastapaus, joka testattiin kahteen kertaan PCR-testillä. Molemmat näytteet olivat negatiivisia: oireinen päivä 1 (liian aikainen näyte?) ja oireinen päivä 5 (epäonnistunut näytteenotto?). Kun tauti pitkittyi, otettiin vielä kerran PCR, joka osoittautui positiiviseksi (oireinen päivä 10). PCR-testeistä jää myös joskus "häntiä": potilas ei enää ole sairas eikä infektiivinen, mutta PCR-testi voi edelleen olla positiivinen jopa yli kuukauden sairauden jälkeen. Altistuneilla PCR-testin herkkyys on huonompi kuin infektioepäilyissä, joten negatiivista PCR-testitulosta ei mielestäni ole syytä ilman tarkkaa harkintaa käyttää karanteenin lyhentämiseen, vaikka THL:n ohjeistuksissa tämä nykyisin hyväksytäänkin tartuntatautilääkärin arvion perusteella tietyissä kunnissa.

Antigeenitestien herkkyys on selvästi huonompi kuin PCR-testien, ja niitä voidaan yleensä käyttää luotettavasti vain oireisilla. Itse otan aina myös PCR-testin, jos halutaan antigeenitestiä. Antigeenitesteissä esiintyy myös vääriä positiivisia, joten positiivinen antigeenitesti pitää varmistaa aina PCR-tutkimuksella. Antigeenitestien hyvä puoli on niiden halvempi hinta (yksityispuolella joskus merkittävä tekijä) ja nopeus (vastaus jopa 30 minuutissa). Esimerkiksi Pohjois-Suomesta on pitkiä kuljetusetäisyyksiä, ja joskus PCR-tuloksen saamiseen voi edelleenkin mennä useita vuorokausia. Silloin alustava antigeenitesti oireisella voi johtaa mahdollisen infektioketjun nopeampaan selvittämiseen.

Vasta-ainetestit tulisi ottaa vain poikkeustapauksissa, ja ne osoittavat infektion aina jälkikäteen. IgG-vasta-aineilla voidaan osoittaa jälkikäteen, että potilas on todella sairastanut korona-infektion. IgM-vasta-ainetesti osoittaa tuoreempaa infektiota. Testiä voidaan vaatia esimerkiksi matkustamista varten (muun muassa Kiina on edellyttänyt sekä PCR- että IgM-testiä). Vasta-ainetesteistä on syytä huomata, että spesifiset vasta-ainetestit eivät suinkaan aina muutu positiiviseksi PCR-positiivisen infektion jälkeen. Kesän 2020 hoivakotiepidemian yhteydessä testasimme kymmenen PCR-positiivista potilastapausta (osa oireisia ja osa oireettomia) ja vain 3/10 potilaasta oli muodostanut spesifisiä IgG-vasta-aineita kuukauden kuluttua PCR-positiivisuudesta. Testeissä on varmasti eroja, ja kehitystä on tapahtunut tämän jälkeen, mutta myös THL toteaa, että vasta-ainetesteissä on sekä vääriä positiivisia että vääriä negatiivisia. Joskus koronavasta-ainetestiä voidaan käyttää vahvistamaan epäilyä vanhasta infektiosta esimerkiksi ammattitautidiagnostiikassa.

Muut infektionosoitusmenetelmät

BAL-PCR tulisi ottaa vain erikoissairaanhoidossa harvinaisissa poikkeustapauksissa. Kuvantamislöydökset: aina ei ole tehty diagnostista PCR-näytettä (2020 alkuvaiheessa PCR-testikapasiteetti ei ollut riittävä). Silloin tyypillinen taudinkuva ja TT-löydökset voivat vahvistaa tautiepäilyn. Minulla on ollut ainakin yksi potilastapaus, jolla ei keväällä 2020 tehty lainkaan PCR-testiä, kun hän saapui maahan Itävallan "koronalingosta". Hän kuitenkin sairastui tyypilliseen koronatautiin, joka myös erikoissairaanhoidossa diagnostisoitiin jälkikäteen koronataudiksi TT-löydöksien ja oirekuvan perusteella. PCR-tuotteiden sekvenointia käytetään lähinnä julkisella sektorilla, ja tavoitteena on löytää koronavirusten uudet variantit.

Anamneesi ja taudinkuva ovat ydinasia myös koronainfektioissa

Työterveyslääkärin ei pidä käyttää mitään diagnostisista testeistä, jos ei ensin ole selkeää epäilyä koronataudista tai altistuksesta tai tietoa muusta käyttötarkoituksesta. Soveltuva testausmenetelmä pitää valita käyttötarkoituksen perusteella ja oikea-aikaisesti. Menetelmän valintaan vaikuttaa, kuinka vanha infektio- tai altistusepäily on. Joskus valintaan vaikuttaa myös epidemiologinen tilanne ja tarve saada alustava vastaus nopeasti. Myös se vaikuttaa, mitä tutkimusmenetelmiä kyseisessä yksikössä on saatavilla. Tuloksiin pitäisi aina suhtautua kriittisesti ja varautua vääriin negatiivisiin ja vääriin positiivisiin, joita on kuitenkin vähiten, jos käyttää lähinnä pelkkää PCR-testiä.