Psykologinen palautuminen

Mistä puhumme, kun puhumme psykologisesta työstä palautumisesta?

Otsikon kysymykseen ei ole helppoa vastata. Psykologisen työstä palautumisen tavoite on selkeä ja yleisesti hyväksytty: onnistuneen palautumisen jälkeen ihminen tuntee itsensä rentoutuneeksi ja virkistyneeksi ja on valmis jatkamaan työhön liittyvien tehtävien parissa. Itse palautumisprosessista sen sijaan on esitetty lukuisia eri teorioita ja näkemyksiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että työstä irrottautuminen ja lomailu riittävät palautumiseen silloin, kun työn vaatimukset ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että palautuminen vaatii ihmisen omaa aktiviteettia ja voimavarojen keräämistä. Esimerkiksi "tarkkavaisuuden elpymisen teorian" mukaan ihmisen kannattaa liikkua ja oleilla luonnossa, koska se uudistaa arkielämän kuluttamia voimavaroja. Luontoa tarkkailemalla työasiat unohtuvat ja mieli virkistyy. Hyvinkin erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit tuottavat siis samantyyppisiä palautumiskokemuksia, mikä voi olla ongelma kliinisessä työssä. Meidän pitää ymmärtää paremmin, mistä psykologisessa palautumisprosessissa on kyse, jotta voimme siihen vaikuttaa ja tukea huollossamme olevien työntekijöiden työssä jaksamista.

DRAMMA-malli

DRAMMA-malli on yksi tapa hahmottaa ja jäsentää psykologista palautumista. Sen juuret ovat vuosituhannen vaihteessa kehitetyssä positiivisessa psykologiassa, joka tutkii ihmisen hyvinvointiin, vahvuuksiin ja voimavaroihin ja niiden edistämiseen liittyviä tekijöitä. Mallin kehittäjät kävivät läpi 363 vapaa-aikaan ja hyvinvointiin liittyvää tutkimusta, ja niiden pohjalta he listasivat kuusi potentiaalista mekanismia, joilla vapaa-ajan aktiviteetit voivat lisätä henkistä hyvinvointia. Ne ovat irrottautuminen (Detachment), rentoutuminen (Relaxation), omaehtoisuus (Autonomy), taidonhallinta (Mastery), merkityksellisyys (Meaning) ja yhteisöllisyys (Affiliation), ja niiden englanninkielisitä nimistä muodostuu akronyymi DRAMMA. Kaikille näille kuudelle mekanismille on kirjassa omistettu oma luku, jossa käydään läpi, millä eri tavoilla kyseinen mekanismi voi vaikuttaa hyvinvoinnin ja palautumisen kokemuksiin. Jokaisen luvun lopussa on myös harjoitustehtäviä, joiden avulla lukija voi pohtia, voisiko hän luvussa esiteltävän mekanismin avulla vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa.

Viime aikoina DRAMMA-mallia on käytetty myös työstä palautumisen jäsentämiseen. Anniina Virtanen esimerkiksi on itse käyttänyt DRAMMA-mallia tutkiessaan opettajien työkuormituksesta palautumista. Työterveystyön kannalta tutkimuksen yksi mielenkiintoisimmista ja tärkeimmistä tuloksista on, että kaksi DRAMMA-mallin mekanismia, työstä irrottautumisen ja rentoutumisen kokemukset työpäivän aikaisilla tauoilla, olivat yhteydessä vähäisempiin työuupumisoireisiin ja palautumistarpeeseen. Palautumista siis tapahtuu tutkitusti paitsi vapaa-ajalla myös työpäivän aikana lounas- ja kahvitauolilla sekä työn lomassa pidettävillä muutaman minuutin mittaisilla mikrotauoilla.

Työpäivän aikaiselle palautumiselle on kirjassa omistettu oma lukunsa. Siinä pohditaan DRAMMA-mallin pohjalta, millä mekanismeilla tauot voivat edistää työntekijöiden hyvinvointia ja ehkäistä työuupumuksen kehittymistä. Lyhyt kävelylenkki lounastauolla esimerkiksi tukee työstä irrottautumista ja yhteinen kahvihetki työkavereiden kanssa puolestaan luo yhteisöllisyyden tunnetta. DRAMMA-mallin mukaan ne molemmat edistävät henkistä hyvinvointia ja tukevat psykologista työstä palautumista.

Lopuksi

Yhteenvetona voi todeta, että Anniina Virtasen kirja "Psykologinen palautuminen" tarjoaa monipuolisen katsauksen erilaisiin palautumisen teorioihin ja käytänteisiin. Osa niistä on meille terveydenhuollon ammattilaisille tuttuja, mutta mukana on myös paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. DRAMMA-malli on ainakin minulle uusi tuttavuus. Uskon, että kirjasta löytyy itse kullekin ideoita ja ajatuksia sekä oman että huollossamme olevien työntekijöiden hyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseen. Kirjan lukuisat "Pohdi ja kirjoita" -tyyppiset harjoitukset kannustavat aktiivisuuteen ja itselle sopivien menetelmien etsintään. Kirjallisuusterapiassa käytetään samaa menetelmää. Kirjoittamalla ihminen saa kosketuksen tunteisiinsa, ja subjektiivisista tunteista ja kokemuksista psykologisessa hyvinvoinnissa ja palautumisessa on kysymys.