Wicked problems in occupational health – vaikeasti ratkaistavat työterveysongelmat

Minulla on työni suhteen joitain unelmia. Haluaisin saada aikaan uudenlaisia avauksia ja uudenlaista keskustelua työterveyden eriarvoisuuden vähentämiseksi. Mielelläni puhun työterveydestä laajempana terminä kuin työterveyshuolto, joka nyt kuitenkin on terveydenhuoltojärjestelmän osa. Työterveyttä edistetään merkittävästi muuallakin kuin terveydenhuollossa, esimerkiksi työpaikoilla. Itä-Suomen yliopistossa olen huomannut mahdollisuuden unelmieni toteuttamiseen loistavan tiimin innostamana. Oletko itse ajatellut omia työhön liittyviä unelmiasi?

Yhden toteutin helmikuun lopussa. Opetusvastuihini kuuluu muun muassa kansainväliseen Master of Public Health -ohjelmaan kuuluva Occupational Health- kurssi. Tuolla opintojaksolla on tänä keväänä 34 opiskelijaa, jotka ovat tulleet ympäri maailmaa. Lisäsin tänä vuonna opetukseen puolen päivän seminaarin, joka oli tämän kirjoituksen otsikon mukainen. Olin antanut opiskelijoille tehtäväksi ryhmissä miettiä, mitkä olisivat työterveyteen liittyviä vaikeasti ratkaistavia ongelmia, mitkä ovat niiden juurisyyt ja mitä ratkaisuja voisi olla tarjolla. Esityksiin oli varattu 15 minuuttia joka ryhmälle. Esitykset ja niitä seurannut keskustelu olivat erinomaisia! Välillä minusta tuntuu, että työterveyden kysymyksiin liittyvä keskustelu on aika siiloutunut. Tuossa seminaarissa se ei todellakaan ollut!

Otan esille yhden vaikean ongelman, jonka itse asiassa kaksi ryhmää toi esille: "Health and life vulnerabilities in readymade garment (RMG) industry in Bangladesh". En tiennyt tuollaista termiä kuin "readymade garment industry" ennen tuota nostoa. Lienee valmisvaateteollisuus suomeksi. Siis ne kaikki "made in Bangladesh" -vaatteet, joita me ostamme kaupoista halvalla. He nostivat esille: "It is all about low-value clothing with unskilled labour. Occupational safety has been jeopardized by accidents. Commitments from global fast fashion brands that use Bangladeshi RMG to worker's rights are not improving working conditions". Valmisvaateteollisuudessa työskentelevät, usein täysin kouluttautumattomat työntekijät, ovat alttiita varsinkin työtapaturmille. Olen samaa mieltä, että "decent work is a human right" – kaikille on taattava oikeus turvallisiin työoloihin.

Katsoin seminaarin jälkeen Pubmedistä, mitä tästä aiheesta työterveystutkimusrintamalla tiedetään. Vuonna 2019 BMC Public Healthissä julkaistu systemaattinen katsaus 19 tutkimuksesta kertoi, että emme oikeastaan ymmärrä alan tilannetta: "This systematic review suggests that RMG workers' health vulnerabilities are an emerging area of inquiry that needs to be better understood and solutions identified. Although the health vulnerabilities of the Bangladeshi and Indian RMG workers have been previously highlighted, the health vulnerabilities arising from sudden disasters in the sector remain a neglected issue." Kun siis nämä alan ongelmat ovat tiedossa mutta niille ei ole tehty mitään, kysymys lienee: olemmeko me kiinnostuneita? Tämä nostaa esille työterveyden ongelmien globaalisuuden. Olemme kaikki varmasti sen jo ymmärtäneet koronakriisin myötä. Ja kuinka juurisyyt vievät köyhyyden jäljille jälleen kerran. Myös Suomessa on köyhiä työntekijöitä. Työterveyden eriarvoisuus on nähtävissä myös meillä.

Kiinnostaisiko sinua tämän keskustelun jatkaminen? Valtakunnallisessa seminaarissa Kuopiossa 7.–8.6.2022 (https://valtakunnallinenseminaari.tthvyo.fi/ «https://valtakunnallinenseminaari.tthvyo.fi/»1) Heidi Furu ja Kari-Pekka Martimo jatkavat pohdintaa pitämällä yhteisluennon aiheesta "Mitä työterveyden vaikeita ongelmia emme ole vielä ratkaisseet? Kysymyksiä ja ratkaisuja".