Työterveyslääkärin käytännön havaintoja työpaikkaselvityksestä
Työpaikkaselvityksessä erityisesti altisteiden terveydellisen merkityksen arviointi on työterveyslääkärin vastuulla. Työpaikan koko sekä kiinnostus ja osaaminen työturvallisuusasioissa vaikuttavat työpaikkaselvityksen käytännön toteuttamiseen, erityisesti siihen, miten perusteellisia esitietoja on mahdollisuus saada käyttöön.
Hyvin tehty riskinarviointi sujuvoittaa terveydellisen merkityksen arviointia, mutta jopa isoilla työpaikoilla vaara- ja kuormitustekijöiden arviointi voi olla monin tavoin puutteellista. Työpaikkojen riskinarvioinneissa korostuu usein tapaturmariskien hallinta. Tapaturmariskit tuntuvat olevan työpaikoille helpommin havaittavia, ja työpaikoilla on yleensä hyvät taidot myös toimenpiteiden määrittämisessä tapaturmariskien pienentämiseksi. Muiden vaara- ja kuormitustekijöiden tunnistaminen voi olla työpaikoille vaikeaa ja terveydellisten haittojen arviointiin ei useinkaan ole osaamista.
Työnantajan vastuulla olevan riskinarvioinnin jäädessä puutteelliseksi saattaa käydä niin, ettei toimenpiteiden tarvetta todeta tai toimenpiteet jäävät ylimalkaisiksi eivätkä tosiasiallisesti pienennä riskiä. Oman kokemukseni perusteella tämä tilanne liittyy erityisesti ammattitauteja aiheuttavien tekijöiden, kuten esimerkiksi käsiin kohdistuvan tärinän, herkistävien kemikaalien ja toistotyön tunnistamiseen. Olen myös huomannut, että työntekijöillä ei ole useinkaan tietoa kemikaalien terveysriskeistä ja turvallisesta käytöstä. Työprosesseissa syntyvien kemiallisten epäpuhtauksien merkitys terveydelle jää usein myös vaillinaiseksi.
Osaamisen puute riskinarvioinnissa johtaa myös puutteisiin suojainten asianmukaisuudessa ja käytössä. Lain määräämät toimet, kuten ilmoitukset ASA-rekisteriin tai meluntorjuntaohjelman laatiminen, ovat jääneet myös yllättävän usein toteutumatta.
Altisteiden ja altistumisen määrittämisen lisäksi työterveyden osaamista tarvitaan erityisesti fyysisten ja psykososiaalisten kuormitus- ja voimavaratekijöiden arvioimiseen. Näiden kohdalla korostuvat mielestäni työkykyvaikutukset, joita tulisikin tuoda konkreettisemmin esiin. "Annos-vastesuhde" on näissä tilanteissa huomattavasti vaikeampi arvioida kuin altisteissa. Ehkä tarvitsisimme myös enemmän keskustelua työterveyden sisällä, mitä työkykyvaikutuksilla tarkoitetaan ja minkälaiseen konkretiaan niiden arvioinnissa pitäisi pyrkiä. Huomioitavia näkökulmia voisi olla esimerkiksi vaikutus sairauspoissaoloihin, tuottavuuteen tai työn sujuvuuteen. Näiden vaikutusten konkreettinen arviointi kiinnostaa varmasti työpaikkoja.
Työpaikkaselvitysprosessi
Prosessin läpivieminen sujuvasti ja johdonmukaisesti edellyttää hyvää suunnittelua, aikataulutusta ja yhteistyötä työpaikan kanssa. Näihin asioihin pitäisikin prosessin alkuvaiheessa keskittyä enemmän. Käynnille tulisi lähteä hyvin valmistautuneena, jotta voi kohdentaa havainnot oleellisiin asioihin. Tämä edellyttää, että työpaikalla esiintyvistä altisteista ja altistumistilanteista on riittävän hyvä käsitys jo ennen käyntiä. Tässä auttaa perehtyminen esitietoihin, esikyselyiden vastauksiin ja toimialan tyypillisiin piirteisiin. Esiselvitykseen tarvittavat tiedot tulee olla käytettävissä ennen käyntiä ja esiselvitykseen kannattaa varata riittävästi aikaa.
Myös työpaikan tulee olla valmistautunut käyntiin. Yhteistyössä on etukäteen arvioitava, mistä haluamme tietää lisää ja mitä työvaiheita meidän pitäisi päästä näkemään. Käynnillä työprosessin/-vaiheiden hahmottamiseen menee usein turhan paljon aikaa. Työpaikkaselvitystä suunniteltaessa voisikin sopia työnkuvauksien lähettämisestä etukäteen, jolloin altistumisen arvioiminen sujuvoituisi. Työntekijöiden osallistaminen on välttämätöntä altistumisen arvioimisessa ja laadukkaan selvityksen toteutumisessa.
Työpaikkaselvityksen vaikuttavuuden kannalta merkittävin vaihe on mielestäni palautekeskustelu. Palautekeskustelun avulla voimme lisätä työpaikan ymmärrystä työpaikan terveyteen ja työkykyyn vaikuttavista asioista, ja se mahdollistaa toimenpide-ehdotuksemme perustelemisen. Yleensä parhaat toimenpiteet löydetään vasta yhdessä keskustellen. Viestintä työntekijöille työpaikkaselvityksen tuloksista ja sovituista toimenpiteistä on mielestäni myös keskeinen osa työpaikkaselvitysprosessia, sillä se motivoi työntekijöitä jatkossakin kehittämään omaa työtä. Lisäksi tämän tyyppinen viestintä voi toimia interventiona jo itsessään.
Kokemukseni mukaan työpaikat toteuttavat hyvin perusteltuja toimenpiteitä varsin aktiivisesti. Vain hyvin tehty selvitys mahdollistaa johdonmukaisten, perusteltujen ja konkreettisten toimenpide-ehdotusten laatimisen. Jos prosessi ei etene sujuvasti, laatu ja vaikuttavuus kärsii.
Työterveyshuollon erikoislääkäri
Pihlajalinna Työterveys
tiina.kylmanen@pihlajalinna.fi