Vyöruusu on myös työikäisten riesa

Vyöruusun esiintyvyys

Vyöruusun sairastaa elämänsä aikana 10–30 prosenttia väestöstä. Vyöruusun ilmaantuminen lisääntyy iän mukaan. Ilmaantuvuus alkaa nousta noin 50 vuoden kohdalta ja saavuttaa huippunsa 80 vuoden iässä. Yli 85-vuotiaista noin puolet on sairastanut vyöruusun kerran ja muutama prosentti useamman kerran. Vyöruusua esiintyy työikäisistä etenkin immuunipuutteisilla, mutta myös työikäisillä ja jopa lapsilla, joilla ei ole riskitekijöitä.

Perustaudeista vyöruusun ilmaantumista edesauttavat syövät, erityisesti lymfaattiset maligniteetit. Reumapotilailla on kaksinkertainen riski muuhun väestöön verrattuna sairastua vyöruusuun, ja jos reuman hoidossa käytetään uudempia januskinaasin estäjiä (JAK-inhibiittoreita), riski tuplaantuu vielä tästä. Muita suuren riskin potilaita ovat muut pahanlaatuisia veritauteja sairastavat potilaat, kantasolusiirtopotilaat ja elinsiirtopotilaat. Ikä on kuitenkin tärkein riskitekijä. Jos JAK-estäjä aloitetaan yli 60-vuotiaalle, niin vyöruusuun sairastuminen tällaisen henkilön kohdalla lähivuosina on paljon todennäköisempää kuin jos JAK-estäjä aloitetaan 30-vuotiaalle potilaalle. HIV-potilailla parantuneen HI-viruslääkityksen ansiosta vyöruusun esiintyminen on vähentynyt merkittävästi. Koronainfektio ja koronarokotteet lisäävät jonkin verran vyöruusun ilmaantumista.

Vyöruusun taudinkuva

Vyöruusu ilmenee tavallisimmin spinaali- tai aivohermojen alueella esiintyvänä rakkulaisena ihottumana. Tyypillisesti ihottuma esiintyy yhden-kahden dermatomin alueella ja rajoittuu keskiviivaan. Joka toinen vyöruusu esiintyy vartalon alueella ja 15 prosentilla kasvojen alueella. Immunosuppressiopotilailla vyöruusu voi yleistyä ja taudinkuva voi olla vaihtelevampi. Alle prosentissa tapauksista vesirokkovirus aktivoituu keskushermoston alueella ja aiheuttaa keskushermostoperäisiä oireita.

Vyöruusun hankalimmat komplikaatiot liittyvät pitkittyneeseen kiputilaan ja silmän infektoitumiseen. Postherpeettistä neuralagia (PHN) eli kuukausia kestävää hermokipua esiintyy noin joka viidennellä. Korkea sairastumisikä lisää PHN:n esiintymisen riskiä.

Kasvojen seudun vyöruusu voi aiheuttaa silmän infektoitumisen. Tyypillisiä vyöruusun aiheuttamia silmälöydöksiä ovat sarveiskalvon rakkulat, keratiitit, uveiitit ja iridosykliitit. Silmäinfektioita epäiltäessä on syytä konsultoida silmälääkäriä, jotta tehokkaalla silmän hoidolla voidaan estää pysyviä näkövaurioita.

Viskeraalinen vyöruusu alkaa yleensä vatsaontelon sisältä tai maha-suolikanavan limakalvoilta kovilla vatsakivuilla, eikä rakkuloita ole tuossa vaiheessa iholla nähtävissä. Viskeraalinen vyöruusu/vesirokko on varsin harvinainen, muutama tapaus vuosittain Suomessa ja tavallisimmin esiintyy kantasolusiirron jälkeen, kroonista lymfaattista leukemiaa sairastavilla tai elinsiirtopotilailla. Immunosuppressiopotilaiden yleistynyt vyöruusu vaatii sairaalahoitoa, ja siihen liittyy merkittävää kuolleisuutta.

Postherpeettinen neuralgia eli PHN

Vyöruusun hankalin ja tavallisin jälkiseuraus on postherpeettinen hermokipu. Se jatkuu kuukausia vyöruusuun sairastumisen jälkeen. Korkea ikä, silmän seudun infektio, kovat alkuvaiheen kivut ja kipuoireet ennen rakkulamuodostusta (niin sanotut prodromaalioireet) lisäävät PHN:n esiintymisen riskiä. Kipu voi häiritä normaalia elämää ja vaikuttaa uneen ja mielialaan. Hermokipu on hoidollinen haaste ja voi vaatia kivun hoitoon perehtyneen erikoislääkärin konsultaatiota. PHN:ää on esiintynyt eri tutkimuksissa vyöruusuun sairastuneilla 10–20 prosentissa tapauksia mutta on tätä yleisempää iäkkäämmillä, yli 60-vuotiailla.

Vyöruusun hoito

Vyöruusu paranee yleensä itselläänkin ilman varsinaista viruslääkehoitoa. Jos antiviraalinen hoito päästään aloittamaan muutaman vuorokauden sisällä rakkuloiden ilmaantumisesta, niin paraneminen nopeutuu ja hoidolla voidaan lyhentää myös kivun kestoa ja PHN:n esiintymistä. Immuunipuutteisilla potilailla, yleistyneissä vyöruusuissa ja kasvojen alueen vyöruusussa suositellaan aina antiviraalihoidon aloittamista. Hoitoon voidaan käyttää askiloviiria, valasikloviiria tai famsikloviiria. Hoidon kesto on tavallisesti 7–10 vuorokautta, mutta yleistyneessä ja immuunipuutteisilla potilailla hoito on yleensä pidempi.

Vyöruusupotilaan ennuste

Vyöruusuun ei potilas yleensä kuole. Poikkeuksena tähän ovat immuunipuutteiset potilaat, erityisesti jos vyöruusu on yleistynyt tai on viskeraalinen infektio. Postherpeettinenkään kiputila ei johda yleensä kuolemaan, mutta huonontaa potilaiden elämänlaatua ja voi heikentää iäkkään ihmisen kotona selviytymistä. Iäkkäillä ja immuunipuutteisilla henkilöillä vyöruusu johtaa terveyspalveluiden käyttöön, sairaalahoitoihin ja päivystyskäynteihin.

Vyöruusun ennaltaehkäisy

Vyöruusun ennaltaehkäisyyn ei ole muuta keinoa kuin rokotukset. Lasten vesirokkorokotukset tulevat todennäköisesti johtamaan siihen, että rokotetuilla vyöruusua tulee vuosikymmenten päästä esiintymään selvästi harvemmin.

Vyöruusuun on markkinoilla kaksi rokotetta, ja uudempi adjuvantillinen rekombinanttirokote on osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi myös immuunipuutteisilla potilailla.

Vyöruusurokotteista vanhempi sisältää elävää heikennettyä vesirokkovirusta (niin sanottu OKA-virus, sama jota käytetään lasten vesirokkorokotteissa), ja uudempi on adjuvantillinen rekombinanttirokote.

Heikennettyä virusta sisältävä rokote on vasta-aiheinen henkilöille, joilla on immuunipuutos, ovat raskaana tai saavat elimistön puolustuskykyä lamaavia hoitoja. Tämä rokote on niin sanottu kerta-annosrokote, ja sen teho vyöruusun ehkäisyssä on ollut 51 prosenttia ja PHN:n ehkäisyssä noin 67 prosenttia. Rokotteen teho on parhaimmillaan 60–69-vuotiailla, ja teho heikkenee iän mukana. Rokotteen teho laskee jonkin verran muutaman vuoden kuluessa. Tavallisimmat haittavaikutukset ovat yleensä paikallisreaktioita, jonkin verran voi esiintyä päänsärkyä, nivel- ja raajasärkyjä. Kerta-annosrokotteen hinta on noin 183 euroa.

Rekombinanttirokote annetaan kahtena pistoksena, toinen pistos 2–6 kuukauden sisällä ensimmäisestä. Rokotteen teho vyöruusun ja postherpeettisen neuralgian osalta on noin 90 prosenttia, ja teho näyttää säilyvän ainakin 10 vuotta. Teho on hyvä myös yli 80-vuotiailla. Rokotetta on tutkittu laajasti potilailla, joilla on ollut jokin immuunipuutos. Autologisilla kantasolusiirtopotilailla vyöruusun ehkäisyteho on ollut noin 68 prosenttia. Rokote on ollut varsin hyvin siedetty, tavallisimmat haittavaikutukset ovat paikallisreaktioita, harvemmin päänsärkyä, uupumusta ja lihassärkyjä. Rokotetta ei ole tutkittu raskaana olevilla, joten raskauden aikaista rokottamista tulisi välttää. Rokotteen hinta on noin 209 euroa, eli rokotussarja maksaa lähes 420 euroa.

Vyöruusun kertaalleen sairastaneen rokotusta tutkitaan rekombinanttirokotteen osalta parhaillaan. Vyöruusun aiemmin sairastaneen tai vesirokkoa sairastamattoman rokottaminen eivät kuitenkaan ole vasta-aiheisia.

Vyöruusurokote ei kuulu Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan. Tämän asian selvittäminen tapahtuu todennäköisesti lähivuosina. Yliopistosairaaloissa rekombinanttirokotetta annetaan osana hyvää hoitoa autologisen kantasolusiirron saaneille potilaille.