Hoppu saa hellittää

Mikä pulina ja innostus! Kellon näyttäessä jo seminaarin loppusanoja keskustelu jatkuu kiivaana ja monta kättä on vielä pystyssä pyytämässä puheenvuoroja. Eikö kenelläkään työterveyslääkärillä ole perjantaina muuta tekemistä? Pursuava keskustelu jatkui yliajalla Tammiseminaarissa, eikä kenelläkään tuntunut olevan kiirettä kotiin, rientoihin, saunaan, edes avantoon!

Työn merkityksellisyys on niin iso asia, että sen puute on nimetty yhdeksi suomalaisen työelämän suurimmista ongelmista. Merkityksellisen työn tärkeimpiä osia ovat aiheesta väitelleen filosofian tohtori Suvi-Jonna Martikaisen mukaan yhteenkuuluvuus eli työ, jota tehdään muiden kanssa, ja myötävaikutus eli työ, jota tehdään muita tai jotain itseä suurempaa päämäärää varten.

Onnistunut kokous, työterveyslääkärikollegoiden kesken istuttu seminaari, huokui työn merkityksellisyyttä. Tämä seminaari osoitti, mitä hyvää usein niin parjatuissa kokouksissa voi tapahtua. Siellä vaihdettiin lennokkaitakin ajatuksia, koko keskustelua kehuttiin ideoiden karkkikaupaksi ja viestintävinkkejäkin oli esillä. Esimerkiksi rahoitukseen liittyvien väärinkäsitysten ehkäisemiseksi kannattaa käyttää Kela 1 -luokan sijaan termiä Korvausluokka 1.

Huono kokous taas on ajanhukkaa. Jos kokous järjestetään sen tavoitetta miettimättä ja valmistelematta, voi osa osallistujista kokea sen turhaksi. Viestinnän professori Anu Kantola kaipaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 31.1.2023 parempia kokouksia. Jokaisen kokoonkutsujan pitäisi aina miettiä kokouksen hintaa: se nielee työtunteja ja rikkoo työpäivää. Siksi kokouksia pitäisi järjestää vain silloin, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Kantola muistuttaakin, että kokouksen pitäisi olla paikka, jossa ihmisten välillä tapahtuu oikeasti jotakin: kohdataan, ideoidaan tai ratkotaan konkreettisia asioita.

Kukaan ei voi kuitenkaan yksin saada aikaan tuloksekkaita kokouksia. Myös osallistujien tulee kantaa vastuuta kokouksen onnistumisesta ja vaikuttaa näin osaltaan työyhteisön henkeen ja luovuuteen. Kokousetikettiin kuuluu tulla ajoissa paikalle ja kantaa kortensa kekoon. Kantolan kirjoituksesta poikineessa jatkokeskustelussa muistutettiin: "Ne, jotka eivät pysty kokouksessa aidosti vaikuttamaan mihinkään tärkeään, kuluttavat vain omia ja organisaation voimavaroja."

Työterveyslääkärin työssäni kuulen aika ajoin ihmisten huokailevan sitä, että Teams-palaverit on aikataulutettu yksi toisensa perään, vailla taukoja. Siitä lienee tehokas kokoustyöskentely kaukana. Yksinkertainen tauottaminen on niin aivoille kuin kropallekin henkireikä. Hyvin järjestetty kokous kunnioittaa sekä asiaa että osallistujien ajankäyttöä.

Moni tuskailee kiirettä työssään ja elämässään. Voisiko paremmalla kokousten suunnittelulla ja kohdistamisella säästää järkevästi aikaa, ettei tarvitsisi säntäillä kuin lastenlaulun hiiren, joka järjesti elämäänsä tärkeitä kiireitä ihan itse:

"Tää on laulu pienen hiiren / jolla aina on niin kiire / Kun se kolostansa juoksee / sitä tuskin nähdä voi / On juusto taaskin loppu / eikä hellittää saa hoppu / Mutta illan tullen hiljaa / pienen hiiren laulu soi: / 'En taida ennättää / leijaani mä lennättää / enkä ehtiä / haravoimaan lehtiä / En meinaa joutaa / järven yli soutaa / Ehdi en', lauloi hiiri kiireinen." (Seppo Salmi ja Elina Katajamäki.)

Mennäänhän merkityksellisen työmme äärestä keväällä taas lennättelemään leijoja!

Tampereella 17.2.2023