Työterveys kohentaa talouskasvua

Ikärakenteemme aiheuttaa työvoimapulan

Väestön vanheneminen merkitsee työikäisen väestön vähenemistä samalla, kun vanhuuseläkkeelle siirtyneiden määrä kasvaa. Kun vanhusten määrä kasvaa vuosi vuodelta, hoivapalveluissa tarvitaan lisää työntekijöitä. Demografiassa ja tuotantorakenteessa tapahtuva muutos yhdistettynä vapaa-ajan arvostukseen tekevät osaavasta työvoimasta niukkaa ja kilpailtua.

Niukkuutta lisää se väistämätön tosiasia, että nuoremmat ikäluokat ovat vanhempia ikäluokkia pienempiä. Vuonna 2022 lapsia syntyi 44 933, mikä on pienin syntyvyysluku sataan vuoteen. Suomen väkiluku kuitenkin kasvoi, vaikka kuolleiden määrä oli suurin sitten sotavuosien. Väestönkasvu tulee yksinomaan muuttovoiton kautta, sillä maahanmuuttajia oli noin 35 000 enemmän kuin maastamuuttajia.

Seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan vanhuuseläkkeelle siirtyy vuosittain yli 11 000 henkilöä enemmän kuin työikään tulevan ikäluokan koko on. Sitä pahempi meidän tilanteemme on, jos joudumme menettämään työikäistä työvoimaa työkyvyttömyyseläkkeelle kesken työurien. Tämä menetys on vuositasolla vajaat 20 000 henkilöä.

Pystymme omilla toimillamme vaikuttamaan sekä poistuman pienentämiseen että työkyvyttömien kuntouttamiseen takaisin työelämään. Tässä työterveyshuolto on tärkein toimija yhdessä työnantajien ja työntekijöiden kanssa. Julkisen vallan tehtävänä on tukea tätä toimintaa sekä peruspalvelujen että taloudellisen tuen muodossa. Mitä paremmin peruspalvelut toimivat sitä paremmin ne tukevat myös työmarkkinoiden tasapainoa. Palvelujen tuottajina voivat olla myös yksityiset toimijat.

Meidän on lisäksi kyettävä saamaan vähintään demografisen poistuman verran vuosittain ulkomaista työvoimaa, joka jää pysyvästi Suomeen. Sekin on jo suuri haaste, koska muutkin länsimaat kilpailevat työvoimasta. Selvitysten mukaan työn perässä tänne muuttaneista vain noin kolmannes on enää viiden vuoden kuluttua maassamme. Eli ulkomaalaistaustaisesta työvoimasta kiinni pitäminen on ihan yhtä tärkeää kuin sen houkuttelu maahamme.

Työvoimapotentiaalit

Väestömme kiivastahtinen vanheneminen vaatii koko työvoimapotentiaalin kartoitusta. Se on talouden kestävyyden kannalta kaikkein keskeisintä ja nykytasoisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen välttämätön edellytys. Vaikka pystyisimme täyttämään työvoimavajeemme työperäisellä maahanmuutolla, se ei sentilläkään pienennä kustannuksia, jotka aiheutuvat työelämän ulkopuolisten huoltovastuusta.

Työpotentiaalien kartoituksessa työvoima ryhmitellään ensin karkeammalla jaottelulla: työllinen, työtön, opiskelija, eläkeläinen, työkyvytön ja työvoiman ulkopuolinen. Karkean jaon jälkeen ryhmiä erotellaan edelleen pienempiin osajoukkoihin esimerkiksi ikä- ja ammattiryhmiin. Työllisyyspalveluissa (TE-palvelut) on käytössä algoritmi, jonka avulla voidaan ennustaa työttömäksi jääneen riski ajautua pitkäaikaistyöttömäksi. Kaikki työttömäksi jääneet eivät tarvitse tukea ja palveluja yhtä paljon. Useimmat työllistyvät nopeasti uudelleen, mutta erityisesti kuihtuvilta toimialoilta työttömäksi jääneet tai perusasteen koulutuksen varassa olevat tarvitsevat henkilökohtaista tukea ja palvelua. Työnhakijaryhmiä tällä tavoin segmentoimalla voidaan rajalliset työvoimapalvelujen resurssit kohdentaa tehokkaammin.

Työterveys avainasemassa

Aktiivinen työvoimapolitiikka on jokaisen työ- ja toimintakyvystä huolehtimista. Ennen kaikkea vastuu kuuluu yksilöille itselleen, toki yhteiskunnan, työnantajien ja muiden yhteisöjen tuella. Suomen taloudessa on käynnissä voimakas elinkeinorakenteen murros, ja samaan aikaan osaavasta työvoimasta on pulaa.

Työvoimapula tarkoittaa sitä, että työntekijöistä kilpaillaan yritysten kesken. Kun yksi lähtee työpaikasta, pitää seuraaja kouluttaa tilalle. Työpaikoilla resurssit henkilöstön vaihtuvuuden hallitsemisessa ovat tiukassa. Yritysten HR-toimintoja tuleekin tukea TE- ja ELY-palveluista, mutta usein myös työterveyshuollon palveluista. Tämäkin koituu koko työmarkkinan ja talouden hyväksi.

Samaan tapaan kuin työvoimapolitiikassa pitää myös työhyvinvoinnin ylläpitämisessä kohdentaa erilaisia toimenpiteitä räätälöidymmin eli segmentoida työntekijäryhmiä. Näin voidaan saada huomattavasti vaikuttavampia tuloksia pienemmin kustannuksin.

Itsestään selvää on, että eri toimialoilla työskenteleville työterveyden toimenpiteet ovat erilaiset. Työntekijätkin eroavat toisistaan monesti siinä määrin, että kaavamainen toiminta ei välttämättä tuota tulosta kuin keskivertotyöntekijälle – jos hänellekään.

Analyysi ja algoritmit avuksi

Työkyvyttömyys ei useinkaan tule yllätyksenä. Sitä edeltävät sairauspoissaolot ja käynnit työterveyshuollossa tai Kelan kuntoutuksessa. Työkyvyttömyyseläkkeen saajista on kattavat tiedot eläkeyhtiöillä sekä Kelan tietokannassa. Tietoja tulisi hyödyntää sairastuvuuden analysoinnissa nykyistä enemmän, sillä useimmat työkyvyttömyyttä aiheuttavat riskitekijät tunnetaan hyvin. Yksilötason tietojen ja tutkimustiedon perusteella voidaan rakentaa regressiomalleja, joiden avulla voidaan määrittää useamman selittävän muuttujan vaikutusta työkykyyn. Näiden riskitekijöiden vaikutukset vaihtelevat, mutta mitä enemmän henkilöllä on riskitekijöitä, sitä suurempi on todennäköisyys, että työura katkeaa ennen aikojaan.

Selitysmallit auttaisivat paitsi tunnistamaan työntekijät, joilla on riski sairastua, myös kohdentamaan oikea-aikaiset ja oikeanlaiset toimenpiteet riskiryhmäläisille. Tällaisen tiedon ja tietomallien hyödyntäminen säästäisi kustannuksia ja vähentäisi sairauspoissaoloja, jolloin työurat olisivat eheämpiä ja pidempiä.

Lääke ei ole aina paras lääke

Työkyky on moniulotteinen käsite. Työkykyä ylläpidetään monin eri tavoin, eikä perinteinen lääketiede ole läheskään aina paras rohto. Henkistä ja fyysistä hyvinvointia tuottavat monet sellaiset asiat, joita ei apteekista saa. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset, koulutus sekä sosiaaliset verkostot ovat ensisijaisia työkyvyn lähteitä. Työterveyshuollon palvelut ovat viime aikoina laajentuneet terveyttä ylläpitäviin ohjelmiin. Tähän on ohjannut myös uudistettu rahoitusmalli. Korvausten painopiste on siirtynyt sairauksien hoidosta ennaltaehkäisevään toimintaan.

Työkyvyttömyyden yleisimmät syyt ovat mielenterveyden ongelmat ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Mielenterveysongelmat ovat yleisimpiä alle 40-vuotiailla naisilla ja fyysiset sairaudet yleisimpiä yli 50-vuotiailla. Jo tämä tieto voisi olla toimintaa ohjaavana viisautena työpaikoilla ja työterveyshuollossa. Kevyempiin työtehtäviin siirtyminen tai säännöllinen kuntoharjoittelu ja muu liikunta suojaavat fyysisiltä vaivoilta, eikä lääkityksellä pystytä korvaamaan näistä kumpaakaan.

Työuupumusta voitaisiin lisäksi hoitaa myös muulla tavoin kuin terapialla. Työterveyshuollosta saatavan avun tulisi ulottua myös jatko- tai muuntokoulutusohjaukseen. Jatkumo työterveyshuollon ja koulutuspolkujen välillä tulisi olla saumaton. Pitkälle sairauslomalle tai työttömäksi jääminen usein hidastaa opiskelun aloittamista ja pidentää työurakatkoksia. Vaikka ohjaaminen uuteen ammattiin tuntuisikin olevan nykyiseltä työnantajalta pois, on huonosti motivoituneen työntekijän tuottama taakka raskas koko työyhteisölle. Työvoiman siirtymiä pitää katsoa koko talouden tasolla tuottavuutta lisäävinä ratkaisuina.

Työterveyshuolto voisi olla nykyistä aktiivisemmin myös tiedon välittäjänä työmarkkinatarpeiden suuntaan. Ammattibarometri antaa tietoa pula- ja ylitarjonta-ammateista, jonka perusteella uran vaihtoa voi suunnitella hyvissä ajoin ennen työttömyyttä. Tietyissä tilanteissa ennakoiva alanvaihto voisi ennalta ehkäistä työkyvyttömyyttä.

Huumeet ja päihteet

Päihderiippuvuus on valitettavasti arkipäivää työelämässä. Arvioiden mukaan noin 300 000 työssäkäyvällä on jonkinasteinen huumeriippuvuus. Ongelma ei koske yksinomaan matalapalkka-aloilla työskenteleviä vaan myös yritysten johdossa ja muissa päättävissä asemissa olevia. Ja toisin kuin alkoholismissa, huumeiden käyttö ei aina ole havaittavissa. Työterveyshuollossa on kuitenkin jo havahduttu huumeiden käytön yleistymiseen.

Päihderiippuvuuskaan ei välttämättä ole sattuman vaikutusta. Usein riippuvuudet ovat ennustettavissa joistakin selittävistä tekijöistä. Siksikin selitysmallien rakentaminen käytettävissä olevien tietojen avulla auttaisi työterveyshuollossa hoidon ennakointia ja toimien vaikuttavuutta. Yhteistyö esimerkiksi A-klinikkasäätiön tai muiden vastaavien organisaatioiden kanssa hyödyttäisi kaikkia osapuolia ja viime kädessä koko yhteiskuntaa.

Työterveyshuoltoa ulkomaisille työntekijöille

Ulkomaalaisten osuus tulee kasvamaan valtavasti, jos työvoimatarvettamme vastaava määrä saadaan houkuteltua maahamme. Huolena on ulkomaisesta työvoimasta kiinni pitäminen. Työterveyshuollolla on siten tärkeä rooli diversiteetin ja inkluusion onnistumisesta työpaikoilla. Henkilöstön monimuotoisuuden on monissa tutkimuksissa todettu lisäävän yritysten tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu on yhteiskunnan vaurauden kasvua.

Yhteenveto

Taloutemme menestys riippuu kokonaan talouden toimijoista – yrityksistä ja niiden työntekijöistä. Työterveyshuollolla on keskeinen rooli talouskasvun tukemisessa. Yllä olevassa perustellaan, miksi työterveyshuollon pitäisi toimia kiinteässä yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Yleinen ja yhteinen etu palautuu mikrotason toimijoille itselleen.

Resurssien niukentuessa ja tuottavuusvaatimusten kiristyessä työterveyshuollossa on hyödynnettävä enemmän tietoa ja analytiikkaa. Tiedolla johtaminen tarkoittaa käytännössä asiakasryhmien hienojakoisempaa segmentointia ja palvelujen tarkempaa kohdennusta. Erilaisten algoritmien ja selitysmallien omaksuminen palvelujen tuottamisessa säästää resursseja ja kasvattaa palvelujen tuottavuutta ja ennen kaikkea vaikuttavuutta.