Olkapääsairauden aiheuttamaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä

Olkapääsairauksiin liittyvä pitkittynyt työkyvyttömyys

Olkapään pehmytkudossairaus on ollut Suomessa viime vuosina toiseksi tai kolmanneksi yleisin syy uudelle sairauspäivärahajaksolle tuki- ja liikuntaelinsairauksien ryhmässä. Koska olkapääsairauksien tausta on tyypillisesti degeneratiivinen, yleistyvät nämä sairaudet iän myötä ja esiintyvät erityisesti työuriensa keski- ja loppuvaiheessa olevilla työntekijöillä. Moni olkapään pehmytkudossairaudesta kärsivä paranee täysin konservatiivisella hoidolla, osa myös ilman minkäänlaista hoitoa. Monella kipuilu kuitenkin pitkittyy. Yli 40 prosenttia sairastuneista kokee enemmän tai vähemmän kipua vielä vuosi oireilun alkamisen jälkeen. Tämä ainakin osin selittää myös olkapääsairauksien usein aiheuttamaa pitkittynyttä työkyvyn laskua.

Pitkittynyt sairauspoissaolo olkapään pehmytkudossairauden vuoksi ennustaa huomattavasti alentunutta työvuosien odotetta. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että ikäryhmästä riippuen vain 35–55 prosenttia jäljellä olevista laskennallisista työvuosista vietettiin olkapääsairaudesta johtuvan pitkittyneen sairauspoissaolon jälkeen töissä. Pääosin työelämän ulkopuolelle päädyttiin työkyvyttömyyseläkkeen tai ennenaikaisen eläkkeen vuoksi. Nuoremmissa ikäryhmissä myös työttömyys oli yleistä.

Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että olkapään pehmytkudossairaudesta aiheutuneen sairauspoissaolon jälkeen työhön paluuta ei käytännössä tapahtunut enää ollenkaan, kun sairauspoissaolo oli pitkittynyt yli neljään kuukauteen (kuva 1 «»1). Olisikin tärkeää, että pidempiä sairauspoissaolojaksoja ei suositeltaisi ilman selkeää työhönpaluusuunnitelmaa. Niin lääkinnällinen kuntoutus kuin työympäristön sekä työnkuvan muokkaus pitäisi saada alkuun ennen kuin sairaus kroonistuu.

Riskitekijät ja ehkäisy

Jotta olkapääsairauden aiheuttamaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä, on tärkeä tunnistaa sen riskitekijät. Itse olkapään pehmytkudossairauksille altistavat iän lisäksi diabetes ja todennäköisesti myös tupakointi ja ylipaino. Merkittävimmät riskitekijät, joihin pystytään vaikuttamaan, liittyvät kuitenkin työn kuormitustekijöihin. On arvioitu, että yläraajat hartiatason yläpuolella työskentely ja olkapään monipuolinen kuormittuminen kaksinkertaistavat riskin olkalisäkkeen alaisen kivun kehittymiselle. Kaikki edellä mainitut riskitekijät ovat varsin loogisia, sillä ne lisäävät kiertäjäkalvosinjänteiden degeneraatiota. Riskitekijät itse sairaudelle ja sen aiheuttamalle sairauspoissaololle voivat kuitenkin erota toisistaan merkittävästikin. Yleisesti ottaen tiedetään, että fyysisesti raskas työ on yhdistetty tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien aiheuttamiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Myös työn psykososiaaliset riskitekijät voivat kasvattaa pitkittyneen työkyvyttömyyden riskiä useammallakin tavalla. Ne voivat muun muassa vähentää motivaatiota työssäoloon mutta myös lisätä aikapainetta ja altistaa epäsuotuisalle fyysiselle työergonomialle.

Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että altistuminen fyysisesti raskaalle työlle yli 10 vuoden ajan ja altistuminen ainakin kahdelle yksittäiselle fyysiselle työkuormitustekijälle yli 10 vuoden ajan kasvattivat eniten pitkittyneen, olkapääsairaudesta aiheutuneen sairauspoissaolon riskiä. Muita pitkittyneen sairauspoissaolon riskitekijöitä olivat päivittäinen tupakointi (miehillä ja naisilla) ja lihavuus (miehillä). Yhteensä yllä mainitut riskitekijät selittivät miehillä 60 prosenttia ja naisilla 49 prosenttia olkapääsairauksien aiheuttamista sairauspoissaoloista. Näihin riskitekijöihin puuttumalla onkin todennäköisesti mahdollista vähentää huomattavastikin olkapääsairaudesta johtuvia sairauspoissaoloja.

Olkapääsairauden aiheuttaman työkyvyttömyyseläkkeen riski oli kohonnut erityisesti fyysisesti raskasta työtä tekevillä. Kun tarkasteltiin ammattiryhmiä erikseen, havaittiin selkeästi kohonnut työkyvyttömyyseläkkeen riski useassa ammattiryhmässä, kuten rakennustyöntekijöillä ja kouluttamattomilla kuljetustyöntekijöillä. Fyysisesti raskas työ selitti suuren osan työkyvyttömyyseläkkeen lisäriskistä suurimmassa osassa ammateista. Laskennallisessa mallissa fyysisesti raskaan työn poistaminen olisi vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeitä yli kolmasosan molemmilla sukupuolilla. Työn psykososiaalisista riskitekijöistä työkyvyttömyyseläkkeen riskiä kasvatti erityisesti miehillä vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön selittäen lähes 40 prosenttia näistä työkyvyttömyyseläkkeistä.

Lopuksi

Väitöskirjatutkimus tuo vahvasti esiin työkuormitustekijöiden yhteyden olkapään aiheuttamaan pitkittyneeseen työkyvyttömyyteen. Työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä vaikuttamalla elintapoihin, mutta työn kuormitustekijöillä ja niihin vaikuttamisella on suurempi merkitys. Työterveyshuollolla on suuri rooli työkyvyttömyysriskissä olevien työntekijöiden tunnistamisessa ja varhaisessa lääkinnällisen kuntoutuksen aloittamisessa sekä työn ja työympäristön muokkaamisen alulle saattamisessa. Työn muokkaaminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Tutkimuksessa havaittiin, että riski pitkittyneeseen työkyvyttömyyteen on kohonnut erityisesti tietyissä ammateissa niissä esiintyvien työn fyysisten kuormitustekijöiden vuoksi. Tehokkainta olkapääsairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyä olisikin erityisesti riskiammateissa puuttua näihin kuormitustekijöihin riittävän ajoissa. Olkapäätä kuormittavat työnteon tavat on syytä tunnistaa työn suunnitteluvaiheessa, jotta niihin voidaan puuttua mahdollisuuksien mukaan jo ennen työnteon alkua.

Yhteenveto

Pitkittynyt sairauspoissaolo olkapääsairauden vuoksi ennustaa huomattavasti lyhentynyttä työvuosien odotetta. Jos sairauspoissaolo kestää yli neljä kuukautta, työntekijät eivät käytännössä enää palaa töihin. Olkapään pehmytkudossairauksien aiheuttamia pitkittyneitä sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä voidaan ehkäistä puuttumalla erityisesti työn fyysisiin kuormitustekijöihin.