Uusi työ ja neljäs teollinen vallankumous

Katoavat ammatit?

Oxfordin yliopiston tutkijat esittivät vuonna 2016, että seuraavan 25 vuoden aikana lähes puolet tunnetuista ammateista katoaisi kehittyneistä teollisuusmaista. Digitalisaatio, informaatiovallankumous ja globalisaatio olivat jo käynnistäneet työn murroksen. Teollinen tuotanto siirtyi matalan kustannustason maihin. Euroopan ja Pohjois-Amerikan teollisuuskaupungit hiljenivät ja miljoonia työpaikkoja katosi pysyvästi. Tilalle odotettiin tietoyhteiskuntaa ja korkean osaamisen työpaikkoja. Teollinen rakennemuutos toikin uutta yrittäjyyttä ja uusia työmahdollisuuksia, mutta myös pysyvää rakenteellista työttömyyttä. Verokertymät ovat supistuneet ja kansantalouksia on paikattu velkarahalla ja elvytyspaketeilla.

Jos kehitys jatkuu nopeana, vanhan teollisen aikakauden ammatit eivät pysty sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Tästä on jo näyttöä kehittyneissä maissa, jossa virtuaaliset assistentit, automatisoidut palvelut, chatbotit, energian käyttöä tarkkailevat ja ennustavat tekoälysovellukset, 3D-tulostimet, itseohjautuvat autot sekä smart-kotien toimintoja ohjaavat laitteet ovat tehneet tarpeettomaksi suuren määrän perinteistä ihmistyötä. Industry 4.0 on rantautunut myös terveydenhoitoon, missä kehon toimintoja tarkkailevat älysormukset ja -kellot, tekoälyllä vahvistettu diagnostiikka sekä verkossa tapahtuva sairaanhoito mullistavat työnteon ja organisoinnin tapoja.

Industry 4.0:n sisäänrakennetun periaatteen mukaan automaattiset järjestelmät korvaavat ihmisen kaikissa työtehtävissä, joissa koneen laskentakyky ja kyky käsitellä suuria tietomassoja ylittää ihmisen kapasiteetin. Toistaiseksi korvaaminen on kohdistunut rutiininomaisiin työtehtäviin, mutta tekoälyn nopea kehitys ja älykkäiden järjestelmien rakentaminen vaikuttaa ammattiprofessioihinkin.

COVID-19 ja globaali yhteiskuntakoe

Digitalisaation roolia oli vaikea arvioida 2000-luvun kehittyneissä yhteiskunnissa. Vaikka roboteista ja digivallankumouksesta puhuttiin julkisuudessa, virtuaalinen maailma pysyi osin arkielämän ulkopuolella. Työelämän ongelmat tiedostettiin mutta niitä ei yhdistetty digitalisaation läpimurtoon vaan huomio kiinnitettiin työhyvinvointiin ja johtamiseen sekä työn ja perhe-elämän tasapainoon.

Kunnes COVID-19 pysäytti teollisen maailman keväällä 2020. Mikroskooppisen pieni virus iski modernin teollisen yhteiskunnan kriittiseen pisteeseen eli ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Pandemia sulki toimistot, kauppakeskukset, koulut, kirkot ja urheiluareenat. Terveydenhuollon kestokyvyn varmistamiseksi viranomaiset kehottivat kansalaisia pysymään neljän seinän sisällä.

Käynnistyi globaali yhteiskunnallinen koe, johon kukaan ei ollut varautunut. Kodin ulkopuolella tehtävä työ pysähtyi tai siirtyi kodin seinien sisäpuolelle. Tällaista yhteiskunnallista kokeilua ei yksikään sosiologi olisi pystynyt kuvittelemaan edes villeimmässä mielikuvituksessa. COVID-19-virus tarjoaa mahdollisuuden arvioida, miten laajalle digitalisaatio on levinnyt ja mikä on sen vaikutus työelämään ja arjen toimintoihin.

Microsoft Teamsia käytti syksyllä 2019 lähes 20 miljoonaa tilaajaa eri puolilla maailmaa, mutta vuoden 2021 aikana tilaajamäärä kohosi jo 145 miljoonaan. Microsoftin mukaan huhtikuussa 2020 pelkästään yhden päivän aikana yli miljardi käyttäjää kirjautui sen palveluihin. Etätyösovellusten käyttäjälukujen kasvu kertoo digitalisaation roolista. Ilman etätyösovellutuksia suurin osa työtehtävistä olisi jäänyt tekemättä. Lomautukset ja irtisanomiset kohosivat nopeasti pandemian alussa, mutta etätyön ansiosta merkittävä määrä työpaikkoja pystyttiin pitämään. Etätyö osoittautui myös tehokkaaksi ja tuottavaksi. Se säästää matkakuluissa ja työmatka-ajassa. Kokoukset ovat lyhyitä, asiallisia ja tehokkaita. Toisaalta etätyö on henkisesti kuormittavaa, sillä koneet ja verkot eivät pysty korvaamaan inhimillistä vuorovaikutusta.

Digitalisaatio on pitänyt yhteiskunnan perustoiminnot käynnissä pandemian aikana. Verkkokauppojen tilaukset ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti. Yritykset ovat tehneet digiloikkia, joilla on ylitetty vuosikymmenien kehitysvaiheet. Digitalisaatio on uudistanut myös opetusta, kulutuskäyttäytymistä, ruokailutottumuksia sekä viranomaistoimintoja.

Vaikka COVID-19-kriisin yhteiskunnallisista vaikutuksista on liian varhaista tehdä syvällisiä johtopäätöksiä, jo nyt voidaan todentaa ainakin yksi merkittävä muutos. Digitalisaatio ei ole työ- ja arkielämän ulkopuolinen ilmiö vaan ympäröi yhteiskunnan ja määrittää merkittävällä tavalla arjen toimintoja. Digitaalinen infrastruktuuri ja sitä hyödyntävät sovellukset ovat korvanneet vuosikymmenien aikana muodostuneet työelämän normit ja käytänteet. Muutoksen nopeus johtui pakkotilanteesta, mutta kertoo samalla digitaalisten ympäristöjen kehityksestä ja kyvystä palvella yhteiskunnan tarpeita.

COVID-19-kriisi vauhdittaa neljättä teollista vallankumousta tarjoamalla mahdollisuuden testata uusia teknologisia järjestelmiä todellisessa tilanteessa. Pandemian aikana teknologiayritykset ja julkiset toimijat ovat investoineet huomattavia pääomia 5G-verkkojen rakentamiseen, uusien sovellutusten kehittämiseen sekä koulutus- ja tutkimusohjelmien käynnistämiseen. Osa investoinneista olisi toteutunut myös normaaliolosuhteissa, mutta saadut kokemukset ohjaavat sisältöjä ja terävöittävät neljännen teollisen vallankumouksen tavoitteita.

Kohti uutta normaalia

Maailma on kokenut COVID-19-kriisiä vastaavia rajuja murroksia säännöllisin väliajoin. Niiden jälkeen on aina toivottu paluuta entiseen, mutta näin ei ole koskaan käynyt. Murros murtaa yhteiskunnallisia toimintoja ja tuo tilalle uusia. Niistä koostuu uusi normaali, joka on yleensä kaukana vanhasta. Näin tapahtui sotien jälkeen ja näin todennäköisesti tapahtuu myös COVID-19-pandemian jälkeen. Yhteiskunta on kahden vuoden aikana muuttunut, eikä muutos tapahdu takaisinpäin.

Maailman talousfoorumin arvion mukaan tärkein yksittäinen muutosvoima tulee olemaan Industry 4.0 ja sen käynnistämä neljäs teollinen vallankumous. Digitalisaatio ja teknologiset järjestelmät laajentavat vaikutustaan ulottuen syvälle yhteiskunnan perusrakenteisiin ja ammattien kirjoon.

Kilpailua lahjakkuuksista ja työllisyydestä

Vaikka osaamisperusteiset ammattiprofessiot eivät katoa, niiden sisältö tulee ratkaisevasti muuttumaan, kun koneen ja ihmisen vuorovaikutus määrittyy uudelleen. Jo nyt työmarkkinoilla kilpaillaan erityisosaajista ja kilpailu kiristyy tulevaisuudessa. Toisaalta teknologian nopea kehitys lyhentää yritysten elinkaarta ja pakottaa työmarkkinat sopeutumaan jatkuviin nopeisiin muutoksiin. Kehitys haastaa koulutusjärjestelmät kehittämään koulutusta, joka tuottaa erikoisosaajia, mutta myös varmistaa, että osaajat pystyvät päivittämään osaamistaan koko työuran ajan. Neljännen teollisen vallankumouksen ideaalityöntekijän profiili on todennäköisesti henkilö, joka pystyy työskentelemään tasavertaisesti digitaalisten järjestelmien kanssa ja tuottamaan lisäarvoa järjestelmien kehittämiseen.

Perinteisesti teolliset vallankumoukset ovat synnyttäneet yhteiskunnallista epävarmuutta, joka on purkautunut poliittisena ja ideologisena kamppailuna. Neljäs teollinen vallankumous rakentuu teknologiselle murrokselle, joka pienentää maailmaa. Teknologia tulee lähelle ihmistä ja muuttaa työtä ja arkea. Synnyttääkö tämä tasa-arvoisen yhteiskunnan, vai kasaantuvatko työ, vauraus ja valta harvoille ja valituille? Tällä hetkellä arviot näyttävät kohdistuvan jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Osaaminen on jo keskittynyt kehittyneisiin maihin, ja välimatka kehittyviin talouksiin kasvaa. Neljäs teollinen vallankumous haastaa kehittyneet maat ratkaisemaan sosiaalisia ongelmia, jotka syntyvät ammattien katoamisesta ja työn siirtymisestä ihmisiltä koneille. Miten yhteiskunnat huolehtivat työllisyydestä, ja kuinka ne käsittelevät työttömyyttä? Nämä kysymykset vaativat ratkaisua, jotta neljäs teollinen vallankumous saatetaan maaliin rauhanomaisesti ja tasa-arvoisesti.