Kevään kunniaksi allergisesta nuhasta
Allergista nuhaa sairastavia on maassamme noin miljoona. Tavallisimpia allergisen nuhan aiheuttajia ovat lehtipuiden ja heinäkasvien siitepölyt. Muita tavallisia ovat muut orgaaniset pölyt usein työhön liittyvinä altisteina. Lisäksi noin kymmenes suomalaisista sairastaa kroonista ei-allergista yliherkkyysnuhaa.
Nuha- ja astmaoireilun yhteys ja vuorovaikutus tulee muistaa. ARIA-ohjeisto (asiantuntijapaneelin yhdessä WHO:n kanssa laatima tutkimus- ja hoitosuositus yleis- ja erikoislääkäreille) painottaa periaatetta "yhdet hengitystiet – yksi sairaus". Allergista nuhaa sairastavien potilaiden sietokykyä allergeeneille lisätään eri keinoin välttämisen sijaan. Allergeenin välttäminen on tarpeen silloin, kun oireilu on voimakasta, mutta tilanteen rauhoituttua on siirryttävä menetelmiin, jotka vahvistavat sietoa. Korvalääkärin tutkimuksia tarvitaan, jos oire on vaikea eikä reagoi hoidolle, suunnitellaan siedätyshoitoa tai epäillään ammattinuhaa.
Allerginen nuha ilmaantuu yleensä muutaman ensimmäisen elinvuosikymmenen aikana, ja yleisintä se on nuorilla aikuisilla. Allerginen nuha paranee vuosien mittaan itsestään jopa kolmanneksella potilaista. Toisilla oireisto pysyy samanlaisena tai etenee pahemmaksi. Astman kehittymisriski allergista nuhaa sairastavilla on 2–3,5-kertainen, eikä nenäpolypoosinkaan kehittymistä sovi unohtaa.
Tutkimukset ja löydökset
Huolellinen anamneesi: Onko oire kausittaista tai ympärivuotista? Kutiaako nenä? Onko nuha kirkasta, onko nenän tukkoisuutta, esiintyykö aivastelua? Samanaikaisia silmien sidekalvojen oireita esiintyy noin 70 prosentilla allergista nuhaa sairastavista. Mukana voi olla liitännäissairauksia, kuten sivuontelotulehdus ja välikorvatulehdus. Erityisesti ammattitautiepäilyssä täytyy tarkkaan kysyä altistumistiedot. Anamneesin lisäksi tehdään rinoskopiastatus ja tarvittavat lisätutkimukset, muun muassa poskionteloiden kaikututkimus tai nenän sivuonteloröntgen. On syytä lähettää korvalääkärin tutkimuksiin potilaat, joilla on hankala, hoitoon huonosti reagoiva nuha, potilaat, joille harkitaan siedätyshoitoa, ja potilaat, joilla epäillään ammattinuhaa. Korvalääkärin arvion mukaan nuhapotilaalle tehdään vielä seerumin IgE-tutkimukset ja/tai ihopistokokeet.
Hoidosta
Allergeenien välttäminen on aiheellista silloin, kun niistä aiheutuu merkittäviä oireita. Elinympäristön luonnollisia allergeeneja ei vältellä varmuuden vuoksi. Lääkehoidossa eri lääkeryhmiä kombinoidaan ja annostellaan yksilöllisesti potilaan oireilun ja hoitovasteen mukaan. Antihistamiinit tehoavat allergisessa nuhassa parhaiten aivasteluun ja limaneritykseen. Nenäglukokortikoidit tehoavat allergisen nuhan kaikkiin oireisiin. Kromoglikaatti vaikuttaa myös nuhan kaikkiin oireisiin, mutta sen teho on vaatimaton. Leukotrieeniantagonistit saattavat sopia astmaatikkojen allergisen nuhan hoitoon. Muita allergiseen nuhaan liittyvien oireiden hoitoja ovat silmätipat, jos on allergisia silmäoireita (syöttösoluja stabiloivat, antihistamiinit), nenän limakalvojen vesi- ja öljypohjaiset hoitosuihkeet ja liuokset, jos limakalvot kuivuvat tai ärtyvät antihistamiinien tai nenäglukokortikoidien käytöstä, sympatomimeettisuihkeet lyhytaikaisesti (enintään 7–10 vrk), jos tukkoista nenää on tarpeen avata ennen nenäglukokortikoidihoitoa.
Siedätyskö?
Siedätyshoito on syynmukaista hoitoa IgE-välitteiseen allergiseen nuhaan ja silmän allergiseen sidekalvotulehdukseen, allergiseen astmaan, ampiaisen- ja mehiläisenpistoallergiaan ja ruoka-aineallergiaan (kokeellinen hoito).
Siedätyshoitoa on syytä harkita, kun potilaalla allergisen nuhan oireenmukaisesta hoidosta huolimatta esiintyy toistuvasti tai jatkuvasti oireita, jotka hän kokee hankaliksi tai jotka heikentävät hänen elämänlaatuaan. Siedätyshoito voidaan aloittaa, jos potilaalla on merkittäviä oireita aiheuttava IgE-välitteinen allerginen sairaus, potilas on motivoitunut hoitoon ja todettu astma on hyvässä hoitotasapainossa koko hoidon ajan.
Siedätyshoito on tehokasta ja turvallista allergisessa nuhassa ja allergisissa silmäoireissa, allergisessa astmassa ja pistiäisallergiassa. Allergista astmaa sairastavalle siedätyshoitoa harkitaan hankalaoireisessa siitepölyallergiassa tai sellaisessa eläinallergiassa, jonka oireet ilmenevät epäsuorassa altistuksessa tai jossa suoraa eläinaltistusta ei ole mahdollista välttää (työ, opaskoirat). Allergisen nuhan ja allergisen astman siedätyshoidon tehoa arvioidaan oireiden määrän vähenemisen ja oireenmukaisen lääkityksen tarpeen vähenemisen perusteella.
Pistiäissiedätyshoito on ilmeisesti tehokasta ja turvallista ja parantaa elämänlaatua anafylaksiariskin pienenemisen myötä. Yli 90 prosenttia ampiaiselle allergisista ja noin 80 prosenttia mehiläisille allergisista saa siedätyshoidosta täyden suojan. Niilläkin potilailla, jotka siedätyshoidosta huolimatta reagoivat uusintapistoon, reaktiot ovat huomattavasti lievempiä kuin ennen hoitoa. Pistiäisallergiassa hoidon teho voidaan todeta luonnossa tapahtuneen uusintapiston yhteydessä. Altistuskokeita pistiäisten pistoille ei kuitenkaan tehdä rutiininomaisesti. Pistiäisallergiassa siedätyshoitoa jatketaan yleensä viiden vuoden ajan, minkä jälkeen teho säilyy suurimmalla osalla potilaista ainakin seitsemän vuotta. Siedätyshoito annetaan ihonalaisina pistoksina tai kielenalusvalmisteina.
Tämä kirjoitus perustuu Jura Nummisen Lääkärin käsikirjan artikkeliin "Allerginen nuha" (viimeksi tarkastettu 31.3.2020) ja Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Allergologi- ja Immunologiyhdistys ry:n ja Suomen Lastenlääkäreiden Allergologiayhdistys ry:n asettaman työryhmän 22.10.2019 laatimaan Siedätyshoidon Käypä hoito -suositukseen.
LL, työterveyshuollon erikoislääkäri
Mehiläinen Työelämäpalvelut
anna.aho@mehilainen.fi
