Vaihdevuosi-ikäisen työkyvyn tukeminen työpaikalla ja terveydenhuollossa

Menopaussioireet koskettavat useimpia ja voivat kestää vuosia

Menopaussiin liittyvä estrogeenitason lasku aiheuttaa monia oireita. Tavallisimpia ovat vasomotoriset oireet eli kuumat aallot ja yöhikoilut, joita kokee jopa 85 prosenttia naisista. Ne ovat yleensä hankalimmillaan menopaussin jälkeisen ensimmäisen vuoden aikana, ja kokonaiskeston mediaaniksi on raportoitu 7,4 vuotta. Oireiden alku jo pre- tai varhaisessa perimenopaussissa, nuorempi ikä, matalampi koulutustaso, korostunut stressiherkkyys sekä masennus ja ahdistusoireet ovat yhteydessä vasomotoristen oireiden pidempään kestoon. Osa naisista kokee kuumia aaltoja vielä 60. ikävuoden jälkeen. Muita yleisesti raportoituja oireita ovat unihäiriöt, mielialavaihtelut, nivelkivut sekä päänsäryt.

Menopaussi haastaa terveyttä

Estrogeenilla on tärkeitä ja moninaisia tehtäviä naisen elimistössä, ja menopaussi onkin monessa mielessä negatiivinen käännekohta naisen terveydelle. Estrogeenitason lasku on yhteydessä epäedullisiin muutoksiin kardiovaskulaarisissa riskitekijöissä, ja naisten riski sairastua ja kuolla kardiovaskulaarisairauksiin nousee jyrkästi vaihdevuosien jälkeen. Luuntiheyden heikentyminen alkaa nopeutua kaksi vuotta ennen menopaussia.

Varhainen menopaussi on erityinen terveysriski. Alle 45-vuotiaana vaihdevuosiin tulevilla naisilla on selkeästi suurentunut riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kehittää osteoporoosi ja saada murtumia verrattuna vanhempana menopaussin saavuttaviin naisiin. Varhaiseen vaihdevuosi-ikään liittyy myös suurentunut riski itsetunnon ja sosiaalisen elämän haasteisiin sekä mielenterveydellisiin ongelmiin, kuten masennus- ja ahdistusoireisiin.

Menopaussi haastaa työkykyä

Valitettavan harvat tutkimukset ovat keskittyneet menopaussin työelämävaikutuksiin. Kertyneestä näytöstä on julkaistu ensimmäisiä kuvailevia katsauksia. Sekä fyysiset että psyykkiset menopaussioireet näyttävät ainakin voimakkaan asteisina haittavan työssä pärjäämistä ja heikentävän naisten kokemuksia työkyvystään. Menopaussioireet voidaan kokea häpeällisinä, ja monet naiset kokevat niihin liittyvien ongelmien puheeksi ottamisen työpaikalla haastavana. Menopaussioireiden on joissakin tutkimuksissa havaittu vaikuttavan negatiivisesti työn tuottavuuteen, lisäävän sairauspoissaoloja ja jopa altistavan ennenaikaiselle työelämästä poisjäämiselle. Näyttö yhteydestä sairauspoissaoloihin ja työelämässä jatkamisen ongelmiin ei vielä mahdollista johtopäätösten tekemistä.

Myös työhyvinvoinnin eri näkökulmista saadut tulokset vaihtelevat. Joissakin tutkimuksissa on kuvattu menopaussioireiden vaikuttavan alentavasti työmotivaatioon ja työtyytyväisyyteen, toisissa tutkimuksissa työnteko on toisinpäin tukenut hyvinvointia menopaussiin ja elämänvaiheeseen liittyvien muiden kuormitustekijöiden kokonaisuus huomioiden. Työssä alempi ammattiasema, työsuhteen epävarmuus ja heikot mahdollisuudet vaikuttaa työhön ja työoloihin – esimerkiksi lämpötilaan, työvaatetukseen ja taukoihin – näyttävät lisäävän menopaussioireilua. Toisaalta osassa tutkimuksista palkkatyössä olevien naisten on havaittu kokevan vähemmän häiritseviä menopaussioireita verrattuna työttömänä oleviin naisiin. Alle 45-vuotiaana koetun varhaisen menopaussin vaikutusta työhön on vasta alettu tutkia. Brittiläisessä kyselytutkimuksessa se oli yhteydessä alentuneeseen työllisyyteen 50 ikävuoden jälkeen.

Tukikeinoja työpaikoilla

Euroopassa on jo nykyisen näytön pohjalta julkaistu työnantajille ja terveydenhuollon ammattilaisille suosituksia menopaussioireiden huomioimisesta naisten työelämässä jatkamisen edistämiseksi. European Menopause and Andropause Society (EMAS) on suosituksessaan listannut menopaussioireista kärsivien naisten työssä pärjäämistä edistäviksi keinoiksi muun muassa työnantajien ja esimiesten tietoisuuden lisäämistä vaihdevuosioireista, niihin liittyvistä työssä pärjäämisen haasteista, sekä avoimen keskusteluilmapiirin edistämistä tästä usein tabuna pidetystä aiheesta. Lisäksi suositetaan joustavuutta käytännön työjärjestelyjen, kuten työaikojen, taukojen sekä työvaatetuksen, suhteen (kaavio 1 «»1).

Tukea terveydenhuollosta

EMAS korostaa myös koko terveydenhuollon roolia vaihdevuosioireiden lääkkeellisen ja elämäntapahoidon toteuttamisessa ja potilasohjauksessa (kaavio 2 «»1). Menopaussin siirtymävaihe on merkittävä ajanjakso pitkäjänteisen työkyvyn tukemisen kannalta. Ei vain välittömien oireiden vuoksi vaan myös tulevien vuosien terveyden ja toimintakyvyn kannalta: elämäntapoja olisi tärkeää tarkastella ja korjata edullisempaan suuntaan hormonaalisiin muutoksiin liittyvien terveysriskien kompensoimiseksi.

Menopaussioireita, erityisesti vasomotorisia oireita, voidaan helpottaa tehokkaasti estrogeeniä sisältävällä hormonikorvaushoidolla. Progesteroni tulee liittää estrogeenihoidon rinnalle naisilla, joilla kohtu on tallessa, pelkän estrogeenihoidon kohdun limakalvon liikakasvua ja syöpäriskiä lisäävän vaikutuksen takia. Vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoidon käytöllä on havaittu olevan sekä terveydenhuollon käyntimääriä että sairauspoissaoloja vähentävää vaikutusta.

Pitkäaikaisen hormonikorvaushoidon käytön on todettu lisäävän hieman rintasyövän riskiä, mikä näyttäisi liittyvän nimenomaan estrogeenin ja progesteronin yhteisvaikutukseen, ja riski suurenee käyttöajan pidentyessä. Kuitenkin esimerkiksi ylipaino on hormonikorvaushoidon käyttöä merkittävästi suurempi rintasyövän riskitekijä. Suun kautta annosteltavaan hormonikorvaushoitoon liittyy myös hieman lisääntynyt tromboemboliariski, mutta ihon kautta annosteltavilla valmisteilla tätä riskiä ei näyttäisi olevan. Näiden pienten, mutta olemassa olevien riskien vuoksi hormonikorvaushoitoa ei suositella kroonisten sairauksien estoon naisille, jotka tulevat menopaussiin tavanomaisessa iässä, vaan hoidon indikaatio on nimenomaan häiritsevät vaihdevuosioireet. Alle 40-vuotiaana menopaussin kohtaaville naisille suositellaan hormonikorvaushoitoa ainakin 50 vuoden ikään saakka, muun muassa edullisten verisuoni- ja luustovaikutusten takia.

Hoidon kestoksi suositellaan rintasyöpäriskin minimoimiseksi mieluiten alle viisi vuotta, mutta tarvittaessa hoitoa voidaan jatkaa, mikäli vaihdevuosioireet ovat edelleen häiritsevät. Annostelussa pyritään pienimpään annokseen, jolla oireisiin saadaan helpotusta.

Naisten, joilla on vasta-aiheita hormonikorvaushoidolle (kuten sairastettu hormoniriippuvainen syöpä, laskimotukos tai infarkti), vasomotorisiin vaihdevuosioireisiin voidaan saada helpotusta serotoniinin tai noradrenaliinin takaisinoton estäjillä tai gabapentiinillä. Mikäli nainen, jolla on selkeä vasta-aihe hormonikorvaushoidolle, potee hyvin hankalia vaihdevuosioireita eikä edellä mainituista vaihtoehdoista ole riittävää apua, on hänet syytä ohjata gynekologin arvioon.

Lopuksi

Menopaussi on ikääntymiseen liittyvä luonnollinen ilmiö, joka kuitenkin aiheuttaa useimmille naisille haittaavia oireita. Nämä oireet voivat merkitsevästi häiritä selviytymistä työelämässä ja heikentää elämänlaatua. Hormonikorvaushoito estrogeenia sisältävillä valmisteilla auttaa tehokkaasti oireisiin. Keskimääräistä varhaisemmalla iällä ilmaantuva menopaussi on naiselle erityinen terveysriski, joka voi uhata paitsi terveyttä myös työelämässä jaksamista jo suhteellisen nuorella iällä. Sekä työnantajien että työntekijöiden tietoisuus menopaussin vaikutuksista ja oireiden huomioiminen työelämässä auttavat naisia jaksamaan työelämässä pitempään ja voimaan hyvin. Terveydenhuollon ammattilaisilla on tärkeä rooli vaihdevuosien tunnistamisessa, oireiden hoidossa sekä pitkäaikaisten terveysongelmien ehkäisyssä, myös kannustamalla vaihdevuosi-ikäisiä naisia elämäntapainterventioihin.