Katsaus kuvataideterapian maailmaan

Hieman taustaa

Taideterapialla on pitkät juuret. Jo 1800-luvulla psykiatrit hyödynsivät potilaiden tekemiä kuvia osana diagnoosia. Tällöin potilaan tekemistä kuvista pyrittiin löytämään piirteitä, joista tehtiin päätelmiä sairauden luonteesta. Myöhemmin taideterapian eri muotoja ovat taiteilijat ja psykiatrit kehittäneet yhteistyössä eri puolilla maailmaa. Varsinaisesti taideterapiaa alettiin harjoittamaan ammattimaisesti ja järjestelmällisesti 1900-luvun puolivälissä. Nykyään taideterapialla käsitetään hyvin erilaisia toimintatapoja, ja puhutaankin niin sanotuista luovista terapioista, joihon kuuluvat kuvataiteen lisäksi tanssi-, musiikki-, kirjallisuus- ja peliterapia.

Suomessa kuvataideterapiaa toteutetaan tällä hetkellä sekä kuvataidepsykoterapiana että kuvataideterapiana. Terapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa, ja sen kesto voi vaihdella lyhyestä pitkäkestoiseen asiakkaan tarpeiden mukaan.

Mitä kuvataideterapiassa tehdään?

Kuvataideterapiassa työskennellään pääsääntöisesti kuvan tekemisen kautta tai yhdessä muiden taiteenlajien kanssa. Esimerkiksi musiikkia voidaan käyttää maalauksen inspiraationa ja prosessin tukena tai kuvasta voidaan kirjoittaa tarinaa. Kuvasta voi myös syntyä runo, joka syventää kuvan merkitystä tekijälleen.

Kuvan tekemisen aikana voidaan käydä prosessiin liittyvää keskustelua, jos asiakas niin haluaa. Lopulta valmista kuvaa katsotaan ja tutkitaan yhdessä, ja kuvaan liittyvät tulkinnat syntyvät yhteisen pohdinnan kautta. Asiakas itse päättää, mitä teokselle tapahtuu tulkinnan jälkeen. Se voidaan tuhota tai säilyttää seuraavia keskusteluja varten, tai tarvittaessa teosta voidaan jatkaa samalla tai toisella tekniikalla.

Tärkeää on, että asiakkaalla on mahdollisuus kokeilla erilaisia taidemateriaaleja ja että materiaalit ovat tarpeeksi laadukkaita. Myös tilalla ja terapeutin taideosaamisella on merkitystä, koska tärkeää on antaa asiakkaalle mahdollisuus oppia uusia tapoja ja rohkeutta ilmaista itseään.

Kenelle kuvataideterapia sopii?

Koska kuvataideterapia on kuvallista itseilmaisua hyödyntävä terapiamuoto, jossa tuloksille ei aseteta laadullisia tavoitteita, se soveltuu lähes kaikille. Se soveltuu terapiamuodoksi erityisesti henkilöille, joille kielellinen itseilmaisu on hankalaa. Kehitysvammaiset ja neuropsykiatrisia haasteita omaavat henkilöt ovat tässä hyvänä esimerkkinä. Kuvataideterapia toimii ennaltaehkäisevänä, kuntouttavana ja mielenterveyttä hoitavana menetelmänä ja yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.

Kuvataideterapian viitekehyksiä

Kuvataideterapeutit työskentelevät erilaisista viitekehyksistä lähtien, vaikka terapian työvälineenä tai osana terapiaan on kuvan tekeminen erilaisin menetelmin ja materiaalein.

Kuvataidepsykoterapiassa hoito perustuu keskusteluun ja vuorovaikutukseen, jossa asiakkaan ja terapeutin luottamuksellinen suhde on hoidon keskeisin elementti. Terapian lisänä on kuvallinen ilmaisu, ja terapiakäynneillä kuvien tekeminen on vapaaehtoista, mutta taidemateriaalit ovat aina asiakkaan käytössä. Kuvataidepsykoterapeutit ovat Valviran rekisteröimiä ja valvomia nimikesuojattuja psykoterapeutteja.

Ekspressiivisessä taideterapiassa käytetään kuvan tekemisen lisäksi muitakin taiteen ilmaisumuotoja, kuten tanssia, draamaa tai kirjoittamista asiakkaan tarpeiden mukaan. Terapiassa taiteiden väliseen siirtymään kiinnitetään erityisesti huomiota ja asiakkaan taiteellista työskentelyä tarkastellaan analogisena elämän kanssa.

Ratkaisukeskeisessä taideterapiassa yhdistyy ratkaisukeskeiset menetelmät ja luova ilmaisu, jossa keskitytään löytämään toimivia ratkaisuja asiakkaan haasteisiin ja etsitään asiakkaan mahdollisuuksia ja voimavaroja hänen tavoitteidensa saavuttamiseksi. Luova ilmaisu ratkaisukeskeisessä taideterapiassa on pääsääntöisesti kuvan tekemistä, mutta siihen voidaan myös integroida muita taiteenlajeja.

Suomessa kuvataidepsykoterapeutteja koulutetaan yliopistossa yhteistyössä Suomen kuvataidepsykoterapeutit ry:n kanssa. Lisäksi taideterapian ammatillista täydennyskoulutusta järjestetään terveydenhuollon, sosiaalialan, kasvatuksen tai taiteen alan tutkinnon omaaville eri oppilaitoksissa. Vuodesta 2015 lähtien on myös koulutettu kuvataideterapeuttista menetelmää käyttäviä sosionomeja (AMK).

Taide osana kuntoutumista – asiakaskuvaus

Marja on 27-vuotias nainen, jolla on ahdistuneisuutta ja masennusta. Taustalla on traumaattisia kokemuksia, kuten seksuaalista häirintää ja koulukiusaamista. Marja on yrittänyt opiskella eri ammatteja, mutta opiskelut ovat aina keskeytyneet erilaisista mielenterveysongelmista johtuen. Marja on mielenterveystoimiston asiakkaana, ja lisäksi hän on halunnut omalla kustannuksella osallistua myös kuvataideterapiaan sekä kokeilla erityistaiteen ryhmää.

Olemme Marjan kanssa tavanneet vuoden ajan noin kerran viikossa. Marjan kongnitiivisista haasteista johtuen kuntoutumisen edistyminen on ollut hidasta. Aluksi jopa maalaaminen ja piirtäminen oli Marjalle vaikeaa, koska hän ei mielestään osannut tehdä kuvia. Tästä syystä Marja on tehnyt useita teoksia vain käyttäen eri värejä ja tekniikoita. Terapiajakson aikana ovat tietyt värit toistuneet Marjan teoksissa, ja hänen ajatuksensa esimerkiksi iloisista väreistä on aivan erilaisia kuin yleisesti oletetaan. Marjalla on siis oma värillinen ja kuvallinen ilmaisutyylinsä. Terapiassa käsiteltyjä teemoja ovat usein olleet itseinho ja syyllisyys sekä vaikeus kohdata vieraita ihmisiä, erityisesti miehiä.

Koko terapian aikana Marja on tullut jokaiseen sovittuun tapaamiseen, koska hän on kokenut ne itselleen tärkeäksi. Terapian edetessä hän on oppinut kulkemaan matkan kotoaan terapiaan itsenäisesti ja ahdistumatta. Terapian alussa matka aiheutti valtavaa ahdistusta ja myös melkoisen tunneryöpyn. Yksilöterapian lisäksi Marja on osallistunut saman terapeutin ohjaamaan erityistaiteen ryhmään. Aluksi hän työskenteli eri huoneessa, koska ei pystynyt olemaan ryhmässä. Nykyään työskentely ryhmässä on onnistunut, ja Marja on pystynyt jopa luomaan ystävyyssuhteita toisten ryhmäläisten kanssa.

Kun kysyin Marjalta, miten taideterapia on häntä auttanut, oli hänen ensimmäinen sanansa rohkeus. Hän on taiteen tekemisen avulla saanut rohkeutta kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan. Sovitut tapaamiset ovat rytmittäneet hänen viikkoaan, ja kuvan tekeminen on tukenut hänen muissa hoitokontakteissaan esiintyvien asioiden käsittelemistä. Marjalle on terapian aikana syntynyt selkeä unelma tulevaisuudestaan, ja se matka jatkukoon taiteen avulla.