Työterveyslääkäri

Balettitanssijoiden rasitusmurtumien ehkäisemisestä

Työterveyslääkäri
2022;40(3):18-19
Katriina Viljamaa

Balettitanssijoilla esiintyy työperäisiä rasitusmurtumia. Niiden ehkäisy ja hoito vaativat balettitanssijan ammatin kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Suomen Kansallisoopperan ja -baletin (SKOB) työterveydessä olemme kiinnittäneet huomiota tanssijoiden työuraa vakavasti haittaaviin rasitusmurtumiin ja niiden esiasteisiin eli rasitusosteopatiaan. Rasitusmurtumia on todettu tanssijoilla lähes vuosittain, tyypillisesti lanne- ja rintarangan, säärten ja jalkaterien alueilla. Niiden vuoksi tanssijat ovat joutuneet olemaan poissa työstään kuukausia, jopa vuosia.

Työterveyshuollon tehtävä on työpaikkaselvitysten ja työntekijöiden terveyden seurannan perusteella tehdä johtopäätöksiä työn vaara- ja kuormitustekijöiden terveydellisestä merkityksestä ja arvioida työntekijöitten terveystarkastustarve. Oopperan työterveyshuollossa on kertynyt käytännön tuntumaa myös siitä, että tanssijan työ altistaa ravitsemushäiriöille, jotka voivat edelleen lisätä riskiä työn fyysiseen kuormitukseen liittyviin rasitusmurtumiin.

Rasitusmurtuman etiologia

Rasitusmurtumista valtaosa syntyy nuorille ja terveille henkilöille, joilla ei todeta aineenvaihdunnan tai luuston sairauksia, jotka esiintyessään ovat riskiä lisääviä tekijöitä. Balettitanssijan työssä rasitusmurtumille altistava tekijä on raskas fyysinen kuormitus. Työjaksot ovat usein myös henkisesti stressaavia. Raskaan harjoitusperiodin aikana sopivan ravitsemuksen ylläpitäminen voi olla vaikeaa. Tanssijat ovat työhönsä erittäin motivoituneita. Nuorilla tanssijoilla on jatkuva paine näyttää kykynsä ja pärjäävyytensä saadakseen sopimukselleen jatkoa. Rooleista on kilpailua. Onnistumisen pakon ja halun edessä tanssijat usein tanssivat kivuista huolimatta. Tilanne voi huomaamatta edetä rasitusmurtuman tai esiasteen tasolle.

Ongelma on tuttu nuorten naisten painokeskeisten esteettisten lajien (baletti, voimistelu, taitoluistelu) harrastajien keskuudessa. Naisurheilijan oireyhtymässä ravinnonsaanti on liian vähäistä suhteessa energiankulutukseen.

Ravitsemuksen arvioimisesta

Balettitanssijat kokevat ravitsemusasiat haasteellisina niiden liittyessä omaan kehonkuvaan ja kelpaavuuteen työtehtävissään. Asiasta on vaikea keskustella, ja sitä on vaikea ottaa puheeksi jopa terveystarkastuksissa. Esimiehen puuttuminen tanssijan painon muutoksiin on herkkä ja vaikea asia. Erityisesti miespuolisen esimiehen tai ohjaajan kohdalla ballerinat ovat voineet kokea asiaan puuttumisen häirintänä.

Kun herää huoli tanssijan liiallisesta painon laskusta tai noususta, tanssija voidaan ohjata työterveyshuoltoon. Lääkärin tarkastuksessa huomioitavia tekijöitä ovat anemia, masennus, kilpirauhassairaudet, monirakkulaiset munasarjat ja hyperandrogenismi. Samoin tulee arvioida D-vitamiinin ja kalsiumin puute, keliakia, vaikea laktoosi-intoleranssi sekä tulehdukselliset suolistosairaudet. Matala painoindeksi saattaa kulkea käsi kädessä puuttuvien kuukautisten kanssa.

Rasitusmurtuman diagnoosi ja hoito

Paikallinen kipu tanssijan raajassa tai rangassa, varsinkin tilanteen pitkittyessä, on aina syytä tarkistaa röntgenkuvalla, tai rasitusmurtuman esiastetta epäiltäessä MRI-kuvalla. Rasitusmurtumatilanteessa tanssijalle tulee tehdä luuntiheysmittaus.

Rasitusmurtuma estää tanssijan työnteon usein pitkäksi aikaa. Fyysisen kuntoutusohjelman ohella tanssija tulisi ohjata urheilupsykologin konsultaatioon, jossa on mahdollista pureutua ajankohtaisen tilanteen lisäksi urakehityksen yksilöllisiin haasteisiin ja tavoitteisiin. Tärkeää on järjestää myös yksilöllistä ravitsemusterapeutin ohjausta.

Tilanteen mukaan konsultoidaan muitakin erityisasiantuntijoita, esimerkiksi liikuntalääkäriä, gynekologia, psykiatria, endokrinologia tai fysioterapeuttia.

Työhön paluun tuki

Työhön paluun tuesta ja muistakin työkyvyn ongelmakohdista voidaan tanssijan luvalla keskustella myös esimiehen kanssa työterveysneuvottelussa. Työhön paluuta voidaan tukea esimerkiksi osasairauspäivärahan turvin. Räätälöitynä työnkuvana kyseeseen voi tulla osallistuminen kävelyrooliin tanssiroolin sijasta.

Terveystarkastuksista

Huippu-urheilijan terveystarkastukset ovat nykyään Suomessa jo pakollisia joukkue- ja kamppailulajeissa urheileville, ja terveystarkastusten laajentamista ammatikseen tai huipputasolla kilpaileville suositetaan.

Jotta tanssijan työhön liittyviä ravitsemusongelmia ja niiden pohjalta mahdollisesti kehittyviä rasitusmurtumia voitaisiin samaan tapaan ennaltaehkäistä, suosittelemme työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan tanssijoille työterveyden seurantatarkastuksia. Balettitanssijan ammatti on monipuolisesti vaativa ja kuormittava. Jo balettitanssijan työhöntulotarkastuksen tulisi olla kokonaisvaltainen ja sisältää myös ravitsemukseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta.

Katriina Viljamaa
LL, työterveyslääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri, musiikkilääketieteen erityispätevyys
Suomen Kansallisoopperan ja -baletin vastaava
työterveyslääkäri vuosina 2012–2021.
Mehiläinen Töölö Työelämäpalvelut
viljamaakatriina@gmail.com

Kirjallisuutta

  1. Mervaala A, Laukka P, Keski-Rahkonen A. Naisurheilijan oireyhtymä: liikaa urheilua ja liian vähän ruokaa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2019;135(1):61-8.
  2. Lindblad N. Huippu-urheilijan terveystarkastus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2018;134:697-704.