Työterveysala toivoo yhteistyötä arvostelun sijaan

Eduskuntavaalit ovat takana ja nyt käydään neuvotteluja uudesta hallitusohjelmasta. Sote-uudistus etenee, ja työterveyshuolto hakee asemaansa hyvinvointialueilla. Ei ollut sattumaa, että THL julkisti juuri ennen vaaleja selvityksensä työterveyshuollon sairaanhoitopalveluista. Valitettavasti johtopäätökset olivat taas kerran kovin yksipuolisia.

THL:n selvityksen ovat laatineet THL:n tutkijat, ei työterveyshuollon asiantuntijat. Tietolähteenä on käytetty THL:n AVOHILMO-rekisteriä sekä valikoituja väestökyselyjä. Lisäksi oli kuultu terveydenhuollon hallinnon ja talouden asiantuntijoita. Miksi ei haluttu kuulla työterveyshuollon tutkijoita?

THL:n selvityksen tarkoituksena oli keskittyä työterveyshuollon sairaanhoitopalveluihin väestön ja koko terveyspalvelujärjestelmän näkökulmista. Tavoite oli arvioida työterveyshuollon sairaanhoitopalveluiden merkitystä terveydenhuollon oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Raportin johtopäätöksinä todetaan, että työterveyshuollosta puhuttaessa sekaisin menevät usein lakisääteinen työterveyshuolto ja työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut sekä muut työnantajan hankkimat terveyspalvelut. Valitettavaa on, että selvityksen laatineillakaan ei näytä olleen riittävää asiantuntemusta arvioida näitä kahta eri asiaa.

THL:n selvitys herätti keskustelua. Työterveyslaitos totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan kannalta on kriittistä kehittää työterveyshuoltoa tutkimukseen pohjautuen ja yhdessä työelämän kanssa. Kokonaisvaltaiseen työkyvyn tukemiseen tarvitaan sekä ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa että sairaanhoitoa.

Selvitysraportti jätti mainitsematta, että työterveyshuollolla on ollut vuosikymmenten ajan myös työmarkkinoiden vahva tuki. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen mielestä THL:n esitykset ruuhkauttaisivat terveyspalvelut ja lisäisivät eriarvoisuutta palveluiden saatavuudessa. Työterveyshuollolla on niiden mukaan ainutlaatuinen rooli työikäisten terveyspalvelujen turvaamisessa ja työkyvyn edistämisessä. Keskusjärjestöt pitävät THL:n selvitystä työterveyshuollon sairaanhoidosta puutteellisena ja osin harhaanjohtavana. THL:n hahmottelemien muutosten seuraukset ovat arvioimatta ja johtopäätökset asenteellisia. Selvityksessä lähdetään virheellisesti myös siitä, että työnantajien järjestämän sairaanhoidon rahoitus ja yksityisten terveyspalvelujen kapasiteetti olisivat siirrettävissä hyvinvointialueiden hoidettaviksi.

Selvityksessä todetaan, että enää ei käytetä julkista sektoria työterveyspalveluiden tuottajana. Tutkijat eivät ilmeisesti tiedä, että nämä julkiset yhteisöt ovat juuri ulkoistaneet viimeisetkin työterveysyksikkönsä EU:n direktiivi- ja lakimuutosten takia.

Työpaikkojen ja työterveyshuollon toimijoiden on syytä jatkossakin paneutua olennaiseen: työnantajat, työntekijät ja työterveyshuolto toimivat yhdessä, jotta voidaan estää työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia, edistää työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta. Lisäksi tuetaan työyhteisöjen toimintaa ja työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa.

Toteutuiko THL:n tavoite eli keskustelun avaus? Miksi THL ei kritisoinnin sijaan hakeudu rakentavaan yhteistyöhön työterveyshuollon tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa? Se voisi johtaa todennäköisemmin parempaan lopputulokseen kuin nyt THL:n valitsema toimintatapa. STM:n alaiselta ja verovaroin rahoitetulta virastolta on lupa edellyttää jatkossa nykyistä laadukkaampaa työterveyden toiminnan arviointia.