Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on yhteydessä työkykyongelmiin ja työkyvyttömyyteen keski-iässä
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymään (PCOS) liittyy moniulotteista sairastavuutta. Oulun yliopiston tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa väestötasolla PCOS:n vaikutusta työkykyyn. Havainnot voivat palvella työkyvyttömyysriskin tunnistamista.
PCOS on naisten yleisin hormonihäiriö, josta kärsii jopa 10–18 prosenttia naisväestöstä. PCOS tunnistetaan vielä huonosti terveydenhuollossa. Oireyhtymään liittyy keskeisesti lihavuus, liiallinen miessukuhormonieritys, heikentynyt sokeriaineenvaihdunta sekä krooninen matala-asteinen tulehdus, jotka lisäävät riskiä useille eri liitännäissairauksille. PCOS on vahvasti perinnöllinen. Sen syntymekanismi on vielä epäselvä, joskin tämänhetkinen tutkimustieto viittaa vahvimmin sikiöaikaiseen miessukupuolihormonialtistukseen, jonka on havaittu olevan yhteydessä häiriintyneeseen hypotalamus–aivolisäke–munasarjat-akselin toimintaan ja gonadotropiinien erittymiseen.
Aiemmin PCOS:ää sairastavien tiedettiin kärsivän muita useammin lapsettomuudesta ja ongelmaa pidettiin lähinnä gynekologisena. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut näiden naisten kärsivän laajasti verenpainetaudista, metabolisesta oireyhtymästä, tyypin 2 diabeteksesta, mielenterveyshäiriöistä sekä astmasta. Toiminta- ja työkykyä ei juuri ole tutkittu PCOS:ään liittyen. Joissain aiemmissa tutkimuksissa oli havaittu, että alempi sosioekonominen asema olisi yhteydessä PCOS:ään, mutta pitkittäistutkimuksia työelämään osallistumisesta tai eläköitymisestä ei ollut.
PCOS on yhteydessä työkykyongelmiin, poissaoloihin, työttömyyteen sekä ennenaikaiseen eläköitymiseen
Vertasimme Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvien PCOS:ää sairastavien naisten (n=280) ja verrokkinaisten (n=1 573) koettua työkykyä 46-vuotiaana, minkä jälkeen seurasimme näille ryhmille kertyviä työkyvyttömyys- ja työttömyyspäiviä kahden vuoden ajan rekistereistä. Lisäksi vertasimme ryhmissä 52 vuoden ikään mennessä alkavia työkyvyttömyyseläkkeitä tai kuntoutustukia. Analyyseissä huomioitiin laajasti terveys- ja sosioekonomisia muuttujia, kuten itsearvioitua terveydentilaa, painoindeksiä, alkoholinkäyttöä, tupakointia, fyysistä aktiivisuutta, pariteettia, asuinpaikkaa, koulutustasoa sekä työhistoriaa.
Kyselyssä PCOS-ryhmän naiset kokivat työkykynsä yleisesti huonommaksi kuin verrokkinaiset. Työkyvyn heikentyminen liittyi erityisesti sairauksiin ja työn fyysisiin vaatimuksiin. Kahden vuoden seurannassa PCOS-naisille kertyi keskimäärin kuukauden verran enemmän työkyvyttömyyspäiviä (PCOS: 72 päivää, verrokit: 40 päivää, p=0.008) ja työttömyyspäiviä (PCOS: 90 päivää, verrokit: 59 päivää, p=0.003) kuin verrokeille. Lisäksi heillä havaittiin kaksinkertainen hasardisuhde (HR 1.98) joutua työkyvyttömyyseläkkeelle 52 vuoden ikään mennessä (PCOS: n=43, 15,4 %, verrokit n=126, 8,0 %, kuva 1 «»1). Tulokset säilyivät kaikissa rekistereihin perustuvissa analyyseissä tilastollisesti merkitsevinä myös sekoittavien tekijöiden huomioimisen jälkeen.
PCOS on tärkeää havaita ja hoitaa
Vaikka kyseessä on ensimmäinen aiheesta tehty tutkimus, tulosten pohjalta näyttää jo nyt tärkeältä tunnistaa juuri näiden naisten kohonnut riski oheissairastavuuden kertymiseen ja työkykyongelmiin. Kansainvälinen PCOS:n hoitosuositus on päivitetty keväällä 2023 ( «https://www.monash.edu/medicine/mchri/pcos/guideline»1). Se on helppolukuinen asiakirja oireyhtymän erityispiirteiden tunnistamisesta sekä hoidon toteuttamisesta. Suositus sekä potilasohjeet suomennetaan lähiaikoina.
PCOS on yleisyydestään huolimatta alidiagnosoitu terveysongelma. Huomioiden sen laajat vaikutukset niin sairastavuuteen kuin työkykyyn oireyhtymän varhainen tunnistaminen perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa olisi olennaista. Oikea diagnoosi mahdollistaa oireyhtymän erityispiirteiden tiedostamisen, aktiivisen elintapaohjauksen, liitännäissairauksien ennaltaehkäisyn, kosmeettisten ongelmien hoidon ja muut varhaisen hoidon järjestelyt, ja tätä kautta naisten työurien tukemisen varhain.
Kohti työkykyriskin tunnistamista kahdella kysymyksellä
PCOS:n diagnoosi voidaan asettaa, mikäli todetaan vähintään kaksi kolmesta seuraavista: 1) epäsäännöllinen kuukautiskierto 2) miessukuhormonien liikatuotanto (liikakarvankasvu tai veren korkea testosteronipitoisuus) tai 3) monirakkulaiset munasarjat (ultraäänilöydös tai korkea seerumin anti-Müllerian hormonin pitoisuus) (Rotterdamin kriteeristö, kuva 2 «»2).
Käytännössä PCOS:n tunnistaminen yleislääkärin vastaanotolla käynnistyy hyödyntämällä kahta kysymystä tai havaintoa: 1. ovatko kuukautiset epäsäännölliset (kuukautiskierto < 21 päivää tai > 35 päivää tai vähemmän kuin 8 kiertoa vuodessa) ja 2. onko karvankasvu liiallista erityisesti androgeenisilla alueilla, kuten kasvoilla, rinnoissa, häpykarvoituksen yläpuolella vatsan seudulla ja reisissä. Karvankasvua voi arvioida Ferriman-Gallwayn asteikolla, jossa arvioidaan yhdessä potilaan kanssa 9:ää eri ihoaluetta. Karvankasvu on liiallista, mikäli pisteitä on > 4 (kuva 3 «»3). Mikäli epäsäännöllinen kierto puuttuu tai naisella ei ole liikakarvankasvua, tulee seuraavaksi mitata joko seerumin testosteroni (miessukuhormonien liikatuotanto) tai AMH (monirakkulaisen munasarjan merkkiaine). Viimeisenä vaihtoehtona on lähettää potilas gynekologille ultraäänitutkimusta varten, jossa viimeistään saadaan tieto siitä, onko naisella monirakkulaiset munasarjat ja täyttyykö vähintään 2/3 PCOS:n liittyvistä kriteereistä.
Parhaimmillaan diagnosoiminen onnistuu käyttämällä kahta ensimmäistä kysymystä ja tarvittaessa verikoetta. Koska muutkin sairaustilat voivat myös aiheuttaa PCOS:lle tyypillisiä oireita, tulisi naisilta mitata myös TSH ja prolaktiini. Nopeasti pahentuneen liikakarvankasvun yhdistettynä muihin lisääntyneisiin miesmäisiin piirteisiin (äänen madaltuminen, klitoriksen koon kasvaminen) tulisi myös herättää ajatus miessukuhormonia erittävästä kasvaimesta.
Yhteenveto
PCOS on naisten yleisin hormonihäiriö, joka tunnistetaan huonosti. Myös oireyhtymän luonne monialaisena terveysongelmana tunnetaan vielä huonosti. PCOS:ään liittyy alttius lihavuuden ja runsaan liitännäissairastavuuden kehittymiseen, mihin tulisi tarttua aktiivisesti. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan oireyhtymään liittyy myös alentunut työkyky, lisääntyneet poissaolot työstä sekä ennenaikainen eläköityminen jo keski-iässä. Uusi kansainvälinen hoitosuositus kannustaa suunnitelmalliseen elintapaohjaukseen, hyvinvoinnin ja lisääntymisterveyden tukemiseen ja oheissairauksien herkempään tunnistamiseen ja varhaiseen hoitoon.
LT, terveyskeskuslääkäri
linda.k.kujanpaa@gmail.com
Riikka Arffman
FT, tutkijatohtori
Oulun yliopisto
riikka.arffman@oulu.fi
Leena Ala-Mursula
Professori, työterveyshuollon erikoislääkäri
Oulun yliopisto
leena.ala-mursula@oulu.fi
Terhi T. Piltonen
Professori, naistentautien ja synnytysten ja lisääntymislääketieteen erikoislääkäri
Oulun yliopisto, OYS
terhi.piltonen@oulu.fi
Kirjallisuutta
- Karjula, S., Morin-Papunen, L., Franks, S., ym. (2020). Population-based Data at Ages 31 and 46 Show Decreased HRQoL and Life Satisfaction in Women with PCOS Symptoms. J Clin Endocrinol Metab. 105(6):1814–26.
- Kujanpää, L., Arffman, R. K., Vaaramo, E., ym. (2022). Women with polycystic ovary syndrome have poorer work ability and higher disability retirement rate at midlife: a Northern Finland Birth Cohort 1966 study. European Journal of Endocrinology, 187(3), 479–488.
- Kujanpää, L., Arffman, R. K., Pesonen, P., ym. (2022). Women with polycystic ovary syndrome are burdened with multimorbidity and medication use independent of body mass index at late fertile age: A population-based cohort study. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica, 101(7), 728–736.
- Ollila, M.-M., Arffman, R. K., Korhonen, E., ym. (2023). Women with PCOS have an increased risk for cardiovascular disease regardless of diagnostic criteria-a prospective population-based cohort study. Eur J Endocrinol. 189(1):96-105.
- Piltonen, T. T., Arffman, R. K., Joham, A. E. (2021). Natural History of Polycystic Ovary Syndrome and New Advances in the Epidemiology. Semin Reprod Med. 39(3-04):94-101.s
- Piltonen, T. T., Komsi, E., Morin-Papunen, L. C., ym. (2023). AMH as part of the diagnostic PCOS workup in large epidemiological studies. Eur J Endocrinol. 188(6):547-554.
- Piltonen, T. T., Ruokojärvi, M., Karro, H., ym. (2019). Awareness of polycystic ovary syndrome among obstetrician-gynecologists and endocrinologists in Northern Europe. PLoS One. 26;14(12):e0226074.
- Rubin, K. H., Andersen, M. S., Abrahamsen, B., & Glintborg, D. (2018). Socioeconomic status in Danish women with polycystic ovary syndrome: A register-based cohort study. Acta Obstetricia Et Gynecologica Scandinavica.
- Taponen, S., Martikainen, H., Järvelin, MR., ym. (2004). Metabolic cardiovascular disease risk factors in women with self-reported symptoms of oligomenorrhea and/or hirsutism: Northern Finland Birth Cohort 1966 Study. J Clin Endocrinol Metab, 89(5):2114-8.
- Teede, H., Tay, C. T., Laven, J., ym. International Evidence-based Guideline for the Assessment and Management of Polycystic Ovary Syndrome (2023) Eur J Endocrinol 89(2):G43-G64.