Ammatti on tärkeä osa terveyden eriarvoisuuden ymmärtämisessä
Ammattien välillä on kuolleisuuseroja, jotka eivät selity muilla sosioekonomisilla tekijöillä eivätkä erilaisella alkoholikuolleisuudella. Kuten kuolleisuus, myös terveyspalveluiden käyttö on pääosin yleisempää työntekijäammateissa. Terveyseroja kaventavien toimenpiteiden tulisi kohdentua korkean kuolleisuuden työntekijäammatteihin. Parannuskeinojen tulisi olla rakenteellisia.
Matala sosioekonominen asema, oli sitten kyse koulutuksesta, ammattiasemasta tai tuloista, on yhteydessä huonompaan terveyteen. Terveyserojen kaventamispyrkimyksistä huolimatta sosioekonomiset erot ovat Suomessa suuria moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Terveyden, ja sen äärimmäisen mittarin kuolleisuuden, sosioekonomisia eroja on Suomessa tutkittu paljon. Tavoitteenani oli selvittää, voisiko erojen tutkiminen tarkemmalla ammattien tasolla tuoda lisäarvoa keskusteluun. Tutkin väitöskirjassani ammattien välisiä eroja kuolleisuudessa ja terveyspalveluiden käytössä ja näihin eroihin liittyviä syitä.
Työolot – sekä fyysiset että psyykkiset – ovat yhteydessä kuolleisuuteen. Ammatti on kuitenkin yhteydessä terveyteen myös paljon laajemmassa mielessä kuin vain altisteiden välityksellä. Huomattava osa ammatin korkeasta kuolleisuudesta voi liittyä alhaisempaan koulutukseen ja tuloihin sekä keskimääräistä yleisempään työttömyyteen. Osa eroista saattaa selittyä eroissa elintavoissa, kuten alkoholinkäytössä. Myös terveyspalveluiden käytön eroilla voi olla vaikutusta. Tiettyyn ammattiin voivat myös valikoitua yksilöt, joilla jo alun perin on heikompi terveys tai epäterveellisemmät elintavat.
Käytin tutkimuksessani laajoja yksilötason rekisteriaineistoja. Kuolleisuustutkimuksessa käyttämäni aineisto sisälsi kaikki vuoden 2000 lopussa Suomessa asuneet 30–64-vuotiaat palkansaajat. Heidän kuolleisuuttaan seurattiin vuoden 2015 loppuun asti. Terveyspalveluiden käyttöä tarkastelevassa osatutkimuksessa aineistona oli laaja rekisteriaineisto Oulussa vuonna 2018 asuneista palkansaajista. Heille oli liitetty useasta eri rekisteristä tiedot laitoshoitojaksoista sekä terveyspalveluiden avokäynneistä lääkärillä tai hoitajalla julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä työterveyshuollossa.
Korkean kuolleisuuden työntekijäammatteja oli jokaisella ammattialalla
Tunnistimme miehillä 31 ja naisilla 11 korkean kuolleisuuden (vakioitu kuolleisuussuhde SMR > 120 kaikkiin palkansaajiin verrattuna) työntekijäammattia. Korkean kuolleisuuden ammatteja löytyi jokaiselta ammattialalta (taulukko 1 «»1). Molemmille sukupuolille yhteisiä ammatteja olivat tarjoilijat, siivoojat, kiinteistöhuollon työntekijät, sanomalehtien ja mainosten jakajat, pakkaajat ja lajittelijat sekä rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät. Miehillä kuolleisuus oli korkeaa myös useilla rakennustyöntekijöillä, konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä kuljetustyöntekijöillä. Lisäksi molemmilla sukupuolilla kuolleisuus oli korkeaa joillain toimistotyöntekijöillä ja prosessityöntekijöillä.
Ammattien korkea kuolleisuus selittyi osittain, joissain ammateissa myös kokonaan, ammatin alhaisella koulutustasolla ja tuloilla sekä korkealla työttömyydellä. Sen sijaan esimerkiksi paperityöntekijöillä kuolleisuus oli korkeaa ammatin keskimääräistä korkeammasta tulotasosta huolimatta.
Lähes jokaisessa korkean kuolleisuuden ammatissa oli korkea kuolleisuus sekä alkoholisyihin että muihin syihin. Joissain ammateissa, kuten useissa rakennus- ja metallialan ammateissa, alkoholiin liittyvät haitat näyttäisivät ylittäneen ammatin muut riskit. Toisaalta ammateissa, joissa oli paljon alkoholiin liittyviä riskitekijöitä, kuten tarjoilijoilla, alkoholikuolleisuuden vaikutus kokonaiskuolleisuuteen ei ollutkaan niin suuri.
Terveyspalveluiden käytön erojen syyt ovat moninaisia
Ammattiryhmien välillä oli terveyspalveluiden käytössä eroja, jotka eivät selittyneet yksilön taustatekijöillä tai sairastavuudella (kuvio 1 «»2). Pääosin terveyspalveluiden käyttö oli yleisempää työntekijäammateissa, mutta tämä ei ollut koko totuus. Eroja löytyi myös ammattialojen sisältä. Ammattien välisten erojen taustalla on todennäköisesti useita eri syitä.
Työhön liittyvät riskit selittänevät keskimääräistä yleisempää terveyspalvelujen käyttöä esimerkiksi prosessityöntekijöillä. Sen sijaan terveydenhuollon asiantuntijoiden keskimääräistä yleisempi käyttö voi johtua osin siitä, että terveyspalvelujärjestelmä ja oman terveyden hoitoon liittyvät tekijät tunnetaan keskimääräistä paremmin. Kuljetustyöntekijöiden keskimääräistä harvinaisempaa käyttöä selittänee osin työterveyshuollon puute, kun taas esimerkiksi opettajilla syynä saattaa olla terveelliset elintavat ja parempi terveys, jolloin terveyspalveluille ei niin ole tarvetta.
Terveyseroja kaventavien toimenpiteiden tulisi olla rakenteellisia
Toimenpiteet tulisi kohdistaa korkean kuolleisuuden ammatteihin. Yksilöön keskittyvät interventiot ovat harvoin tuloksellisia, jos syyt ammattikohtaiseen korkeaan kuolleisuuteen ovat ympäröivissä olosuhteissa. Koska ongelmat ovat rakenteellisia, myös toimenpiteiden tulisi olla rakenteellisia. Miten työterveyshuolto voisi olla sellaisessa entistä paremmin mukana?
Erilaisia ammatteja tarvitaan aina. Tärkeää olisikin työolojen parantaminen korkean kuolleisuuden ammateissa. Tässä työnantaja on suuressa roolissa. Ammattien välisten kuolleisuuserojen kaventamisessa keskeisiä ovat muun muassa koulutustason nostaminen ja tuloerojen kaventaminen. Lisäksi terveiden elintapojen noudattamisen tulisi olla mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Voisiko työterveyshuolto olla tässä työnantajien tukena?
Vaikka terveyspalveluiden käyttö työntekijäammateissa on pääosin keskimääräistä yleisempää, se ei selvästikään ole riittävällä tasolla, kun huomioidaan ammattien väliset kuolleisuuserot. Terveyspalvelut tulisikin saada paremmin kaikkien saataville. Terveyspalveluiden resurssit tulisi kohdentaa ennen kaikkea korkean kuolleisuuden ammatteihin. Kaikilla korkean kuolleisuuden ammateissa toimivilla ei ole lainkaan työterveyshuoltoa. Koska työterveyshuolto ei ole yhtäläisesti kaikkien saatavilla, tulee julkisille terveyspalveluille varmistaa riittävät resurssit.
VTT, erikoistutkija
Kela, tutkimus
hanna.rinne@kela.fi
Kirjallisuutta
- Rinne Hanna (2022) Differences in mortality and health care use by occupation. Dissertation. Publications of the Faculty of Social Sciences. University of Helsinki, Faculty of Social Sciences. Unigrafia, Helsinki.