Kun pelkkä kuulolaite ei riitä – kuulon apuvälineet työpaikalla

Hyvä kuulemisympäristö työssä

Hyvä akustiikka ja meluton työympäristö ovat perusta hyvälle kuulemisympäristölle. Näiden lisäksi hyvä valaistus on tärkeää, jotta huonokuuloiset voivat lukea keskustelukumppanin huuliota ongelmitta. Työtilojen meluisuutta voidaan vähentää passiivisilla tai aktiivisilla akustisilla seinillä, mutta tämä saattaa tuoda muita työympäristön ongelmia. Liian hiljaiset työskentelytilat voivat tuottaa häiriöherkkyyttä tavanomaisille äänille ja sitä kautta heikentää luovuutta ja tuottavuutta (hiljaisen toimiston syndrooma), vaikka auttavatkin kuulolaitteen käyttäjiä kuulemaan paremmin.

Hyvän akustiikan ja rauhallisen työympäristön lisäksi kuulolaitteen käyttäjiä voidaan auttaa teknisillä apuvälineillä.

Äänentoiston tueksi äänensiirtoa

Kuulolaitteiden käyttöön on saatavissa apuvälineitä, joilla etenkin puheen ymmärrettävyyttä voidaan parantaa merkittävästi. Yhteistä näille apuvälineille on se, että niitä käytettäessä ääni ei siirry kuulolaitteen mikrofoniin ilman välityksellä, kuten äänentoiston kyseessä ollen tapahtuu, vaan ääni siirtyy äänilähteestä sähköisesti suoraan kuulolaitteessa olevaan vastaanottimeen. Näin akustiikan aiheuttamat ongelmat tai ympäristön melu eivät häiritse kuuntelua.

Henkilökohtaiset apuvälineet

Jokaisella kuulolaitevalmistajalla on valikoima henkilökohtaisia apuvälineitä, jotka helpottavat kommunikointia haastavissa kuunteluolosuhteissa. Henkilökohtainen apuväline on yhteydessä vain käyttäjän omaan kuulolaitteeseen/kuulolaitteisiin. Tyypillisesti kyseessä on kuulolaitteeseen Bluetooth-yhteydellä yhdistetty mikrofoni, joka voidaan sijoittaa lähelle keskustelukumppania. Mitä lähempänä kumppania mikrofoni on, sitä selkeämmin kuulolaitteen käyttäjä kuulee äänen.

Äänensiirtojärjestelmät

Äänensiirtojärjestelmä on kuulolaitteen käyttäjien tilakohtainen apuväline, jolla ääni siirretään äänilähteestä, kuten äänentoistojärjestelmästä, sähköisesti suoraan kaikkiin tilassa oleviin kuulolaitteisiin. Äänensiirtojärjestelmiä on erilaisia, mutta vain induktiosilmukka on standardisoitu (SFS-EN 60118-4). Induktiosilmukkajärjestelmä koostuu äänilähteestä, induktiosilmukkavahvistimesta ja silmukka-antennista. Induktiosilmukkavastaanottoon vaadittava kela löytyy lähes kaikista kuulolaitteista, jolloin käyttöön ei tarvita mitään lisälaitteita.

Muut käytössä olevat äänensiirtojärjestelmät, kuten infrapunavaloa tai radioaaltoja siirtotienä käyttävät IR- ja RF-järjestelmät, vaativat erillisen vastaanottimen ja niin sanotun kaulasilmukan. WiFi-pohjaiset järjestelmät vaativat tuekseen älypuhelimen, joka liitetään Bluetoothilla kuulolaitteeseen, eivätkä ne liian suuren viiveen takia sovellu äänensiirtojärjestelmiksi. Tässä vaiheessa Bluetooth-teknologiaa käytetään vain henkilökohtaisissa apuvälineissä, eikä sitä voi käyttää vielä tilakohtaiseen äänensiirtoon. Tulevaisuuden näkymänä yleislähetyksen mahdollistava Bluetooth Auracast vaikuttaa potentiaalisimmalta, mutta se ei ole vielä tuotannossa ja kestää vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin se voi korvata induktiosilmukkajärjestelmät. Ennen sitä Auracast -teknologian täytyy kehittyä sekä lähetys- että vastaanottopäässä. IFHOH (International Federation of Hard of Hearing people) vaatiikin Budapest Declarationissa (2022), että induktiosilmukan vastaanottokela pitää säilyttää kuulolaitteissa niin kauan, kunnes korvaava järjestelmä on yhtä laajasti käytössä ja yhtä helppokäyttöinen kuin induktiosilmukka. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Bluetooth Auracast tulee aikanaan kuulolaitteisiin induktiosilmukkavastaanoton rinnalle.

Induktiosilmukka käytännössä

Induktiosilmukkajärjestelmä on kuulolaitteiden käyttäjille käyttökelpoinen ja miellyttävä äänensiirtoratkaisu, eikä silmukan äänessä ei ole huulion lukua vaikeuttavaa viivettä. Kuulolaitteen ollessa M-asennossa (Mikrofoni) se vastaanottaa akustista ääntä, MT-asennossa vastaanotetaan sekä akustista että induktiosilmukan ääntä ja T-asennossa (Telecoil) ainoastaan induktiosilmukan ääntä. Induktiosilmukka ei vaadi lisälaitteita, jolloin se on myös yhdenvertaisin ratkaisu eikä leimaa kuulolaitteen käyttäjiä.

Induktiosilmukkajärjestelmään syötetään sama äänisisältö kuin kaiuttimiin. Vastaavasti induktiosilmukalle on saatava videoneuvotteluun tulevan äänen lisäksi ääni kokouspöydän paikallisista mikrofoneista. Etäkokous- ja videoneuvottelulaitteistoja valittaessa onkin varmistettava, että laitteistosta löytyy äänilähtö induktiosilmukkaa varten. Laitteiston valinta vaatii ammattitaitoa, sillä monista valmiista laitepaketeista ei vielä löydy tarvittavaa äänilähtöä lainkaan.

Induktiosilmukkajärjestelmä asennetaan kokoontumistiloihin yleensä jo rakennusvaiheessa, mutta se voidaan asentaa myös jälkikäteen. Pienemmissä tiloissa, kuten neuvottelu- ja työhuoneissa, induktiosilmukka-antenni voidaan asentaa myös pöydän alle, jolloin se kuuluu ainoastaan pöydän välittömässä läheisyydessä.

Kiinteä induktiosilmukkajärjestelmä on aina käyttövalmis, ja oikein säädetyn järjestelmän äänenlaatu on erittäin hyvä. Sitä ei voida korvata siirrettävillä laitteilla, koska ne soveltuvat vain kahden henkilön väliseen kommunikointiin ja niiden äänenlaatu on lähes poikkeuksetta heikko.

Kuuloesteettömyys on osa esteettömyyttä

Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä (241/2017) velvoittaa, että äänentoistojärjestelmällä varustettuihin kokoontumistiloihin pitää asentaa myös äänensiirtojärjestelmä. Yksinkertaistettuna, jos työtilassa on erilliset tai laitteeseen integroidut kaiuttimet, joista kuunnellaan neuvottelupuhelun tai videon ääntä, pitää huoneessa olla myös induktiosilmukkajärjestelmä kuulolaitteen käyttäjiä varten.

Kuulolaitteen käyttäjät eivät itse välttämättä osaa vaatia oikeita kuulemisen apuvälineitä saatikka tiedä oikeudestaan kohtuullisiin sopeutuksiin. Kuulolaitteen käytön aloittaminen vaatii omat ponnistuksensa, ja kuulolaitteen sovittamiskäynnillä audionomin luona keskitytään usein vain kuulolaitteen peruskäyttöön. Apuvälineet ja jopa kuulolaitteen T-asennon käytön opastaminen voi jäädä käsittelemättä.

Apuvälineiden käyttötarve kannattaakin ottaa uudelleen puheeksi sitten, kun kuulolaite on jo käytössä. Työterveyshuollolla on tähän erinomainen mahdollisuus, tarvittaessa yhteistyössä sairaalan kuntoutusohjaajien kanssa. Samalla voi tiedustella, miten kuulolaitteen käyttäjät on otettu työpaikalla huomioon ja onko esimerkiksi neuvotteluhuoneissa induktiosilmukat.

Hyvät kuulemisolosuhteet ovat sekä työntekijän että työnantajan etu. Kuulemisen kanssa ponnistelu on raskasta ja heikentää jaksamista. Eikä ongelma rajoitu pelkästään huonokuuloiseen työntekijään, vaan vaatii myös työkavereilta ylimääräistä keskittymistä ja asioiden toistamista viestin perille menon varmistamiseksi. Kuulemiseen liittyvät kohtuulliset mukautukset ovat siis hyvin perusteltuja investointeja.