Masennuspotilaan työkyvyn arviointi – työterveyslääkärin näkökulma

Pari sanaa diagnostiikasta

Masennus on oireyhtymä, jossa psykiatrinen monihäiriöisyys on tavallista ja erityisesti masennus ja ahdistus liittyvät toisiinsa varsin usein. Diagnostiikassa on huomioitava oireiden esiintyminen, niiden lukumäärä, laatu ja vaikeusaste. Oireiden tulee olla kliinisesti merkittäviä, arkea haittaavia, toimintakykyyn vaikuttavia oireita. Keskeistä on huomioida oireiden yhtäjaksoinen kesto.

Erilaisia oiremittareita ja seulontalomakkeita voi käyttää diagnostiikan apuna, mutta on syytä muistaa, että ne eivät korvaa diagnostisten kriteerien yksityiskohtaista arviointia ja puhtaasti lomakkeiden pohjalta ei tulisi siten koskaan asettaa diagnoosia. Käytetyimpiä oiremittareita lienevät muun muassa Beckin depressioasteikko (BDI) sekä PHQ-9.

Oirekuvan kartoittaminen vaatii aikaa, mutta siihen panostaminen kannattaa. Potilaat saattavat vastata varsin lyhytsanaisesti avoimiin kysymyksiin arjestaan tai oireistaan. BDI-lomakkeen vastausten läpikäynti keskustellen potilaan kanssa tarjoaa usein tilanteesta sellaisen kokonaiskuvan, jonka hahmottaminen olisi muutoin saattanut olla mahdotonta. On eri asia kuulla, miksi rasti on tietyssä kohdassa, kuin lukea se paperista ilman lisäkysymyksiä.

Muista havainnoida potilasta pitäen mielessä esimerkiksi taulukossa 1 «»1 lueteltuja kysymyksiä. Systemaattinen havainnointi helpottaa myös muutosten huomaamista kontrollikäyntien yhteydessä.

Toimintakyvyn arviointi

Masentunut potilas kiinnittää usein huomionsa pääasiassa toimintakykynsä puutteisiin ja heikkouksiin sekä arvioi toimintakykynsä todellista huonommaksi. Toimintakyky muuttuu sairauden eri vaiheissa, joten on tärkeää arvioida asiaa jokaisella käyntikerralla erikseen ja kiinnittää huomiota erityisesti mahdollisiin muutoksiin.

Lähtökohtana on kartoittaa potilaalle luonteenomainen toimintakyvyn taso ja siinä tapahtuva normaalirajoihin katsottava vaihtelu. Taulukkoon 2 «»2 on listattu lyhyesti kysymyksiä toimintakyvyn kartoittamiseksi. Selvitä erikseen myös ne asiat, joihin potilas tällä hetkellä kykenee. Näin kiinnitetään tarkoituksella huomiota potilaan pystyvyyteen ja ohjataan myös potilasta aktiivisesti miettimään omaa pystyvyyttään ja kykyjään sairaudesta huolimatta. Erikseen on kartoitettava muutokset ja syyt muutoksille. Apuna voi käyttää esimerkiksi SOFAS-pisteytystä, joka sopii myös seurannassa käytettäväksi.

Onko potilas työkykyinen?

Työkykyä arvioitaessa on keskeistä tuntea työn vaatimukset. Tietotyöläisillä on keskeistä kiinnittää huomiota erityisesti keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden vaikeuksiin, muistiongelmiin, päätöksenteon ja oppimisen ongelmiin, aloitekyvyttömyyteen, kiinnostuksen puutteeseen, itseluottamuksen puutteeseen ja psykomotoriseen hidastuneisuuteen.

Selvitä, ilmeneekö toimintakyvyn vajaus vain töissä vai myös elämän muilla osa-alueilla. Vapaa-ajallaan normaalisti jaksava ei useinkaan ole nimenomaan masennuksen vuoksi työkyvytön, varsinkin jos potilas liittää jaksamisen ongelmat vain työhön. On tärkeää kartoittaa, mikä työssä suoriutumisen ongelmassa on oleellisinta: ulkoisten edellytysten puute, osaamattomuus, tiedon puute, motivaatio-ongelmat, tulkinta itsestä, fyysinen työkyvyttömyys vai psyykkinen pitkäjänteisyyden ja tarkkaavuuden ongelma. Työterveysneuvottelussa saa arvokasta tietoa siitä, millaisena työkyky on näyttäytynyt työpaikalla. Koulutuksen ja ohjauksen puutteesta johtuva osaamattomuus voi usein harhaanjohtavasti ilmetä masentuneisuutena alustavalla tarkastelulla, tai toisaalta ongelmat työssä saattavat toimia masennuksen laukaisevina tekijöinä.

Sairausloman tarvetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, onko työntekijä todella työkyvytön ja tukeeko sairauslomalle jääminen potilaan toipumista. Toisaalta jo sairausloman alkuvaiheessa on tärkeää pyrkiä laatimaan alustava työhönpaluun suunnitelma. Taulukkoon 3 «»3 on koottu lyhyesti myös muita sairausloman tarpeen arvioinnissa huomioitavia asioita.

Toipumisen edetessä työkykyä on arvioitava säännöllisin väliajoin uudelleen. Mielialaoireet ja kognitiiviset oireet helpottavat tyypillisesti eri tahdissa. Mielialan ollessa jo normaali kognitiivisia oireita saattaa yhä esiintyä.

Lopuksi

Masennuksen oireet ja diagnostiset kriteerit ovat selkeitä, mutta käytännön työssä usein haastavia kartoittaa. Potilaan toimintakykyä arvioidessa on tärkeää tiedostaa, mihin potilas vertaa itseään. Valitettavan moni on sivuuttanut arjen realiteetit ajankäytön suhteen. Unohtuu, että esimerkiksi sosiaalinen media antaa harvoin totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä arjessa tulisi ehtiä ja pystyä. Usein oma ajankäyttö hämärtyy ja aika kuluukin salakavalasti sosiaalista mediaa selaten.

Työterveyslääkärin yhteiskunnallinenkin rooli nousee keskiöön työkykyä arvioidessa. Onko työn muokkauksen keinoin mahdollista saada henkilö pysymään työelämässä toipumisen siitä vaarantumatta? Elämme tietynlaista murrosaikaa sen suhteen, että masennusdiagnoosi ei aina tarkoita kuukausien sairauslomaa ja pitkää työkyvyttömyyttä. On yhteistyössä työnantajan kanssa löydettävä ne keinot, joilla potilas saadaan pidettyä mukana työelämässä tai joiden avulla saadaan hänet palaamaan työelämään mahdollisimman nopeasti voinnin kohentuessa. Työ tuottaa terveyttä, joten perustelkaamme myös tämä näkökulma potilaalle riittävän huolellisesti.