Mitä työhistoria voi kertoa työ- ja toimintakyvystä?

Mitä esitietoja kerätään?

Terveystarkastuksissa käytetään yleisesti kyselylomakkeita, jotka asiakas täyttää ennen vastaanotolle tuloaan. Haastattelu pohjautuu paljolti näihin tietoihin. Vaikka haastattelu on esitietojen keräämisen tärkein keino, sen osuvuuteen liittyy rajoituksia, jotka on hyvä tuntea. On luonnollista, että asiakas kertoo ja kirjoittaa lomakkeelle tai CV:hensä niitä tietoja, jotka hän kokee itselleen edullisina. Tämän ei tarvitse olla tietoista harhaanjohtamista vaan varsinkin uutta työtä aloitettaessa tai työtä haettaessa luonnollinen tapa toimia. Epäonnistuneista yrityksistä tai irtisanomisista ei kerrota, ei välttämättä myöskään työkokeiluista, palkkatukijaksoista tai kuntouttavasta työtoiminnasta. Kaikki tiedot voivat kuitenkin olla tarpeen, kun mietitään, minkälaisia vaikeuksia asiakkaalla on ja minkälaisia tukitoimia hän voi tarvita työssä ja työuralla. Kyselylomake tai haastattelu eivät ole täysin riittävät, varsinkaan jos asiakkaan koulutus- ja työhistoria ei ole yhtenäinen ja vakaa. Koulu- ja työtodistukset sekä TE-toimiston koulutus- ja työhistorian yhteenvetosivu voivat antaa haastattelutietoihin yllätyksiä ja jatkosuunnitelmiin vaikuttavia tietoja. Nämä olisi hyvä hankkia systemaattisesti kaikkiin terveystarkastuksiin ja työkykyarviointeihin.

Työvoimauran tyypit

Koulutus- ja työsuhdetietoja kertyy usein monta sivua, kun koulutuksia on useita ja työurat pirstaloituvat. Asiakkaan koulutus- ja työhistorian tiedot on hyödyllistä jalostaa luokittelemalla ja tyypittelemällä ne, jotta työurasta muodostuu kuva toimintakyvyn näkökulmasta. Monialaisessa yhteistyössä tiedot kerää esimerkiksi sosiaalityöntekijä tai terveydenhoitaja. Olen käyttänyt työttömien työkyvyn arvioinnissa systemaattisesti tätä jaottelua ja havainnut sen tärkeäksi lähtökohtatiedoksi. Työvoimauratyypit on kuvattu taulukossa 1 «»1.

Vakaa työvoimaura

Vakaan työvoimauran piirteitä ovat yhtenäisesti edennyt koulutus- ja ammatillisen koulutuksen aika sekä sen jälkeen ilman pidempiä viivytyksiä seurannut työuralle siirtyminen. Koulutuksia voi olla useita, samoin kuin työsuhteitakin, mutta pitempiä (yli vuoden) työttömyysjaksoa siihen ei sisälly. Siihen voi sisältyä myös sairauspäivä- tai kuntoutusjaksoja, mutta työura on jatkunut näiden jälkeen sujuvasti. Vakaa työvoimaura kertoo henkilön hyvistä työelämävalmiuksista, kyvystä oppia ja tehdä työtä. Hänen resurssinsa, toiminta- ja työkykynsä vaikuttavat työvoimauran perusteella varsin vahvoilta.

Katkennut työvoimaura

Katkennut työvoimaura on alkanut samalla tavalla kuin vakaa työvoimaura. Erotuksena on se, että työura on katkennut eikä paluu työmarkkinoille ole yrityksistä huolimatta onnistunut. Tavanomaisesti työkyvyn arviointia tehtäessä katkeamisen syy on epäselvä, eikä sitä monesti sen enempää selvitetäkään. Keskitytään työhön palaamiseen. Katkeamisen syyhyn on kuitenkin aina syytä palata ja selvittää, mitä silloin tapahtui.

Olen löytänyt esimerkiksi vakavan sydäntapahtuman ja sen jälkeisen pitkään kestäneen ja vajaasti hoidetun depression, joiden seurauksena pitkän työkyvyttömyyden jälkeen tuli irtisanominen, työuralta putoaminen ja pitkä työttömyys. Näiden tietojen ymmärtämisen jälkeen henkilön työhön paluun yksilölliset tukitoimet oli helpommin löydettävissä ja järjestettävissä. Aiemmat yritykset olivat olleet lähinnä hakuammuntaa. Katkeamisen taustalta voi löytyä myös esimerkiksi psykiatrinen sairastuminen. Tällainen löytyi, kun jäin ihmettelemään, miksi hyvän koulutuksen saaneen päällikön työura oli vuosia sitten katkennut. Tarjoutuvana selityksenä oli ensin paha työpaikkakiusaaminen, joka sitten ilmeni työntekijän harhoiksi ja sairauden oireiksi. Ensimmäisenä työkykyä tukevana toimena oli järjestää henkilölle asianmukainen psykiatrinen hoito.

Epävakaa työvoimaura

Epävakaassa työvoimaurassa koulutuksen jälkeinen työura on pätkittäinen. Ammatillinen koulutus voi olla suoritettuna tai se puuttuu. Tyypillisesti työssä oloa on vähän ja työsuhteet ovat olleet varsin lyhyitä ja voivat sisältää työllistämisen tukitoimina järjestettyä palkkatukityötä tai kuntouttavaa työtoimintaa. Tuettujen jaksojen jälkeen samaan työpaikkaan normaaliin palkkatyöhön palkkaaminen on harvinaista. Työhistoriassa työttömyyttä on enemmän kuin työssä oloa. Kun asiakkaalla on epävakaa työvoimaura, on syytä etsiä mahdollista päihderiippuvuutta, psykiatrisia oireita tai kehityksellisiä kognitiivisia työkyvyn rajoitteita ja näiden huomioimista työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa. Työhistoria on syytä tarkasti selvittää: minkälaisia työtehtävät ovat olleet ja miten henkilö on niistä selvinnyt?

Eräällä keski-ikäisellä miehellä oli edellisestä työsuhteesta aikaa 6 vuotta. Sitä ennen hänellä oli ollut 5 jaksossa kesäisin työsuhde maanmittaustyössä. Ammatillista koulutusta hänellä ei ollut. Viimeaikaiset työllistymisen yritykset olivat epäonnistuneet asiakkaan heikkojen työelämävalmiuksien ja vaatimattomien sosiaalisten taitojen vuoksi. Edes työkokeilu ei ollut onnistunut. Tarkemmassa selvityksessä ilmeni, että aiemmat työsuhteet olivat järjestyneet miehen veljenpojan kautta, joka oli esimiehenä maanmittausalan organisaatiossa. Tutkittavan miehen tehtävänä oli ollut pitää mittakeppiä pystyssä kun vaakittiin. Mittauslaitteiden kehittymisen seurauksena miestä ei enää tarvittu. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että miehellä oli lievä älyllinen kehitysvamma. Toistuvien epäonnistuneiden työllistymisyritysten ja heikon yleisen toimintakyvyn perusteella kuntoutumisen mahdollisuuksia ei nähty ja miehelle haettiin työkyvyttömyyseläkettä ja hänet ohjattiin hänelle kuuluvien kehitysvammahuollon palveluiden piiriin.

Salpautunut työvoimaura

Salpautuneelle työvoimauralle tyypillistä on, että henkilö ei ole päässyt missään vaiheessa kiinnittymään työmarkkinoille. Ammatillinen tutkinto voi olla, tai koulutukset ovat keskeytyneet. Suoritettu tutkinto voi olla yksilöllisen opetussuunnitelman mukainen tai yliopistotutkinto tai kaikkea siltä väliltä. Työkokeiluja, palkkatuettuja työsuhteita, kuntouttavaa työtoimintaa, määräaikaisia tai muuten lyhytaikaisia työsuhteita on usein takana. Työllistymisen yrityksiä voi olla tehty useiden vuosien, jopa vuosikymmenien ajan. Salpautunut työvoimaura kertoo suurista vaikeuksista, joiden syyt on huolellisesti selvitettävä. Pidän ammatillisen kuntoutuksen taitovirheenä sitä, että lähdetään yrittämään "vielä uudelleen, jos tällä kertaa tärppäisi". Koulutusuralla tai työssä ilmenneet vaikeudet tulee selvittää, ja lääkärin tehtävänä on miettiä, voiko näiden vaikeuksien takana olla jokin sairaus tai kehityksellinen häiriö. On hyvä huomata, että aikuiseksi asti ehtineitä kehitysvammaisiakin on paljon ilman, että vammaa olisi tutkittu. Salpautuneessa työvoimaurassa on myös neuropsykiatrisista ja psykiatrisista oireyhtymistä kärsiviä, joita ei ole tunnistettu tai joiden hoito ei ole hoitosuositusten mukaisella tasolla.

Eräs noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen asiakkaani oli suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinnon, mutta ei ollut koskaan ollut alan työssä parin kuukauden jaksoja pidempään. Tapasin hänet, kun hän oli kuntouttavassa työtoiminnassa. Selvisi, että tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyminen oli ollut helppoa, mutta työsuhteet oli purettu nopeasti. Hän ei käyttänyt päihteitä ja oli oikein siisti ulkoasultaan. Sosiaalityöntekijälle epätavallisen työuran perusteella kiinnitin vastaanotolla erityistä huomiota vuorovaikutukseen. Autismin kirjon piirteitä en siinä erottanut. Sosiaalisen verkoston tiedoista selvisi, ettei hänellä ollut ystäviä. Alkuun kerronta vaikutti normaalilta, mutta mitä pitempään keskustelimme, hänen ajatuksensa kävivät epäselvemmiksi ja hajanaisiksi. Ystävällinen vaikutelma alkoi muuttua ahdistuneeksi. Asiakas ei itse kokenut kärsivänsä mistään oireista, olisi vain halunnut työhön. Tarkemman haastattelun jälkeen päättelin, että asiakkaalla oli todennäköisesti vaikea pitkäaikainen psykiatrinen oireisto ja sovimme moniammatillisen psykiatrisen työkyvyn arvioinnin käynnistämisestä.

Työvoimauria ei luonnollisestikaan voi tulkita kirjaimellisesti, ja työhistoria voi sisältää piirteitä useistakin uratyypeistä. Katsaus menneeseen auttaa muodostamaan laajemman näkymän asiakkaan nykyhetken työkykyyn ja tuo näkyviin siinä olevia rajoitteita ja resursseja.

Mitä muuta toteutunut työura voi kertoa?

Koulumenestys ja toteutunut koulutustaso kertovat tavallisesti paljon kognitiivisesta kyvykkyydestä. Yksilöllisen opetussuunnitelman mukainen opiskelu perus- ja ammatillisessa koulutuksessa viittaa oppimisen ongelmiin. Suoritettuun tutkintoon ei voi aina luottaa, koska oppilaitoksissa on taloudellisia intressejä "päästää" opiskelija suoritettuun tutkintoon. Ääritapaus oli nuori mies, joka oli suorittanut normaalilinjalla merkonomitutkinnon mutta ei osannut kertolaskuja eikä tunnistanut rahaa eikä kellotaulusta muuta kuin täydet ja puolet tunnit.

Aikaisemmin työuralla ollut fyysinen kuormitus kertoo henkilön fyysisestä suorituskyvystä, jonka tukielinsairaudet helposti rikkovat. Kuitenkin yksi samalla tavalla selkäsairas jaksaa paremmin samassa työssä kuin toinen. Joskus ammatti-identiteetti on niin vahva, että ihminen yrittää kerta toisensa jälkeen palata työhön, joka on hänelle todettu sopimattomaksi. Yksi taas ei pysty palaamaan työhön, vaikka mitään terveydellistä estettä siihen ei olisi todettukaan. Näidenkin ilmiöiden ihmettely ja selvittely on joskus tarpeen.

Eräällä rakennusalalla ja hitsaustyössä olleella miehellä tutkittiin ammattiastmaa. Sellaista ei löytynyt, mutta astma oli hyvin herkästi paheneva hitsaustyössä ja rakennuksilla. Hoidon tehostaminen ei tilannetta helpottanut. Uuden työn järjestämisen selvittäminen ja ammatillinen kuntoutus aloitettiin. Tapasin miehen vuosia myöhemmin. Ilmeni, että mies oli ammatillisen kuntoutuksen toimista huolimatta kaiken aikaa yrittänyt pyrkiä entisiin töihin ulkomaita myöten ja aina astma oli pahentunut. Tilanteessa ei ollut mahdollista paneutua asiaan syvemmin, mutta jäin miettimään, minkälaisesta lisäavusta ja sopeutumisvalmennuksesta mies olisi aikanaan hyötynyt.

Muutostilanteet haastavat

Työssä tapahtuvat muutokset voivat joskus johtaa pitkiin sairauslomiin ja työuralta putoamiseen. Tarjoutuvana syynä työkyvyn vaikeuksiin ovat usein somaattiset oireet, usein kipu. Työterveyshuolto on työpaikkaa lähellä olevana parhaiten tietoinen työpaikan tapahtumista ja tilanne on hyvä pitää mielessä, kun vastaanotolla on työntekijä, jonka työhönpaluu takkuaa. Ongelmien takaa voi löytyä myös työntekijän kognitiivisen toimintakyvyn tai psyykkisen kuormituskestävyyden rajat. Omassa huoneessa rajattuun, tarkkaan työhön tottunut ei yhtäkkiä pärjääkään avokonttorissa tai toisenlaisessa työssä. Työntekijä itse harvoin tiedostaa työn muutoksen olevan vaikeuksiensa syynä, tai jos tiedostaakin ei häpeältään tohdi siitä kertoa. Sitä pitää osata työkyvyn arviossa epäillä ja alkaa selvittää.