Havaintoja kehittämisen aloittamisen vaikeudesta

Olen optimisti. Vaikkakin oma ammatillinen polkuni pitkin julkista ja yksityistä sektoria on ollut kyynistenkin kausien nitkauttama, niin pyrin suhtautumaan positiivisesti ongelmanratkaisuun. We don't see problems, we only see solutions!

Kun potilas tulee vastaanotolleni, pyrin hyödyntämään hänen näkökulmastaan parasta ja käytännöllisintä hoitopolkua. Haasteeksi on muodostunut se, että joskus se polku kulkisi perustasolla horisontaalisesti eri organisaatioiden rajat ylittäen. Näin ainakin täällä maaseudulla.

Kun kaksi toimijaa sijaitsevat lähekkäin ja palvelevat samaa väestöä, ajattelen, että yhteisiä maaleja on helppo asettaa. Olen kuitenkin tullut huomaamaan, että onnistumiseen vaaditaan paljon muutakin kuin motivoitunut kehittäjä ja yhteinen agenda. "Jokainen meistä voi vaikuttaa" pitää kyllä paikkansa, mutta lisäisin siihen vielä – vain jonkin verran.

Tarvitsemme suotuisat olosuhteet, yhteisen tilannekuvan, jaetun tarpeen, ylätason ohjausta, riittävän tahtotilan ja toimivaa vuorovaikutusta sen eri muodoissa. Yritin vuonna 2020 kehittää alueellisesti perustasolla organisaatioiden rajat ylittävää yhteistyötä. Yritys ei onnistunut, yhteistyö ei kehittynyt. Kehittämistyön aloittaminen maalaisjärkeen ja käytännönläheisyyteen pohjaten työntekijän mandaatilla ilman hallinnon tason raameja on vaikeaa. Eikä vuosikaan ollut puolellani.

Meitä suomalaisia on maailman mittakaavassa vähän. Suomi on hyvinvointivaltio, jonka ylläpitäminen vaatii jatkossa laajasti erilaisia toimia. Onko meillä varaa olla tekemättä yhteistyötä? Oma mielipiteeni on ei. Meillä ei ole varaa olla tekemättä yhteistyötä ja meillä ei ole myöskään varaa siihen, että yksinkertaisimmatkin yhteistyön ja vuorovaikutuksen keinot potilaan hoitamiseksi eivät onnistu ilman valtavaa byrokratiaa tai ylätason ohjausta. Moniammatillista yhteistyötä on kyettävä tekemään yli organisaatiorajojen ketterästi. Ihmisen pitäisi olla keskiössä, ja potilaiden pompottelu tulee lopettaa.

Työterveyshuollon merkitys on yhteiskunnallisesti suuri, ja työterveyshuollossa ollaan kyetty toteuttamaan ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa onnistuneesti pitkään. Tämä pitäisi voida julkisesti todeta turhia nöyristelemättä. Silti työntekijäkin voi olla väliinputoaja ja epätasa-arvoisessa asemassa järjestelmässä, vaikka työterveyshuollon piiriin kuuluukin.

Työterveyteen liittyvä asiantuntijuus löytyy työterveyshuollosta, mikä tulisi valjastaa paremmin koko yhteiskunnan käyttöön yhteistyön keinoin. Yritysten ja työntekijöiden palvelutarpeet ovat pysyneet työterveyshuollossa keskiössä, ja voi ajatella, että työterveyshuoltoa ohjaava lainsäädäntö on ollut onnistunutta. TYÖOTE- hankkeen malli tulee jalkauttaa kaikille hyvinvointialueille, se on loistava esimerkki yhteistyön kehittämisestä.

Julkisorganisaatioiden tehtävä on palvella ihmistä eikä päinvastoin, ja toivon todella SOTE-uudistuksen kääntävän pöydän oikein päin. Ravistelua vaativat kuitenkin myös meidän ammattilaisten totutut asenne-, ajattelu- ja toimintamallit. Jokainen voi valita olevansa mukana kehityksessä joko esteenä tai edisteenä.