Taiteilijoiden työn turvallisuus ja terveys

Työtapaturmia

Taiteilija-ammateissa työtapaturmat voivat olla moninaisia ja yllättäviä. Erityisesti esittävien taiteiden piirissä työskentelevillä on suurempi riski tapaturmiin kuin vaikka yksin työtään tekevällä kirjailijalla tai kuvataiteilijalla. Esittävien taiteiden parissa työskentelevien keskuudessa noin 45 prosenttia ammattilaisista arvioi kokevansa viikoittain työympäristön vaara- ja haittatekijöitä, kuten melua ja hälyä tai joutuvansa haitallisten aineiden kanssa tekemisiin. Ryhmätyö, suuri tekniikan määrä, fyysiset vaatimukset tai vaihtuvat esityspaikat lisäävät tapaturmille altistumista. Keskeisiä tapaturmia esittävissä taiteissa ovat muun muassa henkilön tai tavaran putoaminen, fyysinen ylikuormittuneisuus, tavarakuljetukset ja muu liikenne, jalanalustapahtumat, järjestys ja siivous sekä eläinten ja ihmisten välinen toiminta kuvauksissa. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan Taiteilija-ammattiluokkien yhteenlaskettu vuosittainen työpaikkatapaturmien lukumäärä oli vuosina 2017–2019 keskimäärin noin 250 ja 2020–2021 vuosittainen lukumäärä oli keskimäärin noin 160. Voiko laskevaa lukua tulkita myönteisenä kehityksenä vai heijastaako luku koronaepidemiasta johtunutta taiteilijoiden töiden peruuntumista ja siten myös tapaturmien vähenemistä?

Tyypillinen tapaturma on tilastojen mukaan liikkuessa kaatuminen/putoaminen. Tapaturmassa vahingoittuvat henkilön raaja(t), jotka menevät joko sijoiltaan, nyrjähtävät tai venähtävät. Kuitenkin yli 70 prosenttia tapauksista johtaa vain 0–3 päivän työkyvyttömyyteen ja noin 8 prosenttia tapauksista voidaan luokitella työkyvyttömyyden keston (yli 30 päivää) perusteella vakaviksi. Kun taiteilijoiden työpaikkatapaturmia verrataan kaikkien ammattien työpaikkatapaturmien vakavuusprofiiliin, niin kaikista vakavimpia tapaturmia (eläköitymiseen tai kuolemaan johtavia) ei vuosien 2017–2021 välillä ollut mutta yli 30 päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneita tapaturmia oli vähän keskimääräistä enemmän. Samalla kuitenkin myös lievimpien, 0–3 päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden tapaturmien osuus oli keskimääräistä suurempi. (Tapaturmavakuutuskeskus, tilastot, suullinen tiedoksianto, Jussi Laatunen).

Ja sairastumistapauksia

Ammattitauteja valituille taiteilija-ammattiluokille vahvistettiin vuosien 2017–2021 aikana noin pari per vuosi. Yleisimpiä ammattitauteja ovat dystonia, ihottumat sekä astma (Tapaturmavakuutuskeskus, tilastot, suullinen tiedoksianto, Jussi Laatunen). Työperäisten tautien rekisterin mukaan (Työperäisten sairauksien rekisteri, Johanna Lehtimäki, suullinen tiedonanto, Työterveyslaitos 2014–2018) taiteilija-ammateissa toimiville rekisteröityi 59 ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapausta. Näistä 21 oli vahvistettuja ammattitautitapauksia (taulukko 1 «»1) ja vastaavasti 22 tapausta jäi ammattitautiepäilyiksi. Näissä diagnooseissa yleisimpiä olivat epäfysiologiset työasennot, toistotyö ja melu. Ammattitautiepäilyksi jäi näiden vuosien aikana 38 tapausta. Näistä eniten tilastoituja olivat hengitystieoireisiin, ihotauteihin, meluvammaan ja rasitussairauksiin liittyvät ammattitaudit. Ammattiryhmittäin eniten ammattitautiepäilyjä on muusikoilla, laulajilla ja säveltäjillä.

Taidekentän työn toimintakulttuurista kannattaa huolehtia

Jokaisella meistä, myös taiteilijoilla olisi oikeus hyvän työn lähtökohtiin. On selvää, että työkulttuurin resursseja katsottaessa isojen taidetalojen työntekijät ovat eri asemassa kuin vapaan kentän pienet yhteisöt tai yksittäiset taiteilijat. Taidekentän töistä ei vaihtuvia tekijöitä ja kaikkia riskejä pystytä täysin poistamaan, mutta juuri tämän takia niihin on kiinnitettävä huomiota. Tutkimuksista tiedetään, että taiteilijat, jotka pystyvät työskentelemään säännöllisellä työajalla, turvatuissa työsuhteissa ja joilla on mahdollisuuksia kontrolloida työkuormaansa, kertovat yleensä paremmasta hyvinvoinnistaan. Tämän voisi nähdä yhtenä tavoitetilana, johon työn toteutumisen puitteita tulisi ohjata. Työn sujuvuutta ja turvallisuutta heikentävien tekijöiden tunnistaminen antaa konkreettista tietoa seikoista, joita pitäisi kehittää: esimerkiksi kommunikaatio-ongelmat työtilanteissa, joissa toimintaohjeet eivät välity tai niitä ei huomioida. Tieto antaa mahdollisuuksia toimia, tehdä suunnitelmia ja varmistaa, miten puutteelliset turvallisuusasiat voitaisiin korjata. Kaikkea ei monessakaan taidetyöpaikassa voi tehdä kerralla, mutta jokainen hyvää työtä edistävä teko on merkittävä.

Taiteilijoille pitäisi tuoda myös lisätietoa siitä, miten he voisivat järjestää itselleen työtapaturmien ja sairastumisen varalle työterveyshuollon ja työtapaturmavakuutuksen. Terveydenhuollon julkisen ja yksityisen sektorin välinen tilanne voi olla vaihteleva, ja meneillään oleva sote-uudistus saattaa entisestään sekoittaa tiedon etsintää tai taiteilijalle itselleen sopivien palveluiden löytymistä. Ymmärrettävästi monessa tilanteessa kunnolliselle hoito- ja vakuutusjärjestelmälle esteeksi nousee taloudelliset esteet. Tästä syystä esimerkiksi apurahataiteilijoiden Melan kautta tapahtuva vakuuttaminen on yksi konkreettisista keinoista, joilla turvatonta tilannetta on pyritty korjaamaan.

Taiteilijat tuottavat meille hyvinvointia – kuka huolehtii taiteilijan terveydestä?

Viime vuosina useat tutkimukset ja poliittiset päätökset ovat tukeneet näkemyksiä taiteilijoiden työn (taiteen) vaikuttavuudesta meidän kaikkien hyvinvointiin ja terveyteen. Tiedetään taiteen myönteisestä vaikuttavuudesta useisiin sairauksiin, kuten masennukseen, muistisairauksiin, erilaisiin kipuihin ja niin edelleen. Ei voi olla ajattelematta, miten huonostivoiva taiteilija voisi tuottaa hyvinvointia toisille.

Työterveyslaitoksella oli muutaman vuoden aikana hyvässä nosteessa taiteilijoiden hyvinvointiin ja työturvallisuuteen liittyviä tutkimushankkeita. Tämänkaltainen systemaattinen ja pitkäkestoinen tutkimustyö olisi erittäin tärkeätä myös tulevaisuudessa. Työterveyslaitoksen leikattua taiteilijoiden työhön kohdistuvan tutkimusalueen pois toiminnastaan on syytä toivoa jonkun toisen tutkimusyksikön näkevän tämän kansainvälisesti laajan ammattikunnan ja taloudellisesti merkittävän resurssin arvon. Olennaista tässä on, että taiteilijoiden työn epätavalliset piirteet vaativat myös tutkijoilta osaamista taidekentän toimintaehdoista.

Taiteilijoiden työllä on suuri merkitys demokraattiselle yhteiskunnalle. Taiteilijoiden työstä ja hyvinvoinnista välittäminen kantautuu meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi. Saamme nauttia korkeatasoisesta taiteesta ja vaalia ihmisyytemme parhaita puolia.

Lämmin kiitos Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Johanna Lehtimäki ja Tapaturmavakuutuskeskuksen data-analyytikko Jussi Laatunen tilastotietojen etsimisestä.