Työturvallisuustoimilla voidaan torjua zoonooseja eläintiloilla

Zoonoosiriskistä tiedottaminen

Terveydenhuollon ja maatalousalan ammattilaisten tulee olla tietoisia siitä, että riski altistua esimerkiksi zoonoottisille EHEC-, MRSA-, kampylo- ja salmonellabakteereille, hepatiitti E- ja koronaviruksille ja Cryptosporidium-alkueläimille saattaa olla jopa kohtalainen–suuri eläinkontaktissa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että monet zoonoosit voidaan yhdistää eläintiloilla työskentelemiseen, ja siksi eläintyöhön on laadittu työturvallisuusohjeistuksia vähentämään biologisten tekijöiden leviämistä. Tällainen esimerkki on kryptosporidioosi, joka on merkittävästi yleistynyt etenkin nautakarjassa Suomessa. Ihmisillä on todettu vuosittain 400–600 kryptosporidioositapausta viime aikoina (Tartuntatautirekisterit 2019–2021, THL). Kryptosporidiooseista suurin osa on ollut kotoperäisiä tartuntoja, ja samanaikaisesti myös vahvistettujen ammattitautitapausten määrä on alkanut lisääntymään Työperäisten sairauksien rekisterissäkin (Työterveyslaitos), vaikka sinne edelleen ilmoitetaan ammattitaudeiksi vain noin kymmenesosa vuosittaisista kryptosporidioositapauksista.

Zoonoositartuntoja voidaan vähentää koko tilan toimintaan kohdistuvalla päivittäisellä tautisuojauksella ja haittaeläinten torjunnalla, eläintilojen sisäänkäynnin yhteydessä olevalla tautisululla, henkilökohtaisella suojautumisella ja hyvillä hygieniakäytänteillä riittävien pesu- ja peseytymismahdollisuuksien kera. On erittäin tärkeää zoonoositartuntojen ehkäisemiseksi, että eläintiloilla työskenteleville tai siellä vieraileville henkilöille tiedotetaan zoonoosiriskistä ja heidät perehdytetään riskinhallintatoimenpiteisiin.

Työhygieenisiä toimenpiteitä

Kädet ovat tärkein altistumisreitti biologisten tekijöiden siirtymiselle elimistöön. Siksi eläintiloissa ei saa juoda, syödä, pureskella purukumia eikä mitään muutakaan laittaa suuhun. Käsien ihosta ja muistakin ihoalueista on pidettävä hyvää huolta. Haavainen tai ihottumainen alue on parannettava tai vähintään hyvin suojattava ennen työskentelyä eläintiloissa.

Ennen eläintiloihin menoa puetaan erillinen suoja-asu, joka kestää korkeaa pesulämpötilaa (yli 60°C). Hiukset suojataan päähineellä. Vaihdetaan kengät, mieluiten helposti puhdistettaviin turvakenkiin kärkisuojalla. Työssä käytettävien käsineiden tulee olla tila- ja osastokohtaiset, jos niitä ei voi helposti puhdistaa työtehtävän jälkeen. Jos kosketaan varsinkin sairaan eläimen peräpäähän tai limakalvoihin tai eritteisiin, puetaan kertakäyttöiset suojakäsineet. Eläinten eriteroiskevaaratilanteissa ja likaisten pintojen pesussa suun, silmien ja kasvojen suojaaminen on tarpeen esimerkiksi kasvovisiirillä tai suu-nenäsuojuksella ja suojalaseilla. Hengityksensuojainta tulee käyttää sellaisissa toimenpiteissä, joissa epäilee olevan ilmateitse tarttuvan mikrobin vaara, muodostuu muuta terveydelle haitallista aerosolia ilmaan (esimerkiksi laajojen pintojen desinfiointiainepesussa) tai pölyää runsaasti.

Suojakäsineet ja muut suojaimet eivät korvaa hyvää hygieniaa. Näkyvä lika on aina poistettava vesi- ja saippuapesulla ennen kuin siirrytään itse tai siirretään varusteita eläintilasta muihin tiloihin. Ihmisen mukana paikasta toiseen kulkevat mobiililaitteet eivät sovellu käytettäviksi eläintiloissa, koska ne keräävät mikrobeita ja niitä on vaikea puhdistaa riittävän puhtaaksi. Nopea desinfektioaineen käyttö vähentää mikrobien määrää, mutta ei tehoa varsinkaan alkueläinten ja loisten torjuntaan. Hyviä hygieniakäytäntöjä edistää se, että eläintilojen suunnittelussa huomioidaan pesupaikkojen sijoittelu, riittävyys ja asianmukaisuus.

Zoonoosien tunnistaminen lisää työturvallisuutta

Zoonoosien työperäisen alkuperän todistamisessa on monesti vaikeuksia eläintilalla olleen työntekijän sairastuessa. Sairastumisen aiheuttaneen tekijän alkuperän selvitys saattaa alkaa myöhemmin kuin eläimissä on havaittu zoonoosin oireita tai eläinnäytteitä ei ole saatavilla. Toisaalta työntekijä on saattanut työskennellä useiden eläinten kanssa ennen sairastumistaan, eikä siten ole mahdollista varmistaa, missä tartunta on tapahtunut. Ylipäätään työntekijän altistumista on hyvin hankala todentaa eläimistä tai työympäristöstä otettavilla näytteillä, koska kyseessä on useimmiten satunnaisesti esiintyvä biologinen tekijä. Olisi kuitenkin toivottavaa, että työntekijöiden zoonoositartunnat voitaisiin vahvistaa ammattitaudiksi. Edellytyksiä siihen voisivat olla esimerkiksi seuraavat seikat: 1. Työntekijällä on diagnosoitu zoonoositartunta, 2. työntekijällä on ollut eläinkontakti, 3. työssä altistumisaika on sopiva taudin itämisaikaan eikä 4. ilmene toista todennäköistä tartuntalähdettä. Zoonoosien tunnistaminen ammattitaudeiksi mahdollistaa sairastuneille asianmukaisen korvauksen sairastumisestaan ja edistää työturvallisuuden kehittämistä eläimiin liittyvissä töissä, koska zoonoosit ovat merkittävä tautiriski maa-taloustyöntekijöiden tai muiden eläintiloilla työskentelevien keskuudessa.