Jokapäiväinen kemikaalialtistumisemme

Työterveyshuollon ammattilaistenkin kuulee joskus sanovan, että kemikaaliasiat ovat vaikeita. Miksi? Käykö niin, että lääkärin työssä korostuvat sosiaaliset vuorovaikutustaidot ja purjehditaan yhä kauemmaksi sitruunahappokierrosta, tuosta biokemian kurssin pelätystä energiaa vapauttavasta prosessista? Etäisyyttä ei pidä ottaa liikaa, sillä kemikaalit kuuluvat elämäämme ja oleellista on hallita kemikaalien turvallinen käyttö.

Arjen esimerkki kemikaalialtistumisesta ovat elintarvikkeiden lisäaineet. Syödessämme terveellisiä kotimaisia mustikoita ja puolukoita nielemme samalla muun muassa sitruunahappoa, omenahappoa ja viinihappoa. Kun niitä erikseen lisätään elintarvikkeisiin, ne merkitään lisäaineina E330, E296 ja E334. Puolukat säilyvät hyvin, koska ne sisältävät 2,5 % bentsoehappoa (lisättynä E210).

Käyttöturvallisuustiedotteen mukaan bentsoehappo ärsyttää ihoa (H315), vaurioittaa vakavasti silmiä (H318) ja vahingoittaa hengityselimiä (H372) pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessa. Bentsoehapon turvalausekkeissa ehdotetaan käyttämään silmiensuojainta. Tuskinpa puolukkaa survoessa tulee silti käytettyä suojalaseja. Se ei ole tarpeenkaan, sillä merkitystä on nimenomaan aineen määrällä. Kysymys on pitoisuuksista, ei olemassaolosta, kirjoittaa ympäristöterveyden emeritusprosessori Jouko Tuomisto (2020) ja muistuttaa, että elintarvikkeen pilaantumisen riskit ovat paljon suurempia kuin säilöntäaineiden riskit.

Väestön arkitodellisuudessa ongelmallinen aine on kivennäisaineena, maku- ja säilöntäaineena käytetty ruokasuola, jonka sydän- ja verisuonisairauksia aiheuttavista ominaisuuksista on vakuuttava näyttö. Se voi myös lisätä tiettyjen suolistosyöpien riskiä eli olla karsinogeenistä. Suolalla ei ole E-koodia, koska se on myös tarpeellinen mineraali. Suolan tarve on alle 5 g/vrk, mutta sen liikakäyttö voi olla kaksin-kolminkertainen. Jos jokin E-koodattu säilöntäaine aiheuttaisi yhtä suuria riskejä, se kiellettäisiin välittömästi, Tuomisto korostaa.

Syömisen lisäksi hengitämme joka päivä kemikaaleja. Kemikaalialtistumista arvioivat työterveyslääkärit muistavat unissaankin sen, että kuumentaminen lisää elimistön altistumista kemikaaleille ainakin kahdella tavalla. Kuumennuksessa syntyy uusia yhdisteitä, ja kuumennus auttaa aineiden kulkeutumista hengitysteiden kautta elimistöön. Tämä tapahtuu kunnioitusta herättävän 100 neliömetrin keuhkopinta-alan kautta. Tupakka on yksi esimerkki: tupakansavu sisältää yli 100 ihmiselle haitallista yhdistettä ja yli 60 syöpää aiheuttavaa ainesosaa eli karsinogeeniä.

Tuomisto kirjoittaa vuonna 2020 päivitetyn kirjansa "100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä – Arsenikista öljyyn" esipuheessa, että kirjalla on kaksi vastakkaista tarkoitusta. Toisaalta se pyrkii varoittamaan sellaisista riskeistä, jotka ovat todella merkittäviä mutta joita ei aina ymmärretä tärkeiksi. Toisaalta se pyrkii asettamaan kohdalleen median tai muun tahon esille nostamat riskit, jotka aiheuttavat kohtuutonta huolta.

Tätä ihan samaa teemme työterveyshuolloissa. Terveydellisen merkityksen arviointi tähtää muun muassa siihen, että nostamme esiin työpaikoilla erityishuomiota vaativat kemikaalit, jotka voivat jo pienillä pitoisuuksilla aiheuttaa pysyviä terveyshaittoja. Toisaalta tehtävämme on rauhoitella työpaikoilla kohtuuttomaksi kasvavaa huolta haitalliseksi luokitellusta kemikaalista, jonka käyttö on minimaalista ja suojautuminen asianmukaista. Työterveyshuollon ammattilaiset janoavat lisää koulutusta käytännön kemikaaliosaamisensa vahvistamiseksi, ja ilokseni voin suositella lukemaan lisää sivuilta 14–18.

Lapsuuteni mummolareissuista on piirtynyt verkkokalvoille eräs kauneusalan liikkeen kyltti matkan varrelta: "Sysmän Kemikali". Siihen aikaan asioista puhuttiin sentään niiden oikeilla nimillä!

Tampereella 25.4.2023