Ergonomia ja työterveyshuolto – yksittäisen työntekijän ongelmien korjaamisesta työpaikan kehittämiseen?

Vaikuttava ergonomiatoiminta edellyttää työn prosessien ymmärrystä

Ergonomiaa voidaan jaotella fyysiseen, kognitiiviseen ja organisatoriseen ergonomiaan tai mikro- ja makroergonomiaan. Vaikuttavan ergonomiatoiminnan taustalla tulisi olla ymmärrys työpaikasta sosioteknisenä järjestelmänä, joka koostuu monista toisiinsa kytköksissä olevista osista. Tällaista kokonaisvaltaista ergonomia-ajattelua kutsutaan organisatoriseksi ergonomiaksi tai makroergonomiaksi. Usein tämä kokonaisuuden ymmärtäminen jää puutteelliseksi ja ergonomiatoimet kohdistuvat yksittäisiin työpisteisiin sekä niissä tapahtuvaan toimintaan. Tällaista yksilöihin keskittyvää ergonomiaa kutsutaan usein mikroergonomiaksi. Mikroergonomisilla toimenpiteillä mahdollisesti voidaan helpottaa yksittäisen työntekijän fyysistä ja psykososiaalista haittakuormitusta, mutta laajempi ja pysyvämpi vaikutus kokonaisuuden kannalta saataisiin korjaamalla organisatorisen ergonomian menetelmin työprosesseissa niitä epäkohtia ja juurisyitä, jotka ovat johtaneet haitalliseen tilanteeseen.

Kansainvälisen Ergonomiayhdistyksen määritelmän mukaisesti "ergonomia tarkastelee tieteenalana ihmisen ja toimintajärjestelmän muiden osien vuorovaikutuksia ja soveltaa ammattialana ergonomian teoreettisia periaatteita, tietoja ja menetelmiä ihmisen hyvinvoinnin ja toimintajärjestelmän tehokkuuden optimoimiseksi". Mikäli Suomessa haluttaisiin toimia kansainvälisen määritelmän mukaisesti, tulisi meidän pohtia, kuinka hyvin tämänhetkinen ergonomiaosaamisemme sopii tähän tarkoitukseen sekä miten laajaa tulisi olla yksittäisen ergonomia-asiantuntijan ammattitaito ja osaaminen. Mikäli ergonomia-asiantuntija ei pysty hahmottamaan toimintajärjestelmää sekä sen osaprosesseja riittävän syvällisesti, on mahdollista, että hyvääkin tarkoittava kehittämistoiminta jää näennäiseksi ja pahimmiltaan muuta toimintajärjestelmää hankaloittavaksi osaoptimoinniksi.

Työterveyshuollon rooli ergonomiassa

Uskallamme pitkäaikaisina ergonomiatoimijoina ja -tutkijoina väittää, ettei suomalaisilla työpaikoilla juurikaan ole edellä kuvatun kaltaista kokonaisvaltaiseen kehittämiseen pyrkivää organisatorisen ergonomian syväosaamista tai tuotteistettuja palveluita, vaan yritykset hankkivat ergonomian kehittämisen tarpeisiinsa erilaisia ohjauksen ja neuvonnan palveluita erityisesti työterveyshuolloista. Koska työterveyshuoltojärjestelmällä on erinomainen näköalapaikka seurata, arvioida, toteuttaa ja ylläpitää suomalaisen työikäisen väestön terveyttä ja työkykyä, ergonomia-ajattelun monipuolistaminen tuottaisi hyötyjä molemmin puolin.

Suomalaisten työterveyshuoltojen ergonomiapalveluista voi tehdä päätelmiä tutustumalla niitä tuottavien tahojen palveluvalikoimaan ja sen rajallisuuteen verkkosivujen kautta. Pääsääntöisesti ergonomia tuodaan esille muita työterveyshuollon palveluita täydentävänä, työfysioterapeuttien toteuttamana osa-alueena, jonka ensisijaisena tavoitteena on ergonomiaselvitysten ja -ohjauksen kautta työntekijän fyysisen työ- ja toimintakyvyn arvioiminen sekä kehittäminen yksittäisiin työpisteisiin tai töihin liittyvien tarkastusten avulla.

Haluamme herättää keskustelua siitä, kuinka suomalainen ergonomia-osaaminen on lakien tulkinnan sekä kysynnän ja tarjonnan kapeuden myötä muuttunut tarpeettoman suppeaksi. Suomalaista työterveyshuoltolainsäädäntöä sekä -ohjeistuksia tarkastelemalla voimme osaltamme päätyä johtopäätöksiin, jotka tukevat näkemystämme ergonomian kapea-alaisesta ymmärryksestä Suomessa. Työterveyshuoltolaissa sekä valtioneuvoston asetuksessa hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä ergonomia nostetaan esille vain hyvin suppeasti määriteltäessä työterveyshuollon asiantuntijan pätevyyttä. Niiden mukaan työterveyshuollon asiantuntijalla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on fysioterapeutin tai psykologin pätevyys ja riittävät tiedot työterveyshuollosta taikka työhygienian, ergonomian, teknisen tai muun vastaavan alan koulutus. Riittäviksi tiedoiksi työterveyshuollosta katsotaan vähintään kahden opintopisteen laajuinen työterveyshuollon koulutus. Haastamme suomalaisia työterveystoimijoita yhdessä pohtimaan, kuinka riittävää nykyisenkaltainen ergonomiakoulutuksemme on, kun otetaan huomioon edellä kuvaamamme ergonomian moninaisuus.

Mitä on ergonomia-asiantuntijuus Suomessa?

Ergonomia-asiantuntijan osaamisen tulisi olla huomattavasti nykyistä laaja-alaisempaa. Näkemyksemme mukaan ergonomia-asiantuntijan tulisi pystyä paljon nykyistä syvällisemmin tukemaan suunnittelutieteen keinoin työpaikoilla tapahtuvaa kehittämistä. Ergonomia-asiantuntijalla tulisi olla nykyistä parempi osaaminen ja kyky löytää, yhdistää ja johtaa kokonaisvaltaisesti keskeisimpiä kehittämistyöhön vaikuttavia monitieteellisiä tahoja. Ergonomia-asiantuntijoille tulisi myös tarjota paremmin mahdollisuuksia osallistua työympäristöjen suunnitteluun sekä hankintojen suunnitteluun. Parhaimmillaan ergonomia-asiantuntija tuo lisäarvoa sekä uusien työympäristöjen suunnitteluun että vanhojen, olemassa olevien kehittämiseen esimerkiksi suunnittelustandardien ja -parametrien kautta.

Näemme, että olisi tärkeä kiinnittää huomiota siihen, mikä on ergonomia-asiantuntijan rooli organisaatiossa ja millaiset valtuudet hänellä on toimia roolissaan. Yhtenä vaihtoehtona haastamme työterveyshuollon toimijoita ja alan lainsäädännön valmistelijoita pohtimaan, voisiko ergonomien osaamista ja pätevyyttä korostaa sertifioinnin myötä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Keski-Euroopassa löytyy runsaasti vakiintuneen Eurooppa-ergonomi-sertifioinnin (CREE) myötä pätevöityneitä ergonomeja, mutta Suomessa näitä löytyy vain kourallinen. CREE-pätevyys toimii ergonomiapalveluita ostavalle taholle merkkinä riittävän syvällisestä ergonomiaosaamisesta.

Haluamme haastaa suomalaista työterveysyhteisöä pohtimaan, millaisen roolin se kokee mielekkääksi ergonomian osalta. Näkisimme mielellämme työterveyshuoltojen monipuolistavan rooliaan suomalaisten työpaikkojen kumppanina, joka ymmärtää työpaikan prosesseja, pystyy tunnistamaan niissä ilmeneviä ongelmia ja analysoimaan niiden juurisyitä sekä pystyy myös tarjoamaan vaikuttavia tietoon perustuvia suunnitteluratkaisuvaihtoehtoja ongelmien poistamiseksi. Tällaisella kokonaisvaltaisella kehittämisellä voidaan usein paitsi vähentää terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä haittoja myös edistää yrityksen tuottavuutta. Resursseja on hyvä suunnata sinne, missä voidaan yhteistyössä tuottaa lisäarvoa työpaikoille ja siellä toimivalle henkilöstölle.