Migreenipotilas työelämässä
Migreeni on yhteiskunnallisesti merkittävä työikäisen väestön sairaus, joka vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja toimintakykyyn. Migreenipotilailla on paljon päänsärystä ja liitännäissairauksista johtuvia poissaoloja sekä työtehon alenemista. Tehokkaalla estohoidolla on mahdollista parantaa migreenipotilaiden työkyvyn säilymistä. Työterveyslääkäri on tärkeässä roolissa migreenin tunnistamisessa ja hoidon tehostamisessa.
Migreeni on yksi eniten työkyvyttömyyttä aiheuttavista sairauksista työikäisillä. Tautiin liittyy huomattava määrä sairauspoissaoloja ja terveydenhuollon käyntejä, jotka aiheuttavat epäsuoria kustannuksia tuottavuuden menetyksinä. Migreenipotilaille tehdyssä kyselytutkimuksessa suomalaisista vastaajista suurin osa (88 prosenttia) raportoi migreenin vaikuttaneen kielteisesti työelämään. Työteho oli kyselyn mukaan alentunut yli puolella vastaajista (52 prosenttia). Migreenin taakkaa työelämässä on selvitetty Suomessa myös Terveystalon työterveysasiakkailla tehdyssä rekisteritutkimuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin migreeniä sairastavien työterveydenhuollon asiakkaiden terveydenhuollon resurssien käyttöä ja sairauslomia. Migreeniä sairastavilla oli 1,7-kertaisesti terveydenhuollon käyntejä, ja 1,8-kertaisesti sairauspoissaoloja tautia sairastamattomiin verrokkeihin verrattuna. Taudin taakka kasvaa sairauden vaikeusasteen myötä. Migreenin estohoitoa saavilla potilailla oli keskimäärin 22,5 sairauslomapäivää potilasvuotta kohden, kun taas kohtaushoitoa saavilla potilailla oli 17,4 ja verrokeilla 9,7 sairauslomapäivää potilasvuotta kohden. Terveydenhuollon käyntejä estohoitoa saavilla potilailla oli 18,4, kohtaushoitoa saavilla potilailla 15 ja verrokeilla 8,5 potilasvuotta kohden. Migreenin yhteiskunnallisista kustannuksista suurin osa on epäsuoria tuottavuuskustannuksia, jotka liittyvät sairauspoissaoloihin sekä työtehon alenemiseen. Kustannukset kasvavat taudin vaikeusasteen myötä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa migreenin vuosittaisiksi kokonaiskustannuksiksi arvioitiin 6 221 euroa potilailla, joilla on 0–4 päänsärkypäivää kuukaudessa, ja 57 832 euroa potilailla, joilla on 25–31 päänsärkypäivää kuukaudessa. Epäsuorat kustannukset muodostivat 82–91 prosenttia kokonaiskustannuksista. Edelleen on arvioitu, että varsinaiset sairauspoissaolot muodostaisivat epäsuorista kustannuksista noin kolmasosan ja loppu selittyisi työtehon alenemisena potilaan työskennellessä sairaana. Työnantajien suhtautuminen päänsärkyyn liittyvään poissaoloon saattaa vaihdella, mikä voi aiheuttaa leimautumisen pelkoa ja sairaana työskentelyä.
Migreenin estohoidot
Migreenikohtauksen hoitoon käytetään yleensä tulehduskipulääkettä yksinään tai yhdistettynä metoklopramidiin, vaikeampiin kohtauksiin käytetään triptaaneja. Jos migreeni on viikoittaista ja häiritsee normaalia työelämää, tulisi potilaalle harkita estohoitoa. Estohoitoon on pitkään ollut käytössä lääkkeitä, joilla on pääkäyttöaiheen lisäksi migreeniä helpottavia vaikutuksia. Perinteiset estolääkkeet, joihin kuuluvat beetasalpaajat, kandesartaani, amitriptyliini, topiramaatti ja valproaatti, toimivatkin hyvin monilla potilailla, mutta eivät kaikilla. Potilaille, joilla esiintyy keskimäärin vähintään 8 migreenipäivää kuukaudessa ja joille on kokeiltu vähintään kahta migreenin estolääkeluokkaa, voidaan harkita myös kalsitoniinigeeniin liittyvän peptidin (CGRP) estäjää. CGRP on keskeinen migreenikohtauksessa erittyvä neuropeptidi, jonka signaloinnin estäminen reseptoria salpaavalla (erenumabi) tai peptidiä sitovalla vasta-aineella (fremanetsumabi, galkanetsumabi) estää tehokkaasti migreenikohtauksia. Kaikki CGRP-reittiin vaikuttavat lääkkeet on havaittu hyödyllisiksi sekä episodisen että kroonisen migreenin hoidossa. CGRP:n estäjät ovat hyvin siedettyjä. Yleisimmin raportoidut haitat (pistoskohtareaktiot, ummetus ja ylähengitysinfektiot) ovat olleet lieviä, ja vakavat haitat ovat olleet hyvin harvinaisia.
Erenumabin vaikutus sairauspoissaoloihin ja työterveyskäynteihin
Omassa tutkimuksessamme selvitimme erenumabin vaikutusta migreeniä sairastavien työssäkäyvien potilaiden sairauspoissaoloihin ja terveydenhuollon palvelujen käyttöön Terveystalon työterveyspotilaissa. Potilaita seurattiin 12 kuukautta ennen ja jälkeen erenumabihoidon aloittamisen. Potilasrekisteritiedoista tutkittiin potilaiden päänsärystä sekä muista syistä johtuvien sairauslomapäivien ja terveydenhuollon käyntien muutosta. Vastaavat analyysit tehtiin ikä- ja sukupuolikaltaistetussa verrokkiryhmässä, jossa migreeniä hoidettiin triptaanilla.
Tutkimukseen sisällytettiin 82 työterveydenhuoltopotilasta, jotka olivat saaneet vähintään kaksi erenumabireseptiä ja täyttivät 12 kuukauden seurantavaatimuksen. Erenumabihoitoa saaneiden ryhmässä päänsärkyyn liittyvät sairauspoissaolopäivät vähenivät 4,9 päivästä potilasvuotta kohti neljäsosaan (1,3 päivään) ja päänsärkyyn liittyvät terveydenhuollon käynnit 4,9 käynnistä potilasvuotta kohti noin puoleen (2,7 käyntiin) 12 kuukaudessa hoidon aloittamisesta verrattuna erenumabihoitoa edeltävään 12 kuukauden ajanjaksoon. Havaitut erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Kaikissa sairauslomapäivissä ja terveydenhuollon käynneissä havaittiin samansuuntainen laskeva trendi, mutta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Verrokkiryhmän vastaavissa tuloksissa ei havaittu merkitseviä muutoksia samana ajanjaksona. Tutkimus osoitti erenumabin vähentävän merkittävästi päänsäryn aiheuttamia sairauslomapäiviä ja terveydenhuollon käyntejä. Tehokas estohoito näyttäisi siis kannattavan myös potilaiden työkyvyn kannalta.
Työterveyslääkärin rooli migreenin hoidossa
Jo ensimmäisen päänsärkyyn liittyvän poissaolon yhteydessä kannattaa pohtia, onko kyseessä migreeni. Mikäli kolmen kuukauden aikana on ollut vähintään yksi toimintakykyyn päivän ajan vaikuttanut päänsärky, johon on liittynyt valoarkuutta tai pahoinvointia, kyseessä on suurella todennäköisyydellä migreeni. Tällöin on hyvä varmistaa kohtausmäärä kuukausitasolla kehottamalla potilasta pitämään päänsärkypäiväkirjaa. Käytännön havainto on, että migreeniä sairastavat sinnittelevät usein töissä alentuneen toimintakyvyn kanssa, joten migreenistä johtuvien, harvakseltaan esiintyvien sairauspoissaolojen taustalta voi löytyä neljä kohtausta kuukaudessa tai enemmän, eli estolääkitystä vaativa tilanne. Kohtauslääkityksen tehon selvittäminen on erittäin tärkeää. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos kolmessa kohtauksessa NSAID riittävällä annoksella ei ole toiminut, niin aika harvoin jokin muu vastaava lääke toimii. Tällöin NSAID:hen yhdistetään parasetamoli tai siirrytään triptaaneihin. Hankalissa tapauksissa voidaan käyttää kaikkia kolmea lääkeryhmää ja lisäksi tarvittaessa metoklopramidia.
Estolääkityksen valitsemisessa pitää huomioida muut sairaudet, toimenkuva sekä harrastukset. Kandesartaani on käytännössä erittäin hyvin siedetty, joten annos kannattaa nostaa 16 milligrammaan. Se ei rajoita sykettä, joten se sopii liikuntaa harrastaville. Beetasalpaajienkin kohdalla annokset voivat olla samoja kuin verenpainetaudin hoidossa. Amitriptyliini on hyvä valinta huonosti nukkuvilla, joskin painonnousua pitää varoa. Beetasalpaajan ja amitriptyliinin yhdistelmä on kliinisen kokemuksen mukaan kokeilemisen arvoinen.
Estolääkkeiden kokeilussa on tärkeää nostaa annos riittävän korkeaksi ja käyttää lääkettä 2–3 kuukautta, jolloin tehon arviointi voidaan tehdä luotettavasti. Mikäli vähintään kahden estolääkeluokan kokeilun jälkeen särkypäiviä on yhä vähintään 8 kuukaudessa, tarvitaan neurologin konsultaatio CGRP-estäjien harkintaa varten.
Päätelmät
Migreeni on merkittävästi työkykyyn vaikuttava sairaus, jonka nykyaikaisella estohoidolla on mahdollista vähentää sairauteen liittyviä poissaoloja ja terveydenhuollon resurssien käyttöä. Työterveyshuolto on keskeisessä roolissa migreenin tunnistamisessa ja ensilinjan estolääkkeiden kokeilemisessa. Migreenin hoito onnistuu pääasiassa hyvin työterveyshuollossa, mutta tarvittaessa pitää tunnistaa ne, jotka tarvitsevat neurologin konsultaatiota.
LL, neurologian erikoislääkäri
ylilääkäri, kliininen tutkimus
Suomen Terveystalo Oy
markku.nissila@terveystalo.com
Henri Autio
FaT, Medical Lead, Neuroscience
Novartis Finland Oy
henri.autio@novartis.com
Mariann Lassenius
FT, vanhempi tieteellinen asiantuntija
Medaffcon Oy
mariann.lassenius@medaffcon.fi
Kirjallisuutta
- Artto, Ville, ja Mikko Kallela. 2019. "Krooninen migreeni". Duodecim (135): 1337–44.
- Autio, Henri ym. 2022. "Erenumab Decreases Headache-Related Sick Leave Days and Health Care Visits: A Retrospective Real-World Study in Working Patients with Migraine". Neurology and Therapy 11(1): 223–35.
- Hansson-Hedblom, Amanda ym. 2020. "Economic Consequences of Migraine in Sweden and Implications for the Cost-Effectiveness of OnabotulinumtoxinA (Botox) for Chronic Migraine in Sweden and Norway". The Journal of Headache and Pain 21(1): 99.
- Harno, Hanna. 2022. "Migreenin estohoito". Lääkärikirja Duodecim. «https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00623»1
- KELA. 2021. "Peruskorvausoikeus 3007 Erenumabi, fremanetsumabi ja galkanetsumabi". «https://www.kela.fi/laake3007»2 (21. huhtikuuta 2022).
- Korolainen, Minna A. ym. 2019. "Burden of Migraine in Finland: Health Care Resource Use, Sick-Leaves and Comorbidities in Occupational Health Care". The Journal of Headache and Pain 20(1): 13.
- Linde, M. ym. 2012. "The Cost of Headache Disorders in Europe: The Eurolight Project: Cost of Headache in Europe". European Journal of Neurology 19(5): 703–11.
- Lipton, R.B. ym. 2003. "A Self-Administered Screener for Migraine in Primary Care: The ID MigraineTM Validation Study". Neurology 61(3): 375–82.
- Parikh, Simy K., ja William B. Young. 2019. "Migraine: Stigma in Society". Current Pain and Headache Reports 23(1): 8.
- Vandervorst, Fenne ym. 2021. "CGRP Monoclonal Antibodies in Migraine: An Efficacy and Tolerability Comparison with Standard Prophylactic Drugs". The Journal of Headache and Pain 22(1): 128.