Näyttöön perustuva toiminta työterveyslääkärin työssä

Työterveyshuollon työn odotetaan perustuvan näyttöön eli ajantasaiseen, järjestelmällisesti koottuun ja kriittisesti arvioituun tutkimustietoon. Työterveyshuollon toimintaa ohjaava lainsäädäntö rakentuu vuosikymmenten aikana kumuloituneelle tutkimustiedolle. Uutta, näyttöön perustuvaa tietoa tuotetaan kuitenkin jatkuvasti ja näyttöön perustuvan toiminnan varmistamiseksi myös tämä tulisi saada osaksi työterveyshuollon toimintaa. Työterveyshuollon kirjalliset laatujärjestelmät ovat yksi keino tuoda tutkimustieto työterveyshuollon prosesseihin.

Työterveyshuollon osalta on alleviivattu sitä, kuinka näyttöön perustuvan tutkimustiedon jalkauttamista käytäntöön tulisi vahvistaa ja työterveyden tutkijoiden tulisi tuoda tutkimustuloksiaan aktiivisemmin esille myös tiedeyhteisön ulkopuolelle. On myös esitetty, että erikoislääkärikoulutusta tulisi kehittää enemmän tutkimustietoon perustuvaksi.

Näyttöön perustuva terveydenhuolto on mallinnettu ja sen määritellään jakautuvan viiteen vaiheeseen: maailmanlaajuiseen hyvinvointiin, näytön tuottamiseen, tiivistämiseen, levittämiseen ja käyttöönottoon. Käytännön työntekijän rooli on ensisijaisesti näytön käyttöönoton vaiheessa, jossa tuotettu tieto otetaan käyttöön päätöksenteossa. Työterveyshuollon kontekstissa ja ennaltaehkäisevän työterveyshuollon näkökulmasta päätökset koskevat eritasoisia asiakkuuksia: sekä yksilöasiakkaita (työntekijät) että organisaatioasiakkaita (työpaikat). Kun halutaan, että työterveyshuollon toiminta on näyttöön perustuvaa, niin on varmistettava, että tehtävät päätökset perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan ajantasaiseen tietoon kaikilla asiakkuuksien tasoilla.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työterveyshuollon henkilöstön asenteet näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan ovat myönteiset. Onnistunut näytön käyttöönotto edellyttää helposti ja nopeasti käytettävissä olevaa, valmiiksi koottua ja arvioitua tutkimustietoa, sillä keskeinen este näyttöön perustuvalle toiminnalle on rajallinen käytettävissä oleva aika. Näyttöön perustuva toiminta tarvitsee onnistuakseen erilaisia organisatorisia tukirakenteita ja toimintaa tukevaa johtamista. Molemmissa on kuitenkin havaittu työterveyshuollossa kehitettävää: esimiehet tarvitsevat koulutusta henkilöstön toiminnan tukemiseen ja tukirakenteiden luomiseen. Aiempi tutkimus on myös osoittanut, että koulutuksen avulla työterveyslääkärien antamaa neuvontaa voidaan ohjata enemmän näyttöön perustuvaksi. Tämä artikkeli on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa Näyttöön perustuva työterveyshuolto -tutkimushanketta, jonka aikana on tarkoitus mallintaa näyttöön perustuvaa toimintaa työterveyshuollon kontekstiin ja pilotoida tuotettua mallia työterveyshuollon toimijoiden kanssa.

Näyttöön perustuva toiminta työterveyshuollossa -kyselyn tuloksia

Tässä artikkelissa kuvattavat tutkimustulokset perustuvat vuosina 2020–2021 toteutettuun kansalliseen kyselyyn (n=524). Kyselyssä selvitettiin työterveyslääkärien ja työterveyshoitajien osaamista ja asenteita näyttöön perustuvan toiminnan osalta sekä toiminnan organisoitumista suomalaisissa työterveyshuolloissa. Aineisto on kerätty työterveyshuollon kontekstiin kehitetyllä mittarilla. Mittari perustuu Hoitotyön tutkimussäätiön ja Sairaanhoitajaliiton tutkimuksessa käytettyyn mittariin, jota on edelleen muokattu asiantuntija-arvioinnin kautta työterveyshuoltoon soveltuvaksi. Tässä artikkelissa kuvataan osa kyselytutkimuksen tuloksia työterveyslääkärien (n=166) näkökulmasta, koskien heidän osaamistaan näyttöön perustuvan tiedon käyttämisessä ja heidän siihen saamaansa organisaation tukea (taulukko 1 «»1).

Tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa työterveyslääkärit kokevat oman osaamisensa melko hyväksi näyttöön perustuvan tiedon käyttämisessä ja näyttöön perustuvaa tietoa myös käytetään. Kyselyyn vastaajat olivat valtaosin samaa mieltä heidän omaa näyttöön perustuvaa toimintaansa koskevien väittämien kanssa (kuva 1 «»2). Näistä kehittämisen varaa näyttäisi olevan eniten näyttöön perustuvien menetelmien valinnassa työpaikoille, tehtyjen valintojen perustelemisessa ja työterveyshuollon työn muutostarpeiden perustelemisessa näyttöön perustuvalla tiedolla.

Organisaatioiden tarjoaman tuen näkökulmasta toiminnassa ja valmiuksissa tukea työntekijöitä on parannettavaa (kuva 2 «»3). Esimerkiksi selvä enemmistö on eri mieltä seuraavan väitteen kanssa: "Henkilöstölle tarjotaan säännöllisesti ulkoista koulutusta ajankohtaisesta työterveyshuollon näyttöön perustuvasta tiedosta." Tuloksista on havaittavissa myös haasteita uuden näyttöön perustuvan tiedon jakamisessa organisaatioissa sekä siinä, kuinka arvioidaan käytössä olevien ohjeistusten ja toimintatapojen yhteensopivuus uuden tutkimusnäytön kanssa.

Kirjallisuutta

1. Brämberg EB, Nyman T, Kwak L, ym. Development of evidence-based practice in occupational health services in Sweden: a 3-year follow-up of attitudes, barriers and facilitators. Int Arch Occup Environ Health. 2017;90:335-348.
2. Heselmans A, Donceel P, Aertgeerts B, ym. The attitude of Flemish occupational health physicians toward evidence-based occupational health and clinical practice guidelines. Int Arch Occup Environ Health 2010;83:201-208.
3. Holopainen A, Siltanen H, Hahtela N ym. 2018. Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. Raportti 1/2018. Hoitotyön tutkimussäätiö & Sairaanhoitajaliitto. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/npt-raportti-digi-26-2-2018.pdf «https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/npt-raportti-digi-26-2-2018.pdf»1.
4. Jensen IB, Brämberg EB, Wåhlin C ym. Promoting Evidence-Based Practice for Improved Occupational Safety and Health at Workplaces in Sweden. Report on a Practice-Based Research Network Approach. Int J Environ Res Public Health. 2020;17:5283. doi:10.3390/ijerph17155283.
5. Jordan Z., Lockwood C., Munn Z., Aromataris E. The updated Joanna Briggs Institute model of evidence-based healthcare. Int J Evid Based Healthc. 2019; 17(1): 58-71.
6. .Korhonen A, Jylhä V, Korhonen T ym. Näyttöön perustuva toiminta. Tarpeesta tuloksiin. 2018. Hoitotyön tutkimussäätiö, Skhole Oy.
7. Kinnunen-Amoroso M. How occupational health care professionals experience evidence-based guidelines in Finland: a qualitative study. J Eval Clin Pract. 2013;19:612-616.
8. Leino T. Työterveyshuollon laatu ja vaikuttavuus – haasteita ja ratkaisuehdotuksia. Työterveyslääkäri. 2018;36(2):73-77.
9. Räsänen K, Toivonen A, Pyörälä E ym. (toim.): Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen arviointi kaudelta 2009-2013. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:11.
10. Schaafsma F, Hugenholtz N, de Boer A, ym. Enhancing evidence-based advice of occupational health physicians. Scand J Work Environ Health. 2007 Oct;33(5):368-78.