Näkyykö työterveyshuolto tarpeeksi työpaikkojen arjessa?

Turun yliopistossa on käynnissä muutosneuvottelut. Tilanne tuli tietoomme marraskuun puolivälissä, ja neuvottelut ovat edelleen käynnissä. Ensimmäisen kerran olen rivityöntekijän roolissa tarkastelemassa prosessia. Tiedossamme on nyt, että säästö- ja sopeutustarpeella on vaikutusta satojen työntekijöiden työnkuvan sisältöön ja mahdollisesti eräät työpisteet lakkautuvat.

Prosessista on tiedotettu viikoittain, se on hyvä. Myös luottamusmiehet ovat pitäneet omia tiedotustilaisuuksiaan. Olen odottanut, milloin henkilöstön työterveyshuolto tulee kertomaan, mikä on heidän roolinsa tässä prosessissa ja mitä tukea olisi saatavilla. Tuoreimmassa infossa saimme tietää, että on mahdollista hakea keskusteluapua työterveyspsykologilta. En tiedä, miten hyvin tavallinen työntekijä tuntee työterveyshuollon toimintatavat. Minulle ne ovat tuttuja, mutta epäilen, etteivät kaikki yliopistolaiset tunne asiaa yhtä hyvin. Työterveyshuolto jää näkymättömäksi toimijaksi.

Olen aiemmin itse tutkinut eri alojen työhyvinvointikyselyissä, miten työntekijät tuntevat oman työterveyshuoltonsa. Aikaisemmin, noin 15 vuotta sitten 95 prosenttia työntekijöistä tiesi, kuka hoitaa työterveyshuollon. Yli 80 prosenttia oli käynyt työterveyshuollossa hoitajan tai lääkärin vastaanotolla. Noin kolmannes niistä, joilla ei ollut käyntejä työterveyshuollossa, oli hoitanut terveyspalvelunsa jossain muualla. Yli puolet vastasi, ettei ole ollut mitään terveyspalvelujen tarvetta.

Viime vuonna tehdyissä laajoissa valtakunnallisissa kyselyissä hoitoalan työntekijöistä edelleen 95 prosenttia tiesi, missä työterveyshuolto on, mutta opetusalalla vastaava luku oli vain 77 prosenttia. Korona-ajasta huolimatta noin 65 prosentilla hoitoalan työntekijöistä ja 50 prosentilla opetusalan henkilöistä oli jokin hoitokontakti. Molemmissa ammattiryhmissä joka neljäs niistä, joilla ei ollut käyntejä työterveyshuollossa, oli hoitanut terveydenhuoltonsa muualla kuin työterveyshuollossa.

Yli 15 vuotta sitten joka toinen kyselyihin vastaaja oli tavannut työterveyshuollon edustajan omalla työpaikallaan. Nyt koronatalvena 2021–22 yhteensä 15 prosenttia hoitoalan työntekijöistä ja vain 11 prosenttia opetusalan työntekijöistä oli tietoinen työterveyshuollon käynneistä omalla työpaikallaan.

Muutokset näissä tuloksissa ovat suuria, ehkä odotettuja ja suunniteltujakin. Toivottavasti työnantajan näkökulmasta työterveyshuollon näkyvyys ja vaikuttavuus ovat suurempia. Kun samaan aikaan on käynnissä vuosisadan sote-uudistus, sopii meidän kaikkien niin kokeneempien konkareiden kuin nuorempien kollegojenkin miettiä oman erikoisalamme näkyvyyttä työpaikoilla, työelämässä ja laajemmin koko yhteiskunnassa.

Olemme juuri kuulleet erikoistumiskoulutuksen yhteydessä uutisia siitä, minkä nuoret kollegat kokevat vaikeaksi omassa työssään; työterveysneuvottelut, työpaikkakäynnit ja erityisesti riskinarvioinnin. On ehkä liian helppo jäädä vastaanottohuoneen turvaan, jos työpaikalle jalkautuminen koetaan vieraaksi ja vaikeaksi. Kannattaa kuitenkin mennä kohti sitä, mikä on haasteellista. Tekemällä oppii, kokeneelta kollegalta ja omalta kouluttajalääkäriltä saa apua. Tehdään yhdessä erikoisalastamme jälleen näkyvä ja vaikuttava!

Odotan jännityksellä muutosneuvottelujen tuloksia. Mihin kategoriaan tutkijatiimini jäsenet päätyvät? Mihin kategoriaan päädyn itse? Muutos on väistämätön. Monesti muutokset tapahtuvat ilman neuvottelujakin. Olisi parempi, että muutoksen keskellä olemme subjekteja, näkyviä toimijoita eikä objekteja, joihin muutos kohdistuu.