Lääkärin työ ja taidetyö

Luovuus ja inspiraatio

Luovuuteen kuuluu tuttujen elementtien yhdistely uudella tavalla, jolloin syntyy jotain uutta ja yllättävää. Luovuus on voimavara, jota voi vahvistaa ja harjoittaa yhdellä elämänalueella ja siirtää toisellekin elämänalueelle. Luovaan ja inspiroituneeseen tilaan kuuluu virtauksen tunne ("flow"), jossa uppoutuminen on syvää ja kokemus ajan kulusta muuttuu tai häviää hetkellisesti.

Inspiraatio on ominaista taiteen tekemiselle, ja sitä koetaan myös taide-elämyksessä. Onnistunut taideteos vaikuttaa tekijäänsä ja katsojaansa, se voi olla käänteentekevä, "transformatiivinen" elämys. Inspiraatiossa ovat mukana tietoinen ajattelu, tunteet ja motivaatiolähtöinen palkkiojärjestelmä, ja sen aikana aktivoituvat aivokuori ja limbiset alueet syvemmissä aivojen osissa sekä niiden väliset yhteydet.

Inspiraatiota esiintyy muuallakin kuin taiteen parissa – se voi tehdä mistä tahansa työstä mielekkyyden ja tyydytyksen lähteen. Jos inspiraatio on hukassa, niin toimivat rutiinit, vakiintuneet taidot, sosiaaliset suhteet ja pitkän tähtäimen päämäärät kantavat eteenpäin. Inspiraatio ja virtauksen tunne voivat esiintyä työn imussa, joka on laajempi ja pitkäkestoisempi työssä koettu aikaansaamisen ja motivaatiotäyttymyksen tila. Työn imu on yhteydessä hyvinvointiin, tuloksellisuuteen ja urakehitykseen.

Taide työnä ja työhyvinvoinnin lähteenä

Terveydenhuollon henkilöstöllä kulttuurin kuluttaminen on yhteydessä työn imuun, kun taas oma vapaa-ajan luova toiminta on yhteydessä luovaan työotteeseen. Taiteen kautta palautuminen ja luovuuden aktivaatio vapaa-ajalla taiteen kautta voivat edistää työhyvinvointia.

Lääkärin ammatissa voi irrottautua työstä taiteen kautta. Mutta entä taiteilijan irrottautuminen? Työ voi olla projektiluonteista, jolloin raja työn sekä vapaa-ajan välillä liukenee. Taidegalleriaa ja taidetta uudistava, erään kesän upeimmista näyttelyistä rakentanut nuori taiteilija totesi "Taiteilija on aina työssä! "

Osa taiteilijoista rakentaa itselleen säännölliset työajat ja rajaa työnsä tiettyihin tiloihin, jotta työ ei valuisi liikaa tai hallitsemattomasti kotiin. Taideura näyttäisi vaativan hyvin järjestelmällistä ja kurinalaista työotetta, kestävyyttä ja päämäärätietoisuutta – sekä kykyä sietää epävarmuutta. Vain osa taiteilijoista saa apurahakausia selviytyäkseen niillä myyntitulojen tai palkkioiden ollessa epävarma ja vaihteleva tulonlähde. Kilpailu työtilaisuuksista ja apurahoista on kovaa. Verkostoituminen on työtilaisuuksien kannalta eduksi.

Työsuhteessa oleminen on osalle taiteilijoista tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Silloin toimeentulossa on jatkuvuutta, työ ja vapaa-aika voidaan selkeämmin erottaa ja voimavaroja jää sisällöntuottamiseen. Työsuhteessa olevalla taiteilijalla on työnantajan puolesta vakuutukset ja työterveyshuolto sekä yleensä työtilat ja välineet. Osa taiteilijoista tekee ansiotyössään muuta kuin varsinaista taidetyötä, esimerkiksi opetustyötä.

Valtaosa taiteilijoista ei kuitenkaan ole työsuhteessa, jolloin taiteilija joutuu itse luomaan ulkoiset puitteet työlleen ja perehtymään liiketoimintaan sekä viestintään tai hankkimaan vastaavia palveluita. Työhyvinvoinnista ja työturvallisuudesta huolehtiminen jäävät itsenäisesti toimivalle taiteilijalle itselleen. Yrittäjänä toimivat taiteilijat voivat hankkia itselleen työterveyspalvelut, jolloin Kela kustantaa YEL-vakuutetun taiteilijan työterveyskustannuksia.

Taidealalla näkyvyys on elinehto ja samalla kuormitustekijä, jonka kanssa pitää oppia tasapainoilemaan. Taiteilijalle motivaation menetys, esimerkiksi työuupumuksen ja depression kautta, voi katkaista uran. Kun oma luovuus on keskeinen työkalu, tarvitaan resilienssiä, jotta vastoinkäymiset ja paineet eivät lamauttaisi luovuutta. Taiteilijankin työhön kuuluu myös vähemmän luovia työvaiheita, joita voi jaksottaa luovan työotteen luontaisen vaihtelun mukaisesti. Yrittäjyyden haasteet ja riskit kuuluvat monen taiteilijan uraan, ja vain harvalla on liiketalousalan koulutusta.

Omat kokemukset lääkärin työstä ja taidetyöstä

Omat kokemukseni taidetyöstä eivät ole verrattavissa taiteilijan uraan, koska pääasiallisen urani olen tehnyt psykiatrian erikoislääkärinä. Ammatillinen identiteetti ei kuitenkaan ole suoraan sidoksissa siihen, millä elättää itsensä tai onko edes alansa työssä ajankohtaisesti.

Lääkärin työni on yhteisöllistä, aikataulutettua ja ulkoisiin rakenteisiin sidottua. Tässä työssä on helppoa kokea merkityksellisyydentunnetta ja tyydytystä siitä, että voi olla hyödyksi – joskaan aikaansaannos ei aina näy konkreettisena. Vaikutusmahdollisuudet yhteiskuntaan ja palveluihin liittyvät asiantuntijarooliin ja päätöksentekoon. Työssä joudun sietämään keskeytyksiä ja nopeaa siirtymää roolista toiseen, toimien vuoroin kliinikon, esihenkilön, ohjaajan, kouluttajan, konsultin, asiantuntijan, hankekoordinaattorin tai tietojärjestelmätukihenkilön (sic!) roolissa, mikä toki koettelee jo ammatillisen osaamisen ja ammatti-identiteetin joustavuuden rajoja.

Kuvataidepsykoterapeutin opinnoista ja työkokemuksesta olen ammentanut ideoita ja kuvallisen ilmaisun sovellutuksia kliinisiin arviointimenetelmiin, työhyvinvointi-interventioihin ja työnohjaukseen. Kohdallani taide on siten rikastanut lääkärin työtä. On vaikeampi kysymys, onko lääkärin työ vaikuttanut taidetoimintaani, muutoin kuin rajoittamalla siihen käytettävää aikaa. Ehkäpä lääkärin työssä kohtaamani rajallisuus, se kaikki mihin lääketieteen ymmärrys ja keinot eivät riitä, on versonut taidetta.

Taidetyössä merkityksellisyyden tunne täytyy löytää yksin, oman tekemisen kautta. Maalatessani, kirjoittaessani tai kuvittaessani olen totaalisen yksin, ja tarvitsenkin yksinoloa, keskeytyksetöntä aikaa. Yhteistaidenäyttelyiden järjestäminen sen sijaan on hauskalla tavalla yhteisöllistä, joskin aikaa vievää puuhastelua. Yksin luovaa työtä tehdessä saatan uppoutua niin syvälle, etten näe enkä kuule mitään. Vailla työaikojen hallintaa, kesken intensiivisen prosessin saatan unohtaa mennä syömään ja nukkumaan ajoissa, mutta onneksi on olemassa perhe, joka kutsuu toiseen todellisuuteen. Kun lapset olivat pieniä, havahduin, kun korvaani huudettiin "äiiiti!"

Taidetyössä aikaansaannos on konkreettinen, näkyvä ja sen viimeistely on omassa vallassani. Kirjojen osalta tosin viimeistelyä on tehty yhdessä kustannustoimittajan kanssa ja sovittuun aikatauluun on sitouduttu. Aikataulu olisi pakottavampi, jos toimeentuloni olisi sidottu taideuraan. Rutiinitkin puuttuvat, en ole varannut säännöllistä työaikaa maalaamiselle, vaan teen sitä projektiluonteisesti, tietyn kuvitustyön tai taidenäyttelyn verran. Siksi taidetyöhön ryhtyminen vaatii tietyn kimmokkeen, joko ulkoisen tai sisäisen. Ideat kypsyvät mielessäni, pyrkivät pintaan, ja yritän järjestää niille mahdollisuuden. Jos aikaa ja tilaa ei löydy, vähitellen ideat painuvat takaisin mielen syvyyksiin, enkä enää tavoita niitä. Tilalle tulee uusia ideoita ajan mittaan, mutta lopulta vain harvat niistä näkevät päivänvalon.

Viimeisin kimmoke oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Oli pakottava tarve tehdä jotain, eivätkä rahalahjoitukset rauhoittaneet mieltä kuin hetkeksi. Silloin raivasin aikaa mielenosoituksiin ja maalaamiseen, joka oli myös keino käsitellä sodan absurdia kauhua ja vääryyttä. Oli lohdullista, että paikalla oli ihmisiä, jotka välittivät, ja monet toivat luovan panostuksensa. Vaikka sota jatkuu, niin saamamme palaute oli palkitsevaa ja koskettavaa.

Lopuksi

Taide on yhteiskunnan ja ihmismielen peili, se tekee näkyväksi ja ymmärrettäväksi meitä koskettavia asioita. Siinä missä lääkäri diagnosoi ja hoitaa yksilöä, taiteilija tuo näkyväksi yhteiskunnan jännitteitä tai "oireita", haastaa pohtimaan sekä, luo heijastuspintaa ja hoitavia esteettisiä elämyksiä.

Taiteen keinoin voidaan lähestyä kysymyksiä, joihin tiede ei löydä vastauksia. Kauneuden luominen tai kokeminen voi auttaa elämään sellaisen kärsimyksen kanssa, jota lääketiede ei voi poistaa.

On oireita, joihin ei ole diagnoosia eikä hoitoa – silloin voidaan soveltaa luovaa ajattelua ja holistista lähestymistapaa. Ehkäpä Hildegaard Bingeniläisen luova lääkintäoppi ei olekaan täysin vanhentunutta: hän kehottaa kuuntelemaan sairauden viestejä ja kehittämään itsetuntemusta, tiedostaen myötätunnon merkityksen sekä spontaaniparanemistaipumuksen: "Välitä itsestäsi, ota sitä taikka tätä ja paranet".

Taide ja luovuus kuuluvat ihmisyyteen siinä missä tieteellinen ajattelu, auttaminen ja hoitaminenkin. Tutkijana, filosofina ja taiteilijana toiminut J.W. Goethe antoi taidereseptin (kuva 1). Taidereseptille on edelleen perusteensa hyvinvointi- ja aivotutkimuksen valossa – taidelajinsa voi kukin valita itse.