Linja-autonkuljettajan uniapnea

Uniapnea ja ajoterveys

Varsinkin ammattikuljettajien kohdalla on hyvä muistaa arvioida kaikkien vastaanottokäyntien yhteydessä, vaikuttavatko terveydentila ja mahdolliset lääkitykset ajokykyyn. Ammattikuljettajien terveystarkastuksissa on tärkeä kysyä unesta ja vireystilasta ja ohjelmoida vaadittavat jatkotutkimukset herkästi, mikäli nousee esiin uni- ja vireystilaan liittyviä oireita.

Ajoterveyden arvioinnilla on lakisääteinen perusta. EU:n ajokorttidirektiivi sekä ajokorttilaki ja tieliikennelaki sääntelevät arviointia. Traficomin ajoterveyden arviointiohjeet määrittää vähimmäisvaatimukset ajoterveydelle. Ryhmän 1 kuljettajalla ei ole ajo-oikeutta, mikäli hänellä on uniapneasta aiheutuva vaikea nukahtamistaipumus. Ryhmän 2 ajoluvan voi estää lievempikin vireystilan häiriö.

Arvioidessa poikkeavaa nukahtamistaipumusta voi kysyä, onko kuljettajalla ollut väsymystä ajossa, läheltä piti -tilanteita tai liikenneonnettomuuksia väsymyksen tai rattiin nukahtamisen vuoksi. ESS-kyselystä tuloksena yli 10 pistettä voidaan pitää poikkeavana päiväväsymyksenä. Kun AHI (apnea-hypopneaindeksi) on yli 15, vireystilan ongelmat saattavat aiheuttaa ongelmia liikenteessä ja tällöin ryhmän 2 kuljettajan vireystilaa kannattaa arvioida tarkemmin. Trafin ohjeiden mukaan ajoa voi jatkaa AHI:stä huolimatta, "mikäli uniapneaa sairastavalla ammattikuljettajalla ei esiinny poikkeavaa päiväväsymystä, ei ole uniapnean vuoksi muita ajoterveyttä heikentäviä tekijöitä, hän ei ole joutunut liikenneonnettomuuteen eikä läheltä piti -tilanteisiin ja vapaaehtoinen ajokyvyn mittaus tai vireystilatesti on normaali".

Uniapnean toteaminen ja hoito

Uniapnean diagnostiikka perustuu anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen ja uni- tai yöpolygrafiaan, joka kannattaa kuljettajilla tehdä herkästi. Yöpolygrafia suositellaan tehtäväksi, mikäli ammattikuljettajalla on mitään uniapneaan viittavia oireita tai jos BMI on yli 35 ja se ei selity poikkeavan suurella lihasmassalla. Erilaisia kyselyitä arvioinnin tukena voidaan myös hyödyntää. Mikäli yöpolygrafia viittaa uniapneaan, tulee ammattikuljettaja lähettää erikoissairaanhoitoon hoidon aloituksen arvioon.

Vireystilatesteillä saadaan tietoa tarkemmin kuljettajan vireystilasta, ja niissä mittaan kuljettajan reaktioaikaa ärsykkeettömässä ympäristössä. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa, AHI:n ollessa yli 15, saatetaan tarvita vireystilan tarkempaa arviota. Uniapnea laskee tarkkaavaisuustasoa, ja tätä ei kuljettaja välttämättä huomaa itse. On arvioitu, että ESS-kysely tai AHI-indeksi eivät ole yksinään riittäviä vireystilan arvioinnissa ja ne korreloivat huonosti onnettomuusriskiin. Vireystilatestejä, kuten MSLT tai MWT, voidaan hyödyntää. Myös 90 minuutin vapaaehtoinen ajokyvyn testaus on mahdollinen. Kuljettajilla pääsy mahdollisimman nopeasti vireystilatestiin voikin lyhentää sairauspoissaoloja, kun todellinen vireystila saadaan selville. Tällöin töihin pystyvät palaamaan ne työntekijät, joiden vireystila on riittävä, ja vältytään pidemmiltä sairauspoissaoloilta. Mikäli kuljettajan ajoterveysvaatimukset eivät täyty, tulee suullinen ajokielto asettaa, kunnes asianmukainen hoito toteutuu ja vireystila on ajamiseen riittävä.

Useimmiten erikoislääkärin arvio uniapnean hoidosta on tarpeen. Lähete erikoissairaanhoitoon, yleensä keuhkotaudeille, hoidon aloitusta varten on hyvä tehdä kiireellisenä, ja ammattikuljettajat tuntuvatkin pääsevän verrattain nopeasti arvioon. Ylipainehoidon lisäksi uniapneakiskohoito tai seuranta voivat tulla kyseeseen. Kaikkien kuljettajien kohdalla on hyvä muistaa myös antaa elintapaohjausta, ja se onkin tärkeä osa hoitoa. Painonhallintaan, säännölliseen liikuntaan ja unirytmin korjaamiseen sekä tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentämiseen ja lopettamiseen motivoiminen on tärkeää. Kuntoutus on myös osa hoitoa, ja tarvittaessa uniapneapotilaille on myös kuntoutuskursseja.

Käypä hoito -suosituksen mukaan myös CPAP-hoidon teho tulee tarvittaessa arvioida vireystilamittauksella. Mikäli potilaalla ei ole päiväväsymystä ja hoito toteutuu, tällöin tämä ei ole välttämätöntä.

Uniapneaa sairastavan linja-autonkuljettajan työkyvyn tukeminen

Linja-autonkuljettajien ajoterveyden suhteen työterveyshuollolla on iso rooli ja tietoa kyseisen kuljettajan työnkuvasta. Mikäli kuljettajan vireystila ei ole riittävä ajamiseen, vaihtoehtona sairaspoissaololle voi miettiä korvaavaa työtä, mikäli siihen on mahdollisuus. Esimerkiksi erilaiset kiinteistö- tai kalustehuoltoon liittyvät tai toimistotyyppiset työt voivat onnistua hyvin, vaikka vireystila ei ennen hoidon toteutumista olisikaan ajamiseen riittävä.

Linja-autonkuljettajan työ on usein vuorotyötä, ja työhön kuuluu usein myös siis yötyötä. Unihäiriöt, kuten myös uniapnea, voivat olla este yötyölle. Työjärjestelyt, kuten työajan muokkauksen mielekkyys, tulevatkin usein pohdittavaksi uni- ja vireystilan häiriöistä kärsiville kuljettajille. Univaje pahentaa uniapneaa, ja siksi riittävästä unensaannista tulee pitää huoli. Toki tässäkin tulee arvioida tilanne tapauskohtaisesti ja huomioida kuljettajan muu terveydentila ja sen vaikutus tilanteeseen ja työkykyyn. Uniapnean kanssa esiintyy usein erilaisia sydän- ja verisuonisairauksia, kuten korkeaa verenpainetta tai tyypin 2 diabetesta, jotka myös itsellään voivat vaikuttaa ajokykyyn ja työkykyyn. Usein työkykyneuvottelussa voidaan tarkemmin käydä yksittäisen kuljettajan tilannetta läpi.

Vaikeakaan hyvässä hoidossa oleva uniapnea ei usein estä toimimista ammattikuljettajana. Uniapnean vaikutusta työkykyyn tulee arvioida vasta, kun hoito on toteutunut. Vain pitkäaikainen varmistetusti uniapneasta johtuva vireystilan häiriö, joka ei reagoi hoitoon, voi aiheuttaa sen, että ryhmän 2 ajoterveysvaatimukset eivät täyty. Tällöin on hyvä miettiä ammatillisen kuntoutuksen ja uudelleenkouluttautumisen vaihtoehtoja.

Ammattikuljettajana toimivan uniapneapotilaan seurannan suhteen tulee muistaa, että ryhmän 2 kuljettajien vireystilaa sekä hoitoa ja sen toteutumista tulee arvioida Trafin ajoterveysohjeiden mukaan ajoterveysvaatimusten täyttymiseksi vähintään kerran vuodessa. CPAP-hoidon suhteen laitehoidon toteutumista seurataan erikoissairaanhoidossa, ja laitteen käytön toteutuminen ja teho nähdään etäseurannasta. Ammattikuljettajien osalta työterveyshuollossa onkin hyvä muistaa myös lievää ja keskivaikeaa uniapneaa sairastavat potilaat, joilla ei ole elintapahoidon lisäksi muuta hoitoa tai joilla on kiskohoito. Tällöin vuosittaiset seurannat saattavat herkemmin jäädä, ja asiaan palataan vasta, kun on tarve uusia ajokorttia. Vuosittainen seuranta ja riittävän vireystilan arviointi sekä tarvittaessa testaus on tärkeä muistaa, jotta ammattikuljettajien uniapnean hoito on riittävällä tasolla.

Linja-autonkuljettajilla uniapnea on siis yleinen. Varhainen toteaminen, mahdollisimman sujuva vireystilan arviointi tarvittaessa vireystilatestein sekä nopea hoidon aloitus tukevat myös kuljettajan työkykyä. Unesta ja vireystilasta kysyminen on tärkeä osa linja-autonkuljettajien terveystarkastuksia, ja sen perusteella nopea jatkotutkimusten ohjelmoiminen kannattaa. Myös hoidon ja vireystilan säännöllinen seuranta on tärkeä muistaa.