Muista nämä astmasta

Diagnostiikka

Astmadiagnoosi perustuu vaihtelevan tai lääkityksellä laukeavan keuhkoputkien ahtautumisen osoittamiseen astmaan sopivien oireiden yhteydessä. Jotkut potilaat eivät tunnista astman oireita, joita tyypillisesti ovat yskä ja limaneritys sekä hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Lievää astmaa sairastava on suuren osan ajasta oireeton, ja keuhkofunktio on normaali. Kliininen status on myös tällöin yleensä normaali. Astmaan liittyy melkein aina jonkinasteinen nuha ja joskus krooninen sinuiitti ja nenäpolypoosi, joten nuhaoireista tulee kysyä potilaalta ja hänen nenänsä tulee tutkia. Astmadiagnoosi varmistetaan keuhkojen toimintakokeilla osoittamalla sileän lihaksen toimintahäiriöön liittyvä keuhkoputkien vaihteleva tai lääkityksellä laukeava ahtautuminen. Diagnoosin varmistamiseksi tehtävät keuhkojen toimintakokeet pyritään tekemään niin, että tutkimushetkellä ei ole käytössä keuhkojen toimintaan vaikuttavaa lääkitystä. Kun astma on todettu, sen tulehduksellisen alatyypin selvittämiseksi tarvitaan allergian perusselvittelyt, veren eosinofiilimäärän mittaaminen ja joissain tapauksissa hengitystietulehduksen mittaus. Diagnoosivaiheessa kannattaa ottaa thorax-kuva: Pitkittyneen yskän syy voi olla paitsi astma myös muun muassa tuberkuloosi tai keuhkosyöpä. Tärkeimpiä erotusdiagnostisia sairauksia ovat muun muassa keuhkoahtaumatauti, krooninen keuhkoputkitulehdus ja poskiontelotulehdus.

Ammattiastma ja työn pahentama astma

Ammattiastmalla tarkoitetaan uuden astman kehittymistä tai aiemman vähäoireisen astman aktivoitumista johtuen herkistymisestä työssä esiintyvälle aineelle tai työssä tapahtuvasta kertaluonteisesta tai toistuvasta altistumisesta korkeille pitoisuuksille hengitysteitä ärsyttäviä aineita. Suomessa korvataan ammattitautina myös kosteusvauriomikrobialtistumiseen työssä liittyvä astma. Ammattiastman ilmaantuvuus on Suomessa suurinta muun muassa maanviljelijöillä, leipureilla ja maalareilla.

Ammattiastma todetaan riittävän luotettavasti ilman altistuskoetta, kun seuraavat neljä kriteeriä täyttyvät: 1) astma on todettu, 2) taudinkuva sopii ammattiastmaan, 3) IgE-välitteinen herkistyminen työperäiselle altisteelle on selvästi osoitettu ja 4) PEF-työpaikkaseurannan tulokset sopivat ammattiastmaan. Muissa tilanteissa diagnoosi varmistetaan hengitysteiden spesifisellä altistuskokeella.

Ärsytyksen aiheuttaman ammattiastman (RADS) aiheuttaa yksittäinen tai toistuva altistuminen korkeille pitoisuuksille hengitysteitä ärsyttäviä aineita. Astmaoireet alkavat pian altistumisen jälkeen, yleensä viimeistään muutamien päivien tai viikkojen kuluessa.

Työn pahentamalla astmalla tarkoitetaan astman vaikeutumista työpaikan olosuhteiden vaikutuksesta, kun ammattiastma on osoitettu epätodennäköiseksi. Työn pahentamaa astmaa ei korvata ammattitautina. Työn pahentamia astmaoireita esiintyy joka viidennellä työssä käyvällä astmaa sairastavista.

Astman hoito

Kaikkien astmaa sairastavien kohdalla tavoitteena on oireettomuus, normaali keuhkojen toimintakyky ja pahenemisvaiheiden esto. Potilaan tulee käyttää vain niitä lääkkeitä, joita sairauden hoito kulloinkin edellyttää. Astman oirehallintaa suositellaan seurattavaksi validoidulla oirekyselyllä. Kaikkien potilaiden keuhkojen toimintaa pitäisi seurata spirometrialla ainakin 2–5 vuoden välein. Osalla potilaista esiintyy vaikeitakin oireita, jotka kehittyvät muulla kuin astmaan liittyvällä mekanismilla. Jos tällaista oireilua esiintyy, on potilaan opittava erottamaan se astmaoireista. Yskää ja kurkunpääperäistä hengenahdistusta voi ilmetä esimerkiksi tuoksuihin tai hajuihin liittyen tai refluksitaudin seurauksena. Kaikkien hengitystieoireiden hoitaminen astmalääkkeillä johtaa helposti ylilääkintään. Jos astman hallinta on ollut esimerkiksi puolesta vuodesta vuoteen hyvä, kokeillaan lääkityksen vähentämistä. Osalla potilaista hyvään astman hallintaan ei päästä, jolloin on tyydyttävä siihen, että potilas selviytyy arkielämässään. Pitkäaikaisen lääkityksen yksinkertaisuus parantaa potilaan sitoutumista tarpeelliseen lääkekäyttöön.

Lääkehoidon neljä tasoa

Kaikilla astmapotilailla tulee olla käytössään tarvittaessa otettava oireita helpottava, nopeasti keuhkoputkia avaava oirelääke. Oirelääkkeen säännöllinen tarve toistuviin astmaoireisiin on merkki huonosta astman hallinnasta.

Hoidon tasolla yksi potilaille riittää ainoana lääkkeenä tarvittaessa otettava kohtauslääke.

Hoidon tasolla kaksi hallintaan tarvitaan säännöllinen inhaloitava kortikosteroidi, josta käytetään yleensä pientä tai korkeintaan keskisuurta annosta.

Hoidon kolmannella tasolla astman hallintaan tarvitaan tulehduslääkkeen lisäksi muuta lääkitystä. Lisälääkkeiden käyttö aloitetaan mieluiten yksi lääke kerrallaan siten, että vasteen perusteella lääkkeen käyttöä jatketaan tai se lopetetaan.

Tasolla neljä on vaikean astman erikoishoidot. Jos astmaa ei saada tason kolme lääkityksellä hallintaan, tarvitaan systemaattinen selvittely ja tarvittaessa lähete erikoissairaanhoitoon.

Kaikille astmapotilaille ei pidä rutiininomaisesti kirjoittaa pahenemisvaiheen varalle reseptiä suun kautta otettavasta kortikosteroidikuurista. Lääkäri arvioi, tarvitaanko pahenemisvaiheen hoitoon suun kautta annosteltavaa kortikosteroidia. Mahdollisuuksien mukaan veren eosinofiilimäärä olisi hyvä määrittää ennen kortikosteroidikuurin aloittamista.

Inhalaatiolaitteella on väliä

Astmalääkkeiden systeemisten haittavaikutusten vähentämiseksi pyritään aina inhalaatiolääkitykseen. Jauheinhalaattorilla (ja soft mist inhalerilla) on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin ponnekaasuaerosolilla. On tärkeää, että seurantakäyntien yhteydessä varmistetaan potilaan osaavan käyttää inhalaattoria oikein. Huomattava osa astmapotilaista ei käytä inhalaattoria oikein.

Lääkkeiden haittavaikutuksia

Inhaloitavien astmalääkkeiden käyttöön on yhdistetty hampaiden ja suun limakalvon haitat. Lyhyiden suun kautta otettavien kortikosteroidikuurien haitat (luuston mineralisaatiohäiriöt, lisämunuaisen vajaatoiminta) alkavat näkyä, kun kuureja on vuoden aikana yli kolme. Leukotrieenireseptoriantagonistit ovat hyvin siedettyjä, eikä niillä yleensä ole enempää haittavaikutuksia kuin lumeella. Antikolinergien tavallisimmat haitat ovat suun kuivuminen, näköhäiriöt ja virtsaamisvaikeudet.

Mitä lääkkeitä välttää?

Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa astmaoireiden lisääntymistä tai jopa hengenvaarallisen kohtauksen noin viidelle prosentille astmaa sairastavista. Suurin osa astmaatikoista voi käyttää tulehduskipulääkkeitä normaalisti. Epäselektiiviset beetasalpaajat, myös silmätipat, voivat pahentaa astmaa. Kolinergiset silmätipat aiheuttavat harvoin ongelmia. Kodeiini, morfiini ja pankuroni vapauttavat histamiinia ja aiheuttavat joskus keuhkoputkien ahtautumista.

Ammatinvalinta

Astmaa ja allergisia tauteja sairastavia ei käsitellä ammatinvalintaohjauksessa yhtenäisenä ryhmänä. Periaatteena on ehdottomien rajoitusten välttäminen. Ammattiin sopivuutta arvioitaessa on huomioitava työtehtäviin liittyvän altistumisen määrä, suojautumismahdollisuudet, koulutusvalmiudet ja yksilölliset edellytykset noudattaa suojautumisohjeita. Riskiammatteja ovat tekstiilityöt, parturi-kampaajan työ ja sellaiset työt, joissa altistutaan jauhopölyille tai eläinpölyille.

Tämä kirjoitus perustuu Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäreiden Allergologiayhdistys ry:n ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistys ry:n asettaman työryhmän laatimaan astman Käypä hoito -suositukseen, joka on julkaistu 29.3.2022.