Työperäinen kvartsipölylle altistuminen: uutta lainsäädännössä ja mittausmenetelmissä

Altistumisen yleisyys ja altisteiset alat

Tyypillisiä kvartsipölylle altistavia riskiammatteja ovat työ kaivos-, louhinta-, rakennus- ja maanrakennusalalla sekä betoniteollisuudessa. Kvartsihiekkaa käytetään hiomalaitteissa, ja sitä voi muodostua kallio- tai maaperäistä ainesta kuumennettaessa esimerkiksi keramiikkatehtaissa tai metallinjalostamoilla. Erityisen suurta altistumista tapahtuu hiekkapuhaltamisessa.

Suomessa jossain määrin kvartsipölylle altistuu noin 100 000 työntekijää vuosittain. Työntekijöittäin yleisintä altistuminen on rakennusalalla. Ammattitaudeiksi epäiltyjä kivipölykeuhkotapauksia kirjataan vuosittain noin 20, joista ammattitaudeiksi todetaan noin 5. Erityisesti kaivos- ja louhintatyössä saatetaan nykyäänkin altistua asbestille kvartsin ohella.

Terveysvaikutukset

Piidioksidipölyjen terveyshaitat kohdistuvat hengityselimistöön. Ne on luokiteltu syöpävaarallisiksi aineiksi. Tärkeimmät kvartsipölyn aiheuttamat ammattitaudit ovat kivipölykeuhko eli silikoosi, keuhkoahtaumatauti ja keuhkosyöpä. Myös imusolmukefibroosia ja keuhkojen ulkopuolista fibroosia sekä viivästynyttä allergista ihottumaa on kuvattu.

Altistumisen ja silikoosin kehittymisen välillä on osoitettu selvä annos-vastesuhde. Kvartsin haitalliseksi tunnetun pitoisuuden arvon (HTP-arvo) perustelumuistiossa todetaan, että altistumisen pienentämisen tasolle 0,05 mg/m³ odotetaan vähentävän silikoosin prevalenssia noin 5 prosenttiin tai sen alle ja tasolle 0,02 mg/m³ noin 0,25 prosenttiin tai sen alle. Altistumisen alittaessa 50 prosenttia HTP-arvosta sairastumisen riski on vähäinen.

Silikoosipotilaiden keuhkosyöpäriski on altistumattomia suurempi. Kvartsin aiheuttaman ammattisyövän toteaminen edellyttää siis runsasta altistumista. Silikoosin kehittymistä edeltää vuosien latenssiaika, joka voi olla lyhyempi kuin asbestoosissa. Lisäksi silikoosipotilaiden riski sairastua tuberkuloosiin on altistumattomia suurempi.

Lainsäädäntö ja HTP-arvot

Kvartsipölyaltistumista koskevaa lainsäädäntöä on vastikään muutettu: EU-direktiivissä 2019/130 työympäristön kvartsipölylle on asetettu raja-arvo 0,1 mg/m³. Direktiivi on tullut Suomessa voimaan vuoden 2020 alussa valtioneuvoston asetuksena työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (VNa 1267/2019). Mikäli arvoitu altistuminen ylittää pitoisuusarvon 0,1 mg/m³ (8 h sitova raja-arvo), työnantajan on viipymättä vähennettävä altistumista sen alapuolelle. Piidioksidipölyille altistumiselle on Suomessa lisäksi annettu 8 tunnin altistumisen HTP-arvo 0,05 mg/m³. Arvot koskevat kvartsin alveolijaetta eli alle 4 µm:n (leikkausraja D50) kokoisia partikkeleita.

Samaan aikaan mainitun asetuksen ohella tuli voimaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetus syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä (STMa 1273/2019). Siinä työnantajan ASA-ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin ja tarkennettiin. Kvartsipölylle altistavia töitä ei erikseen ole säädöksissä lueteltu. Käytännössä ilmoitus on tehtävä, jos altistumistaso ylittää 10 prosenttia HTP-arvosta eli yli 0,005 mg/m³ (8 h). Tämän lisäksi on ilmoitettava tapaturmainen tai muu poikkeavan suuri altistuminen.

Oheisesta kaaviosta (kuva «»1) käy ilmi, että viime vuosina arvioitu altistumistaso on ollut keskimäärin hieman HTP-arvoa runsaampaa mutta niukasti ylempää raja-arvoa vähäisempää. HTP-arvoa laskettiin vuonna 2006 nykyiseen, ja edelleen on keskusteltu tarpeesta sen alentamiseksi.

Kuva 1. Kuva: Työterveyslaitos.

Altistumisen arviointi ja työhygieeniset mittaukset

Kvartsipölymittauksia on tehty vähemmän kuin olisi perusteltua. Mittaamista vaikeuttaa usein työmaiden suuri koko, altistumisen hetkellinen tai vaihteleva luonne ja työntekijöiden liikkuvuus. Yksittäinen työpaikalla tehty mittaus ei yleensä tuota riittävästi tietoa. Mittausten kustannukset lienevät vähentäneet halukkuutta teettää niitä. Pölyn aistinvarainen havainnointi ei ole luotettava tapa arvioida altistumista.

Tavallisesti menetelmät mittaavat nimenomaan kvartsipölypitoisuuksia. Tulokset kuitenkin kuvastavat kokonaisaltistumista piidioksideille, mikä on huomioitu raja-arvojen määrittelyssä. Toisaalta kokonaispölyaltistumisen mittaaminen ei kuvasta luotettavasti altistumista kvartsipölylle.

Vuonna 2006 solmitussa EU:n kvartsisopimuksessa harmonisoitiin kvartsille altistumisen mittaus- ja analyysimenetelmiä kansainvälisiä standardeja vastaaviksi. Muutoksen myötä mitattavan jakeen hiukkaskokoa laskettiin, ja tästä johtuen Työterveyslaitoksella tehdyissä altistumismittauksissa saadut tulokset vähenivät. Vuonna 2019 HTP-arvon ylityksiä oli noin 5 prosentissa tehdyistä mittauksista ja 12 prosentissa vähintään 50 prosenttia HTP-arvosta.

Käytetyin ja standardoitu mittausmenetelmä on työntekijään kiinnitetty syklonilla toimiva keräin, joka erottelee kvartsipölystä alveolijakeen. Näin vaihteleva altistumistaso työssä tulee huomioiduksi. Yksi mittauskerta kuitenkin koskee vain yhden työntekijän altistumista 8 tunnin jakson ajan, eivätkä tulokset ole yleistettävissä kaikkiin työntekijöihin ja työtehtäviin. Vain syklonikeräinmenetelmällä tehtyjä mittauksia voidaan verrata raja-arvoihin.

Altistumisen vähentäminen

Kvartsipölylle altistumista vähennetään teknisin keinoin, hyviä työtapoja ja -menetelmiä valitsemalla ja henkilösuojaimin, jotka ovat viimesijainen mutta usein ainoa mahdollinen torjuntakeino. Muita tapoja vähentää kvartsipölyn määrää ovat kosteuttaminen, siivoaminen sekä sisätiloissa osastointi ja kohdepoistot.

P3-luokan hengityssuojain estää tehokkaasti alveolijakeisten piidioksidikiteiden pääsyä alahengitysteihin. Tupakointia ja ruokailua pölyisessä ympäristössä tulee välttää. Myös suojakäsineet ja -lasit ovat tarpeen. Erityisen pölyisissä töissä tai onnettomuustilanteissa hengityssuojaimen tukkeutuminen on mahdollista, jolloin on valittava eristävä hengityssuojain, kuten paineilmalaitteisto.

Työterveyslaitoksella on käynnissä hanke, jossa selvitetään muun muassa tehtäväkohtaisia altistumistasoja, työnantajien työsuojeluvelvollisuuksien toteutumista ja toimivia keinoja altistumisen vähentämiseksi.