Työterveysyhteistyö maatalousyrittäjien työterveyshuollossa

Yhteistyön haasteita on tunnistettu, mutta muutokset jääneet vähäisiksi

Maatalousyrittäjille työterveys on usein jäänyt valitettavan vieraaksi. Vastaavasti myös työterveyden toimijoiden omat yhteydet maatalouteen ovat vuosien saatossa etääntyneet. Harvakseltaan toistuvat kontaktit, vieras terminologia ja käytännöstä syntyneet mielikuvat eivät ole tukeneet yrittäjien käsitystä siitä, että toiminnalla tähdätään työkyvyn tukemiseen ja edistämiseen. Työolojen kehittämisen ja työkyvyn tukitoimien on saatettu ajatella edellyttävän aina isoja investointeja. Runsaasti työllistäville yrityksille on ollut ehkä helpompi kertoa ja perustella työterveyden mahdollisuuksista tarjota yhteistyön kautta tukea koko yrityksen menestymiselle.

Maatalouden työterveyspalvelua on kritisoitu järjestelmälähtöiseksi toiminnaksi, jossa palvelu tarjotaan kaikille saman sisältöisenä jo 1980-luvulla luodun rakenteen mukaisesti. Painopisteenä ovat olleet tilakäynnit neljän ja terveystarkastukset noin kahden vuoden välein. Asiakkaat eivät ole oikein tienneet, mitä muuta palvelulta voisi odottaa, eivätkä ole osanneet kertoa tarpeistaan. Eri vuosikymmenillä tehdyissä tutkimuksissa asiakkaiden esiin tuomat haasteet palveluissa ovat olleet hämmentävän samankaltaisia. On toivottu uudistumista ja asiakaslähtöisempää ajattelua. Asiakaspalautteissa ovat toistuneet myös kokemukset maatalouden toimialan ja työn vähäisestä tuntemuksesta työterveyshuolloissa. Työoloselvitysten hyöty on jäänyt osoittamatta, ja tyytyväisyyden suunta tutkimuksissa on ollut laskeva. Vaikka palvelujen korvausjärjestelmä on maatalousyrittäjän kannalta hyvin edullinen, asettaa omavastuukulujen ja mahdollisten hankintojen maksaminen omasta pussista myös omia rajoitteitaan.

Maatalousyrittäjän työkyvyn haasteille on tyypillistä, että ne ehtivät kehittyä pitkälle ennen kuin tilanteeseen herätään. Käytännön kokemukset osoittavat, että yrittäjät eivät juuri ota spontaanisti yhteyttä työterveyteen, vaan asioita kasataan, ne kumuloituvat ja otetaan puheeksi vasta, kun seuraavan kontaktin aika tulee. Jos työterveydestä ei tule kutsua, haasteet kasvavat.

Työterveysyhteistyön kehittäminen edellyttää aktiivisuutta ja uudistumista

Työterveysyhteistyötä maataloudessa tulisi lähteä kehittämään määrätietoisesti. Työterveyshuollon tulisi haastaa maatalousyrittäjää aktiiviseen yhteistyöhön sekä rohkaista pohtimaan ja asettamaan tavoitteita toiminnalle. Vuotuiset kontaktit ja tilannepäivitykset ovat ensimmäinen askel kontaktien lisäämisessä. Kun kontakteja syntyy enemmän, tulee myös palvelu tutummaksi ja luottamus kasvaa. Yrittäjiä tulisi haastaa tuomaan esille omia tarpeitaan: mitä konkreettisia odotuksia heillä työterveyspalvelulle on, ja mikä olisi tavoiteltava hyöty kultakin käynniltä. Toiminta ei saa olla vain tietojen keräämistä työterveyshuollolle, vaan yrittäjän pitää olla saamapuolella. Monipuolisten palvelutuotteiden tarjoilu ei edistä yhteistyötä, jos toiminnan hyötyjä ei pystytä osoittamaan ja konkretisoimaan.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tilakäynteihin ja työolojen kehittämissuunnitelmiin. Tilakäynnin ja työoloselvityksen ei pitäisi olla itsetarkoitus vaan aktiivinen osa työterveysyhteistyötä. Vuosikymmenestä toiseen maatalousyrittäjien mielestä tilakäynnit ovat se kaikkein "tarpeettomin" osa työterveyspalvelua, vaikka ne luovat perustan koko toiminnalle. Herää kysymys, eikö käyntien merkitystä ole osattu oikealla tavalla perustella. Käynti koetaan helposti tarkastuksena ja kotiympäristön arviointina. Käyntien sisältöjä tulisikin tarkastella kriittisesti ja asiakaslähtöisesti. Neljän vuoden välein toistuvan kaiken kattavan perusselvityksen sijaan asiakas saattaisi hyötyä enemmän esimerkiksi työfysioterapeutin tai työterveyspsykologin suunnatusta käynnistä. Kaikkea ei aina tarvitse yrittää ottaa haltuun kerralla. Keskittyminen pienempiin kokonaisuuksiin voi olla paljon tuloksekkaampaa ja vaikuttavampaa. Opastava ja yhdessä pohtiva työote rohkaisee ja auttaa alkuun esimerkiksi riskinarvioinnin tekemisessä.

Eri ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden käyttöön voisi tarjota luovuutta ja uusia avauksia. Terveystarkastuksen yhdistäminen tilakäyntiin ja tukeminen etäpalveluilla voisi hyvin olla mahdollista. Ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää toimintaa pitäisi osata perustella aiempaa paremmin ja konkreettisemmin. Keskeistä olisi myös työterveyden työkykyasiantuntijuuden profilointi – nopea lääkäriin pääsy ei ole yksiselitteinen vastaus kokonaistyökyvyn haasteisiin. Maatalousyrittäjän kuormittavassa työssä tulisi voida ennakoida työkyvyn haasteita jo pitkällä aikavälillä ja haastaa yrittäjää itseään pohtimaan vaihtoehtoja, jos työkyky ei enää jonain päivänä riitäkään nykyiseen työhön. Olemassa oleva varasuunnitelma voi tukea myös työhyvinvointia vahvistaen turvallisuuden ja hallinnan tunnetta.

Tilakokojen kasvu on vienyt maataloutta yritysmäisempään suuntaan ja tilojen toiminnot ovat aiempaa monialaisempia. Työllistävillä tiloilla johtamisosaamisen haasteet ovat monelle arkipäivää, mutta työterveyshuollon tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi henkilöstö- ja työhyvinvointijohtamisen tueksi ei välttämättä tunneta. Palvelutarpeita kannattaa kuunnella herkällä korvalla ja kertoa vaihtoehdoista, siinä kuitenkin hyvä harkinta ja maltti säilyttäen. Liika myynnillisyys voi olla myrkkyä myös työterveysyhteistyölle.

Tunnista korvausjärjestelmän mahdollisuudet

Maatalous kärsii parhaillaan vakavasta taloudellisesta kriisistä. Tuotantopanosten, kuten polttoaineiden, sähkön, rehujen ja lannoitteiden hinnat ovat moninkertaistuneet, mutta maataloustuotteiden hinnat eivät ole seuranneet samassa suhteessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että taloudelliset vaikeudet ovat merkittävä työkykyriski maatalousyrittäjälle. Kassakriisissä säästetään sieltä mistä voidaan, useimmiten ensimmäisenä omista kuluista. Muun muassa työterveyshuollon käyntejä siirretään ja perutaan nyt taloudellisin perustein, sillä pienikin kulu on rasite tyhjälle kassalle.

Maatalouden työterveyshuollon korvausjärjestelmä tarjoaa paljon mahdollisuuksia työterveysyhteistyön aktiiviselle kehittämiselle siten, että siitä hyötyvät niin asiakas kuin palvelun tuottajakin, mutta se edellyttää järjestelmän hyvää tuntemusta. Korvauskäytäntöjen tuntemusta tarvitsevat yhtä lailla asiakkaat, asiakasrajapinnassa työskentelevät sekä laskutuksesta ja korvaushakemuksista vastaavat.

Pidä osaaminen ajan tasalla

Maatalouden toimiala on hyvin omaleimainen, voimakkaasti kehittyvä ja edellyttää erityistä osaamista. Vahva osaaminen ja maatalouden asiantuntijoiden käyttäminen varmistavat laadukasta palvelua. Kun asiakkaiden määrä vähenee, on hyvä pohtia osaamisen keskittämisen mahdollisuuksia ja toimialan osaajien tiimiyttämistä. Osaamisen jatkuva päivittäminen on välttämätöntä. Siihen kuuluu myös asioiden ymmärrettäväksi tekeminen. Työterveyden ammattislangi koetaan hyvin vieraana, ja maatalousyrittäjän voi olla vaikeaa hahmottaa esimerkiksi toimintasuunnitelmasta, mistä siinä on sovittu ja mihin hän sitoutuu, kun teksti ei kohtaa yrittäjän toimintaympäristöä.

Työterveyden näkökulmasta resursointi asettaa usein myös omia rajoitteitaan. Maatalousyrittäjien työterveys sitoo paljon aikaresursseja ja voi siksi jäädä toiminnan sisäisessä priorisoinnissa toiseksi. Työn sujuvuuden parantamiseksi ja työterveysyhteistyön tueksi on tarjolla Melan työterveyshuoltosovellus. Sen tavoitteena on työoloselvitysprosessin nopeuttaminen, työn helpottaminen ja painopisteen siirtäminen jälkikäteisestä raportoinnista valmisteluun ja yhteistoimintaan. Siinä on myös maatalousyrittäjälle oma käyttöliittymä. Sovelluksessa käytetään maatalouden omaa terminologiaa, ja dokumentit on pyritty laatimaan asiakaslähtöisesti tilojen tarpeita vastaaviksi.

Työelämä on paljon muutakin kuin palkansaajien työelämää

Suomessa yli 90 prosenttia yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä, joihin myös maatalousyrittäjät lukeutuvat. Työterveydessä he ovat aliedustettuina, ja heidän työkykynsä tukemisen keinovalikoima on myös paljon vaatimattomampi kuin palkansaajilla. Huoltovarmuutemme takuuhenkilöiden työkyky on kuitenkin yhteiskunnallisesti merkityksellinen asia, jota voidaan tukea työterveyden keinoin. Työolojen tuntemus, säännölliset kontaktit ja niistä rakentuva dialoginen työterveysyhteistyö varmistavat osaltaan, että meille kaikille riittää kotimaista ruokaa jatkossakin.