Nuhapotilas tarvitsee myös lääkäriä

Jarmo Kantosen väitöstutkimus "Terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-triagen ja kehittämistoimenpiteiden vaikutukset potilasvirtoihin" vuodelta 2014 osoittaa, että tiukkaa päivystyksen triagea käyttämällä terveyskeskuspäivystyksen lääkärikäyntejä voitiin vähentää jopa 24 prosenttia. Käynnit yksityisillä yleislääkäreillä lisääntyivät tilanteissa, joissa ei-kiireelliset potilaat hoidettiin päivystävien hoitajien vastaanotoilla tai ohjattiin virka-ajan palveluihin tai kotiin terveysneuvontaa saatuaan. Päiväaikaisten lääkärikäyntien määrä terveyskeskuksissa ei lisääntynyt. Interventio ei myöskään vähentänyt erikoissairaanhoidon käyntien määrää. Potilaiden määrä tai hoidontarve ei muuttunut, vaan potilasvirta siirrettiin yksityissektorille lisäämällä terveyskeskushoitajan toimintaa.

Koska nuhan syitä on monia, termi "nuhapotilas" on epämääräinen. Nuhan syy täytyy selvittää. Työperäistä nuhaa epäiltäessä potilas tulee ohjata työterveyslääkärin vastaanotolle. Nuhan hoito on yksilöllistä, ja se vaatii osaamista. Kun nuhaoire tutkitaan ja hoidetaan kunnolla, on mahdollista lopettaa nuhapotilaiden pallottelu hoitotahojen välillä, pitää hoidon jatkuvuus kunnossa ja saavuttaa kustannusvaikuttavuus. Vaikutusarviointiin tarvitaan mittareita, muun muassa sairauspoissaolot tai toistuvat lääkärikäynnit.

Keskustelu nuhapotilaiden hoidon tarpeesta ja vastaanotoista ei synny hoitajien osaamisen väheksymisestä tai tarpeesta vähentää terveyskeskuskustannuksia vaan realiteeteista. Nykyään mikään hoitava taho ei pärjää yksin ilman yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Vaikka julkinen sektori muuttuu sote-uudistuksen myötä ja työterveyshuolto jää soten ulkopuolelle, työikäiset käyttävät useimmiten molempia palveluita. On tutkittu, että vaikka työssäkäyvät ovat käyttäneet eri avosairaanhoitopalveluita ja hoidon tarve on ollut suuri, työssäkäyvät ovat silti käyttäneet vähemmän palveluja kuin muut vertailuryhmät (osin työssä, työtön ja työvoiman ulkopuolella), kun kaikki taustatekijät oli vakioitu.

Hoitotakuun kiristymisen myötä kustannukset yhteiskunnalle nousevat. Sairauspoissaolot ovat kalliita yritykselle sekä työntekijälle. Terveydenhuollon työvoima liikkuu julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Luultavasti vain 25 prosenttia yleislääketieteen erikoislääkäreistä työskentelee terveyskeskuksissa. Suurin osa terveyskeskuslääkäreistä on koulutusvaiheen lääkäreitä. Tämän hetken merkittäviä haasteita ovat: miten houkutella työvoima takaisin terveyskeskuksiin ja pistää julkinen sektori kuntoon, ja kuinka kehittää yhteistä koulutusta ja tutkimusta?

Sote-uudistuksen pullonkaula on maaseudulla: Potilaille on tärkeää, saadaanko ongelma ratkaistua yhdellä vai useammalla käynnillä. Jokaisen nuhapotilaan siirto hoitajavastaanotolle ei ole avain ongelman ratkaisemiseen. Potilaalla on oikeus hyvään hoitoon, eikä nuhaoire ole este lääkärinvastaanottoon. Nuhapotilas voi mennä lääkäriin tuntematta syyllisyyttä. Ei ole myöskään syntiä, jos lääkäri ottaa nuhapotilaan vastaan.

Kirjallisuutta

1. Kantonen J. Terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-triagen ja kehittämistoimenpiteiden vaikutukset potilasvirtoihin. Väitöskirja 2014.
2. Blomgren J, Jäppinen S, Lahdensuo K. Avosairaanhoidon palveluiden käyttö on vahvasti eriytynyt työmarkkina-aseman mukaan. Suomen Lääkäril 2022;77:314.
3. Koskela T, Koskela O. Miten potilaan tutkimuskierre pysäytetään? Suomen Lääkäril 2022;77:196-198.