Työkykyjohtamiseen ja vaikuttavaan työterveysyhteistyöhön kannattaa panostaa hyvinvointialueiden aloittaessa

Sote-uudistuksen myötä 260 000 kunta-alan työntekijää, joista 99 000 kuntien sote-henkilöstöä, siirtyy hyvinvointialueille. Heidän työnantajaorganisaationsa vaihtuu, ja työkyvyn tuen prosessit saattavat katketa esimerkiksi esimies- tai työterveyshuollon muutoksista johtuen.

Organisaatiomuutokset lisäävät esimiesten työtaakkaa, ja lisäksi niiden on todettu lisäävän työntekijöiden kokemaa uupumusta ja henkistä väsymystä. Koko yhteiskuntaan vaikuttavat muutokset, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio ja covid-19-pandemia, rasittavat yhtä lailla julkista alaa. Julkisen alan tyypillinen ammatti- ja ikärakenne sekä usein psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavat työolot voivat vielä lisätä työkyvyttömyysriskiä ja siitä aiheutuvia kustannuksia.

Keva on arvioinut, että yksinomaan kunta-alalla välittömät työkyvyttömyyden kustannukset johtuen sairauspoissaoloista, työtapaturmista, työterveyshuollosta ja työkyvyttömyyseläkkeistä nousevat vuosittain 1,2 miljardiin euroon.

Kevan teettämän Kuntien työvoimaennusteen 2030 mukaan osaajapula näkyy joka puolella Suomea – erityisesti sosiaali- ja terveys- sekä opetus- ja varhaiskasvatusalalla. Samanaikaisesti sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet hoitoalan ammateissa. Eläköitymisennusteestamme taas ilmenee, että vuoteen 2030 mennessä eläkkeelle siirtyy joka kolmas kuntien työntekijä.

Työkykyjohtamisella ja hyvällä työterveysyhteistyöllä voidaan keskeisesti vaikuttaa paitsi julkisen alan työntekijöiden hyvinvointiin, tuottavuuteen ja työkyvyttömyyden kustannuksiin, myös henkilöstön saatavuuteen, veto- ja pitovoimaan sekä työnantajamaineeseen.

Työkyvyn suunnitelmallisella johtamisella voidaan pienentää työkyvyttömyysriskiä ja edesauttaa henkilöstövajeeseen vastaamisessa. Strategisella työkykyjohtamisella luodaan prosessit ja toimintaympäristö, jossa työterveyshuolto toimii kumppanina ja organisaation tukena. Työkykyjohtamisen peruspilareiden organisaatiossa pitää olla tukevat, jotta työterveyshuollosta on hyötyä.

Työterveysyhteistyö on tärkeä osa työkykyjohtamista ja vaikuttavan työterveystoiminnan perusta. Siinä kaikilla toimijoilla on selkeät, määritellyt roolit ja vastuut, ja sillä vahvistetaan organisaation tiedolla johtamista, analysoidaan tilannekuvaa ja suunnitellaan työkykyjohtamisen ja työterveyshuollon prosessit. Yhteistyö on tavoitteellista, ja sen vaikuttavuutta seurataan mittareilla.

Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja vaikuttavuutta -hankkeessa (ESR) on todettu, että yhteistyötä edistää sujuva yhteydenpito, aktiivinen ja säännöllinen yhteistyö, yhdessä sovitut toimintatavat sekä työpaikan tuntemus. Heikentäviä tekijöitä ovat vähäiset resurssit, työpaikan sitoutumattomuus yhteistyöhön, matala työpaikan työterveys- ja työkykyosaaminen sekä tiedonkulun ongelmat.

Tuloksellisen työterveysyhteistyön järjestämisessä tulee huomioida monia eri asioita. Jo sopimuksen tekovaiheessa kannattaa tarkoin käydä läpi, miten työterveysyhteistyötä johdetaan ja työkyvyttömyyttä ehkäistään, miten eri organisaatioista siirtyvän henkilöstön tiedot ja tiedolla johtamisen mahdollistava työterveystoimijoiden data on käytössä ja miten osatyökykyisten tukiprosessit ja niiden jatkumisen varmistaminen turvataan.

Suomessa on nyt hyvinvointialueiden aloittaessa mahdollisuus tehdä satsauksia työkykyjohtamisen rakenteisiin, joilla tulevaisuudessa saamme aikaan parempaa työhyvinvointia ja säästöjä työkyvyttömyyskustannuksissa. Lisäksi hyvinvointialueen henkilökunnan oma hyvinvointi ja työkyky heijastuvat koko hyvinvointialueen asukkaiden hyvinvointiin.