Työterveyslääkäri

Melu, missä mennään nyt

Työterveyslääkäri
2023;41(2):64-67
Esko Toppila ja Rauno Pääkkönen

Melu on yleisimpiä ammattitautien aiheuttajia, ja tapausten määrä on laskenut hitaasti. Se kuvaa lähinnä melutyötä tekevien määrän vähenemistä, mutta myös meluvammojen vakavuus on laskenut. Meluvammoja voidaan vähentää paljonkin, jos ymmärretään kuulonsuojelun haasteet.

Melulle altistumista on rajoitettu valtioneuvoston asetuksella 85/2006, jossa toiminta-arvot ovat 80 dB ja 85 dB sekä raja-arvo 87 dB. Arvo 85 dB ei ole turvallinen, koska se ei tarkoita, ettei meluvammoja syntyisi sillä tasolla. ISO 1999 -standardin mukaan tällainen turvallinen melutaso olisi 75 dB. Riskinarvioinnissa on otettava huomioon melun ja ototoksisten aineiden sekä melun ja tärinän yhteisvaikutukset sekä arvioitava melusta johtuva onnettomuusriski. Työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työterveyshuollon osoittamien melulle erityisen alttiiden työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Melulle erityisen alttiiden henkilöiden kriteerejä ei ole säädöstasolla määritelty. Työntekijä ei saa altistua yli 87 dB:n meluannoksille, kun kuulonsuojainten vaimennus otetaan huomioon. Asetus mainitsee, että työntekijöille annetaan riittävästi vaimentavat suojaimet. Työnantajalla tulee olla hallussaan melualtistumista koskeva riskinarvioinnin tulos. Työpaikkaselvitys on työterveyshuollon tekemä dokumentti, ja VnA 708/2013:n mukaan työpaikkaselvitystä tehtäessä on hyödynnettävä työnantajan omaa riskinarviointia. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto riskinarvioinnin tuloksesta.

Jos melulle altistuminen ylittää ylemmän toiminta-arvon (85 dB), työntekijän on käytettävä kuulonsuojaimia ja hänelle tulee tehdä kuulotarkastuksia. Ylemmän toiminta-arvon ylittyminen tarkoittaa myös, että työpaikalle pitää tehdä meluntorjuntaohjelma. Työterveyshuollon osaamista tarvitaan muun muassa kuulonsuojainten käyttöön liittyvissä kysymyksissä sekä melulle herkkien tunnistamisessa ja heihin liittyvien ongelmien ratkaisuissa.

Valtaosassa Suomen teollisuudesta altistus on alle 100 dB, joten 13 dB:n vaimennus riittää. Tavallisimmin kuulonsuojainten vaimennus on 20–30 dB. Ongelma on suojainten käytössä. Toppila ym. (2005) ovat osoittaneet, että suojainten käyttö lisääntyy altistuksen kasvaessa. Kun noin 92 dB:n altistuksessa jatkuvasti suojaimia käyttävien määrä on noin 35 prosenttia, 3 dB:tä korkeammassa melussa se on kaksinkertainen. Se merkitsee käytännössä, että melualtistuminen pysyy kuitenkin samana.

Jotta kuulonsuojelu onnistuisi, täytyy ymmärtää, miksi suojaimia ei käytetä tai miksi niitä käytetään väärin. Erityisen vaikea tilanne on silloin, kun kupusuojaimien lisäksi käytetään muita pään alueen suojaimia, kuten hitsausmaskia, hengityksensuojainta tai suojalaseja. Ne voivat huonolla asennuksella viedä kuulonsuojaimen vaimennuksen hyvin pieneksi.

Monimutkaisempi on kysymys, miksi kuulonsuojaimia ei käytetä koko aikaa. Seuraavassa on muutama syy:

  1. Asenne: usein erityisesti vanhemmat työntekijät pitävät niitä turhina ja voivat painostaa nuorempia olemaan käyttämättä.
  2. Onnettomuusriski: Kuulonsuojaimet voivat olla ongelmallisia onnettomuusriskin kannalta. Ne heikentävät kuuluvuutta ja kykyä erottaa, mistä suunnasta signaali tulee. Jos työpaikalla on vihivaunuja, on tärkeää kuulla niiden varoitussignaalit ja mistä ne tulevat. Myös yleisten varoitussignaalien kuuluminen on tärkeä kysymys. Nämä ovat ongelmia erityisesti huonokuuloisille, jos käytetään passiivisia kuulonsuojaimia.
  3. Kommunikaatio: Passiiviset kuulonsuojaimet heikentävät erityisesti huonokuuloisilla kykyä kuulla, mitä sanotaan. Siksi suojaimet otetaan pois päästä kommunikaation ajaksi ja lopulta jätetään kokonaan sivuun.
  4. Prosessin kuunteleminen: Monet työntekijät prosessiteollisuudessa pystyvät tunnistamaan ongelmat prosessissa kuuntelemalla. Passiivisuojaimet voivat heikentää etenkin huonokuuloisilla tätä toimintaa.

Tilannekuva

Edellä kuvattujen tekijöiden merkitystä työpaikalla voi selvittää havainnoimalla työpaikkaselvityksen yhteydessä. Ohjeita tähän löytyy Työterveyslaitoksen malliratkaisut -sivuilla.

Melulle herkkien tunnistaminen on selkeästi työterveyshuollon tehtävä. Se on hankala kysymys, koska meluvamma on sensorineuraalisen kuulonaleneman toinen yleinen syy. Toinen on presbyacusis (ikähuonokuuloisuus). Standardi ISO 1999:n mukaan meluherkillä ihmisillä on myös suurentunut riski ikähuonokuuloisuuteen. Kuva 1 «»1 näyttää, että jopa ilman melualtistusta 50-vuotiaista 20 prosentilla on 30 dB:n kuulonalenema 4000 Hz:n alueella. Tällainen jakauma tulee siis, jos kuulonsuojaus on onnistunut täydellisesti. Melualtistuksen kasvaessa meluherkkien (sininen pylväs) kuulonaleneman yleisyys kasvaa nopeasti, melulle epäherkkien (harmaa pylväs) huomattavasti hitaammin.

Tilanteissa, joissa meluherkkyys on selvä, on virhe antaa työntekijälle tehokkaammat suojaimet, jos käytössä on asialliset kuulosuojaimet. Alle 75 dB:n melu ei lisää meluvamman komponenttia sensorineuraalisessa kuulonalenemassa, mutta huonokuuloisella liian tehokas vaimennus lisää edellä kuvattuja haittoja. On äärimmäisen tärkeää, että kuulonsuojaimen sisäpuolinen äänitaso on riittävän korkea, mutta ei haitallinen. Helpoin ratkaisu on elektroniset suojaimet, mikäli niiden käyttö on mahdollista.

Häiritsevä melu

Työelämässä painopiste on ollut kuulovaurioiden selvittelyissä, mutta jatkossa huomiota tulee kiinnittää myös äänen häiritsevyyteen tai rakennusten ääniteknisiin puutteisiin. Melun häiritsevyys ja ihmisten herkkyydet äänille ovat monimutkaisia ilmiöitä. Kuulo on tärkeimpiä aistejamme, ja kuulon kautta saadut vaikutelmat saavat meidät reagoimaan monin tavoin. Ehkä eniten tässä suhteessa esillä ovat olleet avotoimistot ja niiden ääniongelmat, mutta ongelmia on myös päiväkodeissa ja opetustiloissa.

Alla lista useimmiten esiin tulevista ongelmista, jotka koskevat häiritsevää melua:

  1. Ääniyliherkät ihmiset reagoivat poikkeuksellisen voimakkaasti ääniin, ja he ovat myös usein herkkiä muillekin tekijöille, kuten hajuille.
  2. Melun luonne (vaihtelevuus, karheus, terävyys) vaikuttaa paljon sen häiritsevyyteen.
  3. Puhe on hyvin häiritsevää, koska ihmiset vaistomaisesti keskittyvät kuuntelemaan, mitä ympärillä puhutaan. Kuulonsuojainten käyttö ei ole hyvä ratkaisu, koska ihmiset tuntevat joutuvansa eristetyiksi. Sen sijaan peittoääni toimii usein.
  4. Jos tilassa pitää kommunikoida, on taustamelun tasolla suuri merkitys. Pitää puhua lujempaa, ja huonokuuloisilla on vaikeuksia saada selvää puheesta.

Äänen analysointiin ja puheen ymmärrettävyyteen on tullut erilaisia mittaussuureita kuten Speech transmission index (STI), loudness (kuuluvuus), C50 (clarity) ja RASTI (rapid speech transmission index) ja puhe taustamelussa (SIAN, speech in ambient noise). Näiden suureiden mittausmenetelmien merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, koska kommunikaatiotarve lisääntyy voimakkaasti työelämässä ja WHO:n mukaan kuulon heikkeneminen vaikeuttaa jo 30 prosentilla yli 65-vuotiaiden selviytymistä työssä.

Melu ja tulevaisuus

Suurin muutos melutarkasteluissa tulee olemaan siinä, että ymmärretään, miten monella tavalla työpaikan melu vaikuttaa ihmiseen. Melualtistusmittaus tulee olemaan vain yksi työkalu tutkijan arsenaalissa. Huomiota kiinnitetään enenevässä määrin häiritsevään meluun työpaikalla ja sen ominaisuuksiin. Äskettäin valmistui standardi SFS 5907 (2022), jota voidaan käyttää osin myös työtilojen akustiseen suunnitteluun ja luokitteluun. Melu vaikuttaa henkiseen kuormittumiseen ja ergonomisiin ratkaisuihin. Vaarana on, että liialliset melulle altistumiset jäävät ratkaisemattomiksi myös tulevaisuudessa, vaikka teknologia mahdollistaisi uusia ratkaisuja koneensuunnittelussa, rakentamisessa, asenteissa ja henkilökohtaisessa suojautumisessa.

Eräs vähälle jäänyt tarkastelu on ototoksisten aineiden yhteisvaikutus melun kanssa. Teollisuudessa esiintyvät ototoksiset aineet ovat tyypillisesti liuottimia. Ne ovat useimmiten myös neurotoksisia ja vestibulotoksisisa (tasapainoelimeen vaikuttavia). Vaikuttaa siltä, että yhteisvaikutuksia voi esiintyä jo, kun päivittäinen meluannos ylittää 80 dBA ja liuotinpitoisuudet voivat olla pienempiä kuin nykyinen HTP-arvo.

Kokonaan avoin kysymys on melun ja tärinän yhteisvaikutus. Tästä on esitetty hypoteeseja, jotka perustuvat siihen, että tärinä sympaattisen hermoston aktivaation kautta supistaisi verisuonia niin käsissä kuin sisäkorvassakin. Tällöin tärinän meluvammaa pahentava vaikutus tulisi sisäkorvan verenkierron heikkenemisen kautta.

Tulevaisuuden yhteistyö työterveyshuollon ja melututkimuksen kanssa tulee olemaan entistä tärkeämpää. Meluun liittyvää tutkimusta on vähän, vaikka melulla on merkittävä rooli myös henkisen kuormittavuuden kannalta. Palvelutoiminnassa torjuntamahdollisuuksien löytämiseen liittyvä työ on jäänyt vähemmälle huomiolle. Jatkossa melututkijan tärkein tehtävä on muuttaa meluun liittyvät tavoitteet numeerisiksi ja saada lähtökohdat teknisille ratkaisuille. Lisäksi melu koetaan edelleen valitettavasti työhön kuuluvaksi osaksi ja siten itsestäänselvyydeksi.

Esko Toppila
FT, dosentti
Esko.Toppila@gmail.com
Rauno Pääkkönen
TkT, erityisasiantuntija
A-Insinöörit Oy
rauno@raunopaakkonen.fi

Kirjallisuutta

  1. ANSI/ASA S3.5-1997 (R2017) Methods for Calculation of The Speech Intelligibility Index
  2. Dudarewicz A, Toppila e, Pawlaczyk–Luszczynska M, ym, The Influence of Selected Risk Factors on the Hearing Threshold Level of Noise Exposed Employees, Arch. Acoust., 35, 3, 131–142 (2010)
  3. Heinonen-Guzejev, M. (2008). Noise sensitivity: medical, psychological and genetic aspects. Helsinki University Printing House.
  4. Heinonen-Guzejev, M., Koskenvuo, M., Mussalo-Rauhamaa, H., Vuorinen, H. S., Heikkilä, K. V., & Kaprio, J. (2013). Noise sensitivity and multiple chemical sensitivity. Noise and vibration worldwide, 44(11), 9-15. «https://doi.org/10.1260/0957-4565.44.11.9»1
  5. Meyer J, Dentel L, Meunier F (2013) Speech Recognition in Natural Background Noise. PLoS ONE 8(11): e79279. doi:10.1371/journal.pone.0079279 .
  6. Terho A, Toppila E, Hyvärinen V, Junttila S & Taipale A-P, Kuulonsuojainten käytön tehostaminen yksilöllisellä valinnalla, työsuojelurahasto, 2013.
  7. Toppila E, Airo P, Olkinuora P (2008). The use of communication device in background noise. J Acoust Soc Am 123: 3252.
  8. Toppila E, Prasher D, NoiseChem: Ein projekt der Europäischen Kommission zu den Auswirkungen von Lärm und Chemikalien auf Gehör und Gleichgewicht. Fachveranstaltung. Ototoxizität - eine neue Herausforderung bei der Prävention von Gehörsschäden? 2006 Jul 4-5; Berufsgenossenschaftliche Akademie Hennef (BGA), Deutschland.
  9. Toppila E, Pyykkö I, Pääkkönen R, Evaluation of the Increased Accident Risk From Workplace Noise, International Journal of Occupational Safety and Ergonomics (JOSE) 2009, Vol. 15, No. 2, 155–162.
  10. SFS 5907:2022. Rakennusten akustinen suunnittelu ja laatuluokitus. Suomen standardisoimisliitto, 2. Painos, Helsinki 2022, 56 s.