Tanssijan työterveys fysioterapeutin silmin

Tanssissa tapahtuvia vammoja

Suurin osa tanssista tapahtuu jalkojen varassa, ja siksi yleisimmät vammat kohdistuvat nilkan ja jalkaterän alueille. Nykytanssijoille tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 82 prosenttia tanssijoista oli loukkaantunut tanssissa 1–7 kertaa. Yleisin vamma kohdistui jalkaan ja nilkkaan (40 %), toiseksi yleisin oli selän loukkaantuminen (17 %) ja seuraavana tilastossa olivat polvivammat (16 %). Loukkaantuneet miestanssijat palasivat täyteen tanssikuntoon keskimäärin 21 vuorokaudessa ja naistanssijat keskimäärin 18 vuorokaudessa. Useimmat tanssijat eivät olleet poissa esityksistä, mikä kuvaa ammattitanssijoiden asennetta työhön ja vammoihin. Tutkimuksessa suurin osa vammoista oli työssä tapahtuneita. Tässä tutkimuksessa esiintyvät luvut ovat hyvin samanlaisia kuin muissa ammattitanssiryhmissä tehdyissä tutkimuksissa. Vakavammissa vammoissa useimmat tanssijat palaavat osittaiseen ja kevennettyyn harjoitteluun viikkoja ennen paluuta varsinaiseen esiintymiseen.

Tanssijan kuntoutus

LOVE (Load – Optimism – Vascularisation – Exercise) – tässä ensimmäinen kirjain L viittaa sanaan "load" eli kuormitus. Pehmytkudosvammoissa on pääsääntöisesti kyseessä kollageenipohjaisen kudoksen vaurio. Tension vaihtelut ja kudosten pumppaava venyttäminen pitävät huolen siitä, että uusi kollageeni järjestäytyy hyvällä tavalla ja että siitä tulee kimmoelastista ja joustavaa sekä vetolujuudeltaan vahvaa. Nivelten stabiloitumisen kannalta kuormituksen varhainen ja asteittainen lisääminen on tärkeää.

Toinen kirjain O (= optimism) siirtää ajatukset optimistiseen asenteeseen paranemista ja kuntoutumista kohtaan. Tässä tuo Jack Scottin "love your injuries" (kuva 2) astuu kuvaan. Kolmas kirjain V liittyy aktiiviseen kuntoutukseen, kun sillä halutaan korostaa vaskularisaatiota ja verenkierron merkitystä kaikelle toipumiselle ja paranemiselle. Ilman liikettä on vaikea parantaa verenkiertoa. Niinpä akuutin vaiheen (1–3 vrk) jälkeen on syytä aloittaa progressiivisesti lisääntyvä verenkiertoa vilkastuttava harjoittelu.

Viimeinen kirjain E tarkoittaa "exercise"-sanaa eli harjoittelua, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa on hyvä olla mukana kokenut fysioterapeutti tai vastaava, joka tuntee tanssin lajina, osaa tulkita vammatilannetta ja tuntee paranemisen lainalaisuudet, osaa nähdä yksilölliset erot.

Tanssin työympäristöt

Työympäristönä tanssimaailma on haastava erityisesti ammattiteattereissa. Toisin kuin urheilussa, tanssijan työn rytmiä määrittää enemmän teoksen valmistuminen ajoissa kuin ennalta suunniteltu harjoitusohjelma. Sen vuoksi suuri osa ammattitanssijoista on jatkuvassa yliharjoitustilassa. Tämä osaltaan aiheuttaa huonoa palautumista ja vammariskin kasvua. Esiintyvissä taiteissa myös stressitasot ovat korkealla aiheuttaen osaltaan palautumisvaikeuksia ja unihäiriöitä. On todettu, että palautuminen on hyvää, jos nukkuu ja syö hyvin – yli 90 prosenttia palautumisesta syntyy siitä, että nämä kaksi asiaa ovat kunnossa.

Ongelmaksi syntyy se, että tanssiammatissa kumpikaan asia ei ole läheskään aina kunnossa. Baletissa esteettiset vaatimukset ovat tiukkoja ja moni painii häiriintyneen syömisen kanssa, osalla on vaikea nukahtaa, kun näytös päättyy vasta 22.30–23.00. Tanssijoilla on raportoitu olevan myös kolminkertainen riski sairastua syömishäiriöihin verrattuna muuhun populaatioon. Kun kotiin pääsee ennen puolta yötä mutta adrenaliini on edelleen korkealla, unta on yksinkertaisesti vaikea saada. Ammattiin johtavissa tanssikouluissa kyllä pyritään opettamaan terveitä elämäntapoja, mutta niiden toteuttaminen ei ole aina helppoa.

Lisäksi teatterit ja harjoitussalit ovat erilaisia. Lattioiden pinnat ja perusteet vaihtelevat. Liian kova lattia altistaa rasitusvammoille. Liian liukkaat lattiat mahdollistavat nyrjähdysten syntymisen. Liian kylmät tilat ovat riski lihaksille ja jänteille. Liian kuumassa tulee nestehukkaa. Joissain teattereissa (muun muassa Tukholman Oopperatalo) on niin sanottu raked stage eli kalteva näyttämö, jossa takaosa on ylempänä (upstage) kuin etuosa (downstage). Tämä vaatii tanssijalta mukautumista ja hyvää fysiikkaa, kun osa näytöksestä suoritetaan ylämäkeen. Onneksi Suomen teattereissa ei tällaisia lattioita enää ole (ei ainakaan kirjoittajan tiedossa).

Tanssijan psyykkinen kuormitus

Kun tanssin harrastus on stressiä purkavaa ja hyvinvointia ja terveyttä edistävää, niin ammattitanssi varsinkin vanhanaikaisissa, hierarkisissa työympäristöissä ja -yhteisöissä voi olla erittäin stressaavaa. Vanhakantaiseen tanssiin ei ole kuulunut kysymysten asettelu eikä kriittinen keskustelu saatikka työntekijän mielipiteet tai ehdotukset. Suomessa ollaan sen suhteen menossa nyt parempaan suuntaan, ja monissa freelance-ryhmissä työympäristö on terveempi, vaikka palkkatasot saattavat jäädä huolestuttavan alhaisiksi. Eräs ammattitanssija totesikin, että tanssi on hyvä harrastus mutta huono ammatti. Siitä huolimatta tanssijan rakkaus tanssiin on niin suuri, että lopettaminen ei ole useimmille vaihtoehto. Sen vuoksi työterveyslääkärinkin on hyvä tiedostaa, että yhdessä pitää yrittää löytää ratkaisu, miten tanssia voi jatkaa. Pitkät sairaslomat ja ajatus lopettamisesta eivät ole tanssijan sanavarastossa.

Tanssilääketieteen tutkimus

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tanssilääketieteen tutkimuksissa on keskitytty paljolti siihen, miten tanssijan työn kuormittavuutta voitaisiin parantaa. University of Wolverhampton on ollut yksi johtavista instituutioista, ja sieltä on lähtöisin tanssiharjoittelun periodisaatio eli työn jaksottaminen osiin, jolloin tanssijan erilaisia fyysisiä ominaisuuksia voidaan kehittää ilman ylikuormituksen riskiä. Hyvin perinteisessä ja vanhassa tanssikulttuurissa uudet ideat etenevät hitaasti ja työtä on vielä paljon tehtävänä. Mutta esimerkiksi Suomen Kansallisbaletissa fysioterapiatiimi talon sisällä on onnistunut tuomaan uusia tuulia baletin harjoitteluun. Samoin siellä on jo pitkään toiminut erittäin ammattitaitoinen taiteisiin perehtynyt työterveyslääkärikunta.

Monesti ollaan kiinnostuneita siitä, miten tanssi ammattina kuormittaa ja millaisia vammoja siinä syntyy. Tanssitutkimus on kääntynyt myös toiseen suuntaan, eli uusi slogan on "Dance for Health", kun vanha oli "Health for Dancers". Eli tanssin harrastamisella on pystytty osoittamaan olevan suuria terveyshyötyjä niin yleisterveydelle kuin psyykellekin. Musiikin ja liikkeen yhteisvaikutuksesta aivot muovautuvat ja kehon kokonaiskyky toimia paranee.

Tanssijat muodostavat lääketieteellisesti vaativan ryhmän. Heistä löytyy usein myös erityistä herkkyyttä, mikä liittyy taiteilijuuteen. Toisaalta he ovat mielenkiintoisia ja kiitollisia asiakkaita, joiden kanssa on ilo työskennellä. Ja muutama vapaalippu näytökseen ilahduttaa varmasti myös lääkärin arkea.