Ammattikuljettajan uni ja vireys – tuloksia Vireyttä vuorotyöhön -hankkeesta

Vireyttä vuorotyöhön -tutkimushanke

Vireyttä vuorotyöhön (ViVu) -hanke on Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus, jossa selvitetään vireyttä ja unta edistävien verkkopohjaisten menetelmien käyttöönottoa kuljetusalan yrityksissä. Toinen menetelmistä on VIRE-sovellus, jolla voidaan ennustaa kuljettajien uneliaisuuden riskiä työvuoroissa ja toinen kuljettajille tarkoitettu verkkovalmennus. Tässä artikkelissa kuvataan kuljettajien esiin tuomia uni- ja vireysoireita sekä heidän työaikojensa piirteitä. Tutkimussuunnitelma on saanut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puoltavan lausunnon.

Tutkimusmenetelmät

Hanke toteutetaan kahdessa yrityksessä (Yritys A ja B), joissa työskentelee yhteensä 1 200–1 300 linja-autonkuljettajaa. Vapaaehtoiset kuljettajat antoivat suostumuksen osallistumisestaan. He vastasivat ennen verkkovalmennusta kyselyyn, josta tässä raportoidaan tuloksia taustatiedoista, unettomuuden haitta-asteesta, vuorotyöunihäiriöstä, uniapneasta, psyykkisestä kuormittuneisuudesta eli merkittävästä mielenterveyshäiriön riskistä sekä edeltävän kolmen kuukauden aikana töissä ilmenneistä väsymystilanteista. Kuljettajat saivat kyselyistä henkilökohtaiset palautteet, joissa kliiniset raja-arvot ylittäneitä suositeltiin ottamaan yhteys työterveyshuoltoon.

Työaika-aineiston muodostaa otos kuljettajien työajoista 6.9.–3.10.2021. Aineistosta arvioitiin työhönsidonnaisuusajan pituutta, vuorotyyppien jakaumaa ja työvuorojen jakautumista vireyskategorioihin VIRE-menetelmällä.

Kuljettaja-aineiston kuvaus ja tulokset

Alkukyselyyn vastasi 30 kuljettajaa. He olivat keskimäärin 49-vuotiaita, ja 80 prosenttia oli miehiä. Vuorotyötä he olivat tehneet keskimäärin 20 vuotta. Kuljettajien työviikon pituus oli 50 prosentilla 31–40 tuntia ja 47 prosentilla 41–50 tuntia. Heistä 77 prosenttia teki aikaisia aamuvuoroja (alkaa viimeistään klo 7) ja 47 prosenttia yövuoroja. Jokin somaattinen sairaus oli 53 prosentilla, yleisimmin verenpainetauti, uniapnea (5 kuljettajaa) tai diabetes. Kukaan ei ilmoittanut sairastavansa psyykkistä sairautta tai muuta unihäiriötä kuin uniapneaa. Osallistujista 37 prosenttia raportoi kuitenkin käyttävänsä unta edistävää lääkitystä, yleisimmin melatoniinia.

Taulukossa «»1 on esitetty uni- ja vireysoireita ja niiden riskitekijöitä sekä väsymystilanteita kokevien kuljettajien prosentuaaliset osuudet. Yli puolella kuljettajista oli kyselyiden perusteella vähintään lievän unettomuuden oireita, ja vuorotyöunihäiriön piirteitä oli kahdella viidestä. Reilusti yli puolella oli vähintään kohtalainen todennäköisyys sairastaa uniapneaa. Merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta koki lähes kaksi viidestä. Monet kuljettajat myös tunnistivat töissä väsymystilanteita, joita esiintyi eniten aamu- ja yövuoroissa.

Jatkoanalyyseinä selvitettiin uni- ja vireysoireiden sekä niiden riskitekijöiden yhteyttä väsymystilanteisiin töissä. Kuljettajilla, joilla oli enemmän unettomuusoireita, oli useammin huolta onnettomuuteen joutumisesta verrattuna kuljettajiin, joiden unettomuusoireet olivat vähäisempiä [unettomuuden haitta-asteen keskiarvo 11,5 (keskihajonta 4,3) vs. 7,2 (4,4) pistettä; p = 0,012]. Muilla uni- tai vireysoireilla tai niiden riskitekijöillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä väsymystilanteisiin.

Työaika-aineiston kuvaus ja tulokset

Työaika-aineistossa oli 284 kuljettajan suunnitellut työajat, yhteensä noin 5 200 työvuoroa. Kuljettajien keskimääräinen työhönsidonnaisuusaika oli 44 tuntia viikossa (tauot mukana). Pitkiä työhönsidonnaisuusaikoja (> 10 t) oli noin kolmanneksessa vuoroista. Aikaisia aamuvuoroja (alkaa ennen klo 6:ta) oli enimmillään noin 40 prosenttia varikkoryhmän (ryhmässä 1–4 varikon tulokset) työajoista. Aikaisia aamuvuoroja tai aamuvuoroja oli yhteensä noin puolet kaikista vuoroista. Yövuorojen osuus oli suurimmillaan vajaa 10 prosenttia varikkoryhmän työajoista. Kuvassa «»2 on esitetty työvuorojen jakautuminen VIRE-liikennevalokoodauksen mukaan varikkoryhmittäin. Varikkoryhmien vuoroista keskimäärin 50 prosenttia oli vihreitä (vaihteluväli 38–64, matala uneliaisuuden riski), 36 prosenttia keltaisia (22–44, kohtalainen uneliaisuuden riski) ja 14 prosenttia punaisia (7–22, korkea tai erittäin korkea uneliaisuuden riski).

Päätelmiä

Tutkimuksen linja-autonkuljettajilla oli runsaasti unihäiriöiden oireita tai riskitekijöitä, psyykkisiä oireita sekä ajonaikaisia väsymystilanteita, mutta he eivät kuitenkaan raportoineet uniapnean lisäksi sairastavansa mitään muita unihäiriöitä tai psyykkisiä häiriöitä. Tämän ristiriidan taustalla voi olla monia syitä. Osa kuljettajista voi ajatella uni- ja vireysoireiden kuuluvan työhönsä, toisaalta osa voi jättää kertomatta oireistaan, koska he ennakoivat niiden voivan johtaa pitkäaikaiseen ajokieltoon. Kuljettajalla on vastuu ajokunnostaan, mutta työterveyshuollolla on myös tärkeä tehtävä tukea ammattikuljettajan ajoterveyttä ja havaita ajoissa ajo- ja työkykyyn vaikuttavat terveyshaasteet. Tässä tutkimuksessa suurempi unettomuusoireiden määrä oli yhteydessä kuljettajien huoleen onnettomuuteen joutumisesta uneliaisuuden takia, mikä vahvistaa kuljettajien uni- ja vireysongelmien varhaisen ja monipuolisen arvioinnin tärkeyttä. Työturvallisuuden edistämisen lisäksi vuorotyöntekijöiden uni- ja vireysongelmien hoitaminen todennäköisesti myös ennaltaehkäisee kroonisia sairauksia. Tuloksien luotettavuutta heikentää pieni vastaajamäärä. Todennäköisesti uni- ja vireysongelmia tunnistavien ja niiden hoitoon motivoituneiden osuus on korostunut tutkimukseen mukaan lähteneillä kuljettajilla, eivätkä he siten ole edustava otos kaikista kuljettajista. Toisaalta osa vakavista uni- ja vireysongelmista kärsivistä ei ole mahdollisesti uskaltautunut tai heillä ei ole ollut voimavaroja osallistua tutkimukseen.

Tutkimuksen kuljettajien työhönsidonnaisuusajat olivat usein pitkiä ja työajat painottuivat aikaisiin aamuihin ja yöhön tukien aikaisempaa tutkimustietoa ammattikuljettajien työaikojen haasteellisuudesta unen ja vireyden kannalta. Kuljettajien hyvää unta ja vireyttä voitaisiin siis edistää myös kehittämällä työvuorosuunnittelua ja huomioimalla siinä yksilöllisiä tekijöitä työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyössä.

Seuraavaksi ViVu-hankkeessa selvitetään, miten verkkovalmennus soveltuu kuljettajien uni- ja vireysongelmien ennaltaehkäisyyn ja lievittämiseen. Lisäksi selvitämme, miten yritykset pystyvät hyödyntämään VIRE-menetelmällä saamaansa tietoa sekä mitkä tekijät edistävät ja heikentävät menetelmän käyttöönottoa.