Työterveyshuollon osaamista kemiallisten altisteiden arvioinnissa tulee vahvistaa

Kysely työterveyslääkäreille ja työterveyshoitajille paljasti tarpeen koulutuksen lisäämiselle

Webropol-kyselyyn kutsuttiin vastaajia hyödyntäen yliopistojen, Lääkäriliiton Työterveyslääkärit-alaosaston sekä Suomen Työterveyshoitajaliiton rekistereitä. Kyselyyn vastasi 152 henkilöä: 47 työterveyshuollon erikoislääkäriä, 34 työterveyshuoltoon erikoistuvaa lääkäriä ja 69 työterveyshoitajaa. Kaksi henkilöä ilmoitti ammatikseen työterveyslääkäri (ei erikoislääkäri tai erikoistuva). Vastaajat olivat työskennelleet työterveyshuollossa keskimäärin 14 vuotta, ja 93 prosenttia oli suorittanut tai oli parhaillaan suorittamassa työterveyshuoltoon pätevöittävää koulutusta (15 op). 72 prosentilla oli hoidossaan työpaikkoja, joiden kemiallisten altisteiden arviointi koettiin haastavana tai paljon aikaa vievänä.

Kaikista vastaajista 71 prosenttia koki, ettei ollut saanut riittävästi koulutusta kemikaalien terveydellisen merkityksen arviointiin. Vastaukset erosivat ammattiryhmien välillä jonkin verran (kuva 1 «»1). Kysymykseen "Koetko, että sinulla on riittävästi aikaa työpaikkaselvityksessä terveydellisen merkityksen arviointiin?" vastasi "kyllä, aina tai lähes aina / kyllä, joskus" 68 prosenttia vastaajista ja 25 prosenttia vastasi "ei useinkaan / ei juuri koskaan". Huomionarvoista oli, että erikoistuvista lääkäreistä peräti 35 prosenttia vastasi tähän kysymykseen "ei useinkaan / ei juuri koskaan". Työpaikan koon koettiin vaikuttavan siihen, onko terveydellisen merkityksen arviointiin riittävästi aikaa. Toisaalta 37 prosenttia vastaajista koki myös oman työterveysorganisaation rajoittavan arviointiin käytettävää aikaa "aina / lähes aina / joskus", ja 67 prosenttia vastaajista koki, ettei kemiallisten altisteiden arviointitarvetta oteta tarpeeksi huomioon työterveyssopimuksissa ja työpaikoille tehtävissä tarjouksissa. Kysymykseen "Kuinka usein olet pystynyt ottamaan omasta mielestäsi riittävän tarkan ja perustellun kannan kemikaalien terveydelliseen merkitykseen omissa työpaikkaselvityksissäsi?" erikoistuvista lääkäreistä peräti 32 prosenttia vastasi, että ainoastaan 0–25 prosentissa selvityksistä (kuva 2 «»2).

Biomonitorointia oli altistuneiden työntekijöiden seurannassa käyttänyt 71 prosenttia vastaajista. Kuitenkin peräti 69 prosenttia vastaajista koki, ettei ollut saanut riittävästi tietoa/koulutusta biomonitorointiin liittyen.

"Mikä kemikaalien terveydellisen merkityksen arvioinnissa on mielestäsi vaikeinta?" -kysymyksen vastauksissa korostuivat etenkin altistumisen arviointiin liittyvät haasteet, kuten määrien arviointi, prosesseissa syntyvät altisteet ja johtopäätösten teko siitä, mikä on merkittävää altistumista. Toinen paljon kommentoitu aihealue oli työpaikan kemikaaliluettelon, riskinarvioinnin tulosten sekä suojainten käyttöä koskevan tiedon saamisen vaikeus. Haastavana koettiin myös tilanteet, joissa on paljon kemikaaleja käytössä tai joissa täytyy pohtia kemikaalien yhteisvaikutuksia. 40 prosenttia vastaajista kertoi, että korkeintaan joka neljännessä heidän paljon kemikaaleja käyttävissä asiakasyrityksissään oli kemikaaliriskinarviointi tehty ennen työpaikkaselvitystä.

Yleisimmin käytetyt tietolähteet kemikaalien terveydellisen merkityksen arvioinnin tukena olivat Altistelähtöinen työterveysseuranta -kirja sekä Työterveyslaitoksen Kemikaalit ja työ -sivusto. Reilu 80 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä näitä tietolähteitä. Lisäksi yli kolmannes vastaajista kertoi käyttävänsä tietolähteinä KAMAT-tietokortteja, Työturvallisuuskeskuksen verkkosivuja tai Työterveyslaitoksen tietopaketteja työssä altistumisesta. Koulutuksista Työterveyslaitoksen koulutukset olivat selvästi eniten hyödynnettyjä (kuva 3 «»3).

Kysymyksen "Mikä on oma näkemyksesi siitä, kuinka työterveyshuoltojen kemikaaliosaamista voisi parantaa?" vastauksissa painottui tarve toistuviin koulutuksiin. Myös työterveyshuollon ja työpaikan, työterveyshuoltojen välisen sekä työterveystiimin sisäisen yhteistyön lisäämisen nähtiin parantavan kemikaaliosaamista. Koulutusten osalta toivottiin mahdollisimman käytännönläheisiä koulutuksia.

Työterveyshuollot pitävät kemikaalikoulutusta tärkeänä

Viittä työterveyshuollon johtavaa tai kemikaaliasioihin hyvin perehtynyttä työterveyslääkäriä haastateltiin selvittääksemme muun muassa millaista koulutusta työterveyshuollossa järjestetään kemikaaliasioihin liittyen. Koulutusta tarjotaan erityisesti osana työpaikkaselvitysten ja erikoistuvien lääkärien koulutusta. Ulkopuolisia kouluttajia sekä räätälöityjä kokonaisuuksia hyödynnetään, ja työntekijöitä kannustetaan osallistumaan koulutuksiin. Kaikki haastatellut työterveyshuollot eivät järjestä erillisiä kemikaaleihin suuntautuvia koulutuksia.

Haastatteluissa tunnistettiin, että kemikaaliosaaminen on työterveyshuolloissa eriytynyttä riippuen asiakasyritysten tarpeista. Palveluntuottajilla on kemikaaliasioiden osaajia, mutta osaamisessa on myös puutteita. Työterveyshoitajien kerrottiin osallistuvan koulutuksiin hyvin. Ammatinharjoittajina työskentelevien lääkäreiden motivointi koulutuksiin koettiin tärkeänä kehittämiskohteena.

Sujuvien konsultaatiokäytäntöjen ja työn kierron nähtiin parantavan kemikaaliosaamista. Haastateltavat toivoivat työkaluja, jotka helpottaisivat kemikaaliasioiden arviointia esimerkiksi työpaikkaselvityksissä. Lisäksi toivottiin lisäkoulutusta ja sen kohdentamista niille, jotka työskentelevät altisteisten työpaikkojen kanssa.

Työpaikat toivovat työterveyshuolloilta aktiivista otetta kemikaalialtistumisen terveydellisen merkityksen arviointiin

Työpaikkahaastattelujen tavoitteena oli kartoittaa kokemuksia työterveysyhteistyöstä koskien kemikaalialtistumisen arviointia ja hallintaa sekä selvittää työnantajien näkemyksiä siitä, kuinka työterveyshuollot pystyvät vastaamaan työpaikan tarpeisiin kemikaalien terveydellisen merkityksen arvioinnissa. Haastattelut toteutettiin yhdeksälle paljon kemikaaleja käyttävälle työpaikalle. Työpaikat edustivat monipuolisesti eri toimialoja, ja työpaikkojen koko vaihteli 9 työntekijästä yli 250 hengen työpaikkaan. Haastateltavat olivat joko johdon tai työsuojelun edustajia tai molempia.

8/9 vastaajista kertoi, että työterveyshuolto oli työpaikkaselvitysraportissaan ottanut ymmärrettävässä muodossa kantaa käytössä olevien kemikaalien terveydelliseen merkitykseen. Annetut ohjeet ja neuvot koettiin pääosin toteuttamiskelpoisina.

5/9 työpaikoista koki työterveyshuollon osaamisen vastaavan työpaikan tarpeita kemiallisten tekijöiden terveydellisen merkityksen arvioinnissa. 3/9 työpaikoista koki osaamisen vastaavan tarpeita vain osittain, ja yksi työpaikka koki, ettei osaaminen vastaa tarpeisiin.

Haasteita työterveysyhteistyössä koettiin olevan erityisesti silloin, kun koordinoiva työterveyshoitaja vaihtui, tai kun altistumis- ja ammattitautiepäilyjä ilmeni. Työterveyshuollon apua tai tukea toivottiin erityisesti diagnoosin tekemisessä koskien ammattitautiepäilyjä, ammattitautien ehkäisyssä, terveystarkastusten sisältöjen määrittelyssä, biomonitorointiohjauksessa sekä henkilösuojainasioissa.

Tärkeimmiksi työterveyshuollon kemikaaliosaamisen kehittämistarpeiksi haastateltavat nimesivät perusosaamisen kemikaalien terveyshaitoista, vaaraominaisuuksista, altistumisesta ja suojautumisesta sekä perehtyneisyyden juuri kyseisen työpaikan kemikaaleihin. Lisäksi toivottiin läpi vuoden jatkuvaa, tiheämpää vuorovaikutusta kemikaaliasioissa sekä useampia työpaikkakäyntejä.

Kuinka kemikaaliosaamista voidaan työterveyshuollossa parantaa?

Tutkimus osoitti selvästi, että kemiallisten altisteiden terveydellisen merkityksen arviointi koetaan työterveyshuollossa haastavana ja lisää työkaluja sekä koulutusta tarvitaan osaamisen parantamiseksi. Kyselyyn vastaajilla oli keskimäärin paljon kokemusta kemikaalien arvioimisesta työpaikoilla, ja on todennäköistä, että vastaajajoukko oli tältä osin valikoitunutta. Kyselyssä tuli esille erityisesti erikoistuvien lääkäreiden kokemat haasteet kemikaaliasioihin liittyen. Kyselyn pohjalta voidaankin todeta tarve huomioida kemikaaliasiat systemaattisemmin osana erikoistumiskoulutusta. On tärkeää, että erikoistuva lääkäri pystyy oppimaan kouluttajalääkärin ohjauksessa kemiallisten tekijöiden arviointia työpaikkaselvityksissä ilman, että hänen tulee heti omatoimisesti hoitaa näitä altisteisia asiakasyrityksiä. Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto tarjoaa monia kemikaaliaiheisia koulutuksia, mutta kyselyssämme alle kolmannes erikoistuvista oli näitä koulutuksia käynyt. Työterveyslaitoksen koulutuksia ja verkkosivujen materiaalia hyödynnetään kyselyn tulosten perusteella varsin hyvin.

Tutkimuksessa esille tulleiden tarpeiden pohjalta Työterveyslaitos on laatimassa miniopasta kemiallisten tekijöiden arviointiin osana työpaikkaselvitystä. Tiedonsaannin helpottamiseksi Työterveyslaitos tekee koosteen kemikaalitiedonlähteistä ja antaa suosituksia ja vinkkejä erilaisiin koulutuskokonaisuuksiin. Myös Työterveyslaitoksen järjestämää kemikaalikoulutusta tullaan kehittämään tutkimuslöydösten perusteella.