Työelämän erikseen edellyttämä rokotussuoja

Työelämän rokotuksista

Työnantajan tulee tehdä riskien kartoitus eli tarkkailla ja arvioida työympäristön vaaroja ja haittoja ja ryhtyä toimiin niiden selvittämiseksi ja torjumiseksi. Tässä työnantajan on tarvittaessa käytettävä apuna työterveyshuollon ammattihenkilöitä. Työntekijä saa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset osana julkista terveydenhuoltoa, tosin erityisesti ulkomailta tulevien työntekijöiden rokotuskattavuus on hyvä varmistaa. Ulkomaan komennuksiin liittyvistä rokotustarpeista on hyvä kollegan artikkeli tässä lehdessä.

Työhön liittyvien vaarojen vuoksi annettavat kansallisen rokotusohjelman ulkopuoliset rokotukset kuuluvat työnantajan järjestämään työterveyshuoltoon (tartuntatautilaki 1227/2016). Kansaneläkelaitos maksaa työnantajalle sairausvakuutuslain nojalla korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista työterveyshuollon kustannuksista. Näihin kustannuksiin kuuluvat muun muassa työnantajan kustannuksella annetut rokotukset, jotka työterveyshuolto on arvioinut tarpeellisiksi työperäisen altistuksen tai työmatkaan liittyvän riskin takia. Työharjoitteluun menevien opiskelijoiden rokotuksista huolehtii opiskeluterveydenhuolto.

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön rokotuksista

Työnantaja on velvollinen suojaamaan työntekijää työtehtäviin liittyviltä biologisilta vaaroilta (työturvallisuuslaki 738/2002 ja 933/2017). Työtehtäviin tai työmatkoihin liittyvä suojaustarve arvioidaan työterveyshuollossa.

Tartuntatautilain (1227/2016) mukaan työnantajan tulee huolehtia siitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita potilaita tai asiakkaita hoitavilla työntekijöillä ja työharjoittelussa olevilla opiskelijoilla on pykälän 48 mukainen suoja eli rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan, rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan, imeväisikäisiä jatkuvasti hoitavilla rokotuksen antama suoja hinkuyskää vastaan. Tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita ovat esimerkiksi potilaat, joiden puolustusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt sairauden tai sen hoidon takia, alle yksivuotiaat, 65 vuotta täyttäneet ja raskaana olevat.

Työnantajan tulee määritellä ne sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastilat, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita asiakkaita tai potilaita. Näihin tiloihin kuuluvat myös sairaankuljetuksessa käytettävät kulkuneuvot. Arvioinnissa toimipisteen johto käyttää apunaan tartuntatautien torjunnan ammattilaisia. Työnantajan tulee huolehtia siitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita hoitaa riittävästi suojattu henkilöstö. Näissä tiloissa työskentelyyn saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen suoja. Työntekijä voi halutessaan itse kertoa työnantajalle, onko hänellä toimipisteen edellyttämä suoja. Suullinen ilmoitus riittää. Työnantaja ei voi vaatia työntekijältä kirjallista selvitystä annetuista rokotuksista tai sairastetuista taudeista. Työterveyshuolto arvioi tarvittaessa, soveltuuko työntekijä työskentelemään tiloissa, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita asiakkaita tai potilaita. Soveltuvuuden arviointi voidaan tehdä työhöntulotarkastuksen yhteydessä tai silloin, kun työntekijälle ensimmäistä kertaa annetaan pykälän 48 mukaisia tehtäviä. Työntekijä toimittaa soveltuvuuden arvioinnin tuloksen työnantajalle.

Koronavirusrokotuksia koskeva tartuntatautilain väliaikainen 48 a pykälä tuli voimaan 1.1.2022 ja oli voimassa 31.12.2022 saakka. Pykälä koski sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskentelevien suojaa koronavirustautia vastaan.

Päivähoidon työntekijöille suositellaan influenssarokotusta, sillä pikkulapset sairastavat influenssaa enemmän kuin muut ikäryhmät. Työhöntulotarkastuksessa tulee ainakin alle 45-vuotiailta naisilta kysyä, ovatko he sairastaneet vesirokon. Jos henkilö ei ole sairastanut vesirokkoa tai ei tiedä sitä sairastaneensa, annetaan rokote. Tällä pyritään suojaamaan työntekijää raskaudenaikaiselta vesirokolta. Koska päiväkodeissa hoidetaan lapsia, jotka eivät ole vielä saaneet MPR-rokotusta, tulee työntekijöiltä kysyä, ovatko he sairastaneet tuhkarokon, vihurirokon ja sikotaudin. Jos henkilö ei ole sairastanut MPR-tauteja tai hän ei ole saanut kahta annosta MPR-rokotetta, täydennä rokotussuoja. Rokottamalla suojataan sekä työntekijää että päivähoitoikäisiä lapsia.

Esimerkkejä muista ammateista

Esimerkiksi laboratoriotyöntekijät, jotka käsittelevät työssään tunnettuja taudinaiheuttajia mahdollisesti sisältäviä näytteitä, on suojattava rokotuksin silloin, kun tehokas ja turvallinen rokote on käytettävissä. Muun muassa kausi-influenssavirusta ja poliovirusta käsittelevät laboratoriotyöntekijät saavat tehosterokotukset työterveyshuollossa.

Kuten päivähoidossa myös koulutyöntekijöiden työhöntulotarkastuksessa tulee ainakin alle 45-vuotiailta naisilta kysyä, ovatko he sairastaneet vesirokon. Jos henkilö ei ole sairastanut vesirokkoa tai ei tiedä sitä sairastaneensa, annetaan rokote. Jätehuollon työntekijöille riittää yleensä tavanomainen aikuisten rokotussuoja. Hepatiitti A ja polio kuitenkin leviävät ulosteiden kautta, ja rokotus voi olla aiheellinen, jos tiedetään, että näitä viruksia on jätevedessä paikallisesti esimerkiksi epidemian takia. Vankilatyöntekijöille, siellä työskenteleville terveydenhuollon työntekijöille ja poliiseille suositellaan hepatiitti B -rokotetta.

Maastotyöntekijät (muun muassa maanviljely- ja metsätyöntekijät, kalastajat ja rakennustyöntekijät) voivat TBE:n (puutiaisaivotulehdus) esiintymisalueella olla riskissä maastossa sulan maan aikana työskennellessään. Myös puolustusvoimissa on erityistä rokotustarvetta, ja esimerkiksi tietyissä rannikkopalveluspaikoissa työskentelevä kantahenkilökunta saa TBE-rokotukset.

Työterveyslääkärin kokonaisarvio työntekijöiden rokottamistarpeesta

Työterveyslääkärin pitää olla selvillä, mitä työtä yrityksessä tehdään ja minkälaista rokotussuojaa työtehtävät edellyttävät. Hänen pitää yhteistyössä yrityksen työsuojelun kanssa sopia, miten rokotussuoja varmistetaan työntekijöille ja miten rokotukset käytännössä toteutetaan. Kuten kaikilla lääkkeillä, myös rokotuksilla voi olla kontraindikaatioita ja harvinaisia haittavaikutuksia, joihin on syytä perehtyä ennen kuin sopii yrityksen kanssa rokotuksista. Rokotuksilla on merkittävä rooli työntekijöiden ja asiakkaiden suojaamisessa tietyiltä tartuntataudeilta, ja työterveyslääkäri toimii asiantuntijana yritysjohdolle työntekijöiden rokotustarpeen suunnittelussa ja adekvaatin rokotuskäytännön järjestämisessä. Lopussa olevista referensseistä löytää kattavaa tietoa työelämän rokotuksista. Monimutkaisemmissa työelämän rokotuskysymyksissä THL antaa tarvittaessa rokotus- ja matkailuterveysneuvontaa terveydenhuollon ammattilaisille (p. 029 524 6060, arkisin klo 10–12). Työterveyslääkärin pitää tietysti aina huolehtia myös omasta ja työyhteisönsä ajankohtaisesta rokotussuojasta (muun muassa influenssa- ja koronarokotteet).