Sairauspoissaolojen kirjoittamissuositusten vaikutus lääkäreiden toimintaan ja työntekijöiden sairauspoissaoloihin

Interventio

Suosituksilla pyrittiin yhtenäistämään työkyvyn arviointia ja sairauspoissaolojen kirjoittamista ja lisäämään potilaiden tietoa kivusta ja sen hallinnasta.

Esimerkiksi alaselkäkivun osalta suositus painotti sitä, että alaselkäkipu on yleinen ja lähes aina vaaraton vaiva. Se uusiutuu helposti, mutta silloinkin paranemisennuste on hyvä. Fyysisesti kevyessä työssä työkyky saattaa olla alentunut muutamasta päivästä viikkoon ja fyysisesti raskaassa työssä enintään kaksi viikkoa. Suositus kehotti kiinnittämään huomiota muun muassa työjärjestelyihin ja työn muokkaukseen. Suosituksen oheen kehitetyn "tsekkilistan" tarkoituksena oli auttaa lääkäriä tunnistamaan kroonistuvan kivun ja korkean työkyvyttömyysriskin potilaat.

Työterveyshuollossa toimivia lääkäreitä, työfysioterapeutteja ja työterveyshoitajia perehdytettiin suosituksiin ja koulutettiin kivun hoitoon. Työterveyshuollossa käynnistettiin sairauspoissaolojen tehostettu seuranta. Seuraavana vuonna käynnistettiin myös työfysioterapeuttien suoravastaanotto osana interventiota.

Vaikuttivatko suositukset työntekijöiden sairauspoissaoloihin?

Analysoimme rekisteriaineistoa, joka sisälsi tiedot yhteensä 86 970 Helsingin kaupungin työntekijän sairauspoissaoloista kuuden vuoden ajalta (2013–2018). Kaikkiaan 70 prosentilla työntekijöistä oli vähintään yksi sairauspoissaolo koko seuranta-aikana. Keskimäärin sairauspoissaoloja kirjoitettiin työterveyshuollosta 0,36 päivää kuukaudessa ja muualta kuin työterveyshuollosta (mukaan lukien itseilmoitetut sairauspoissaolot) 0,82 päivää kuukaudessa. Työntekijät, joille oli kirjoitettu vähintään kerran sairauspoissaolo työterveyshuollosta, olivat muita useammin vakituisessa työsuhteessa, naisia ja heidän joukossaan oli useammin fyysisesti kevyempää työtä, esimerkiksi toimisto- tai asiakaspalvelutyötä, tekeviä.

Selvittääksemme intervention yhteyttä työntekijöiden sairauspoissaoloihin vertasimme työterveyshuollosta ja muualta kirjoitettujen (tai itseilmoitettujen) sairauspoissaolojen aikasarjoja toisiinsa. Kun vasteena olivat kaikki sairauspoissaolopäivät, havaitsimme työterveyshuollosta kirjoitetuissa sairauspoissaolopäivissä vähitellen laskevan kehityssuunnan. Muualta kirjoitettujen sairauspoissaolopäivien määrä kohosi heti intervention jälkeen mutta kääntyi sitten vähittäiseen laskuun (Kuva 1 «»1). Tulokset olivat samansuuntaisia, kun vasteena olivat sairauspoissaolojaksot. Kun vasteena olivat yli 11 päivää kestäneet sairauspoissaolot selkä-, olkapää tai kyynärpääkipuun liittyen (tiedot kerättiin Kelan rekistereistä), kehityssuunnissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tutkittujen ryhmien välillä.

Kuva 1. Kaikkien sairauspoissolopäivien kk-keskiarvojen kehityskulut: Työterveyshuollosta kirjoitetut (vas.) ja muualta kirjoitetut tai itseilmoitetut (oik.) sairauspoissaolopäivät. Katkoviiva kuvaa kokonaisvaihtelua ja jatkuva viiva mallinnettua aikasarja-analyysia.

Suositusten käyttö

Vuonna 2020 haastattelimme 20 työterveyshuollon ammattihenkilöä koskien suositusten käyttöä, sairauspoissaolojen kehitystä ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Yksilö- tai ryhmäkeskusteluina toteutetut haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Analyysissa hyödynnettiin Behaviour Change Wheel ("käyttäytymisen muutospyörä") -työkalua.

Hankkeen toteuttajat arvioivat, että interventio oli onnistunut. Haastatellut lääkärit toimivat pääosin suositusten mukaisesti ja kertoivat arvostavansa näyttöön perustuvia ohjeistuksia. Suositusten käyttöön vaikuttivat lääkärin kyvykkyyteen liittyvät tekijät (muun muassa tieto suosituksista ja niiden käyttötarkoituksesta sekä suositeltavan toiminnan osaaminen) ja motivaatioon liittyvät tekijät (muun muassa uskomukset suositellun toiminnan hyödyistä eri osapuolille).

Haastatteluissa kävi ilmi, että kehitysmyönteinen organisaatiokulttuuri tukee tämänkaltaisten interventioiden onnistumista. Ohjattua muutosprosessia edisti myös se, että organisaatiossa ei tavoiteltu liikevoittoa tai suurta määrää suoritteita vaan pyrittiin tekemään laadukkaasti "oikeita asioita ja tarpeeseen". Erityisesti työterveyslääkärit pitivät organisaatiokulttuuria tärkeänä tekijänä. Kiire yleislääkärin vastaanotolla ja puute työterveyslääkäreiden vastaanottoajoista saattoi vaikuttaa siten, että potilaille kirjoitettiin tarpeettoman pitkiä sairauspoissaolojaksoja.

Mitkä tekijät vaikuttivat lääkäreiden ja muun työterveyshuollon ammattihenkilöstön mielestä työntekijöiden sairauspoissaoloissa havaittuihin muutoksiin?

Intervention toteuttajat arvioivat suositusten selittävän pitkälti havaittua sairauspoissaolojen määrän laskua. Haastatellut lääkärit olivat varovaisempia arvioissaan mutta kertoivat käyttävänsä esimerkiksi osasairauspäivärahaa ja korvaavaa työtä enenevässä määrin. Myös fysioterapeuttien suoravastaanottoa, työterveyshoitajien osuutta hoitoketjussa (moniammatillista toimintamallia) ja toimivaa yhteistyötä työnantajaorganisaation kanssa pidettiin tärkeinä. Työntekijät hyväksyivät aiempaa paremmin osittaisen työkyvyn hyödyntämisen ja kokoaikaisen sairauspoissaolon vaihtoehdot. Suositusten käyttöönoton yhteydessä oli kaupungin työpaikoilla toteutettu tiedotuskampanja, jossa kerrottiin työterveyshuollon uusista käytännöistä ja näistä koituvista hyödyistä.

Haastatellut kuvasivat myös heistä riippumattomia tekijöitä, jotka lisäävät ja/tai pidentävät sairauspoissaoloja: kivunhoidon puutteellinen osaaminen perus- ja erikoissairaanhoidossa, pitkät odotusajat leikkauksiin ja osasairauspäivärahakäytäntö, jossa vaaditaan edeltävä kahden viikon kokoaikainen sairauspoissaolo.

Lopuksi

Interventio vähensi käytössämme olleiden rekisteritietojen valossa sairauspoissaolopäiviä keskimäärin 2,5 päivää työntekijää kohden vuodessa. Suurelle työnantajalle tästä kertyi huomattavaa taloudellista säästöä. Haastateltujen mukaan intervention onnistumiseen vaikuttivat suositusten mukaisen toiminnan ohella toimintaa tukeva organisaatiokulttuuri ja hyvä yhteistyö työpaikkojen kanssa.

Kiitämme lämpimästi:

-Työterveys Helsingin hallinnossa toimivia/toimineita asiantuntijoita (ylilääkäri Eevamaija Tuovinen, lääkäri Helena Miranda, lääkäri Ritva Teerimäki ja toimitusjohtaja Tiina Pohjonen) sekä haastateltuja lääkäreitä, työfysioterapeutteja ja työterveyshoitajia.

- Helsinki Health Studyn (Helsingin yliopisto) tutkijajoukkoa (Olli Pietiläinen, Ossi Rahkonen, Jaakko Harkko, Anne Kouvonen, Jouni Lahti, ja Tea Lallukka).

Tutkimusta rahoittivat Kela (# 9/26/2019) ja Työsuojelurahasto (#190081).