Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen työterveyslääkärin vastaanotolla

Seksuaaliongelmien yleisyys

Seksuaalilääketieteelliset ongelmat koskevat miljoonia eri-ikäisiä ihmisiä ja heidän kumppaneitaan maailmassa. Ne liittyvät tiiviisti elämänlaatuun, itsetuntoon, kehonkuvaan ja mielialaan johtaen usein sekä inhimilliseen kärsimykseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen että parisuhde- ja sosiaaliongelmiin. Suomalaisen tutkimuksen mukaan selvittämättömät seksuaalisuutta koskevat ongelmat lisäävät terveydenhuollon palvelujen käyttöä. Siksi lääkäreiden perehtyminen seksuaalikysymyksiin on merkityksellistä myös kansantaloudellisesti.

Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen

Seksuaalihäiriöiden hoidon perustana on käytetty PLISSIT-mallia. Mallissa erotetaan neljä osa-aluetta: luvan antaminen, kohdennettu rajatun tiedon antaminen, syvemmän erityisohjeistuksen anto sekä intensiivinen terapia (kuva 1 «»1). Kaikki terveydenhuollon ammattilaiset voivat toteuttaa kahta ensimmäistä tasoa. Usein jo seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ja luvan antaminen koskien aiheen käsittelemistä voivat tehdä ihmeitä.

Sairauksien vaikutus seksuaalisuuteen

Sairauksilla on vaikutuksia itsetuntoon, minäkuvaan, parisuhteeseen, ihmissuhteisiin ja seksuaalitoimintoihin. Ihmisen käsitys itsestä ehyenä ja terveenä voi sairastumisen yhteydessä rikkoutua.

Seksuaalisuus säilyy sairaudesta huolimatta, mutta usein sen merkitys ja ilmenemismuodot muuttuvat. Diagnoosihetkellä ja sairauden alkuvaiheessa seksuaalisuus jää pienemmälle huomiolle ja taustalle, varsinkin vakavan sairauden kohdalla. Myöhemmin hoitojen alettua ja tilanteen rauhoituttua seksuaalisuuteen liittyvät erilaiset kysymykset sekä tunteet voivat alkaa nousta esille. Näistä tavallisimpia ovat pelko ja sen ytimessä häpeä. Potilas voi pohtia, kelpaako hän sairaanakin.

Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen heti sairauden alkuvaiheessa ja uudestaan myöhemmin on tärkeää, jotta sairastuneelle viestitetään, että seksuaalisuudesta on lupa puhua ja tietoa on saatavilla.

Lääkitysten vaikutus seksuaalisuuteen

Moniin lääkkeisiin liittyy seksuaaliterveyteen liittyviä sivuvaikutuksia. Esimerkkeinä voidaan mainita verenpainelääkkeet, hormonit, mielialalääkkeet ja solunsalpaajat. Seksuaalihaitat voivat olla huonon komplianssin syynä, ja seksuaaliterveys tulee ottaa esille lääkitystä aloittaessa.

Yleisesti mielialahäiriöiden hoidossa käytettävillä serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI-lääkkeet) on laajoja seksuaaliterveyteen liittyviä sivuvaikutuksia. Ne voivat aiheuttaa kiihottumis- ja orgasmihäiriöitä, seksuaalista haluttomuutta sekä jopa seksuaalista kipua. Toisaalta masennukseen liittyvä anhedonia ja ahdistukseen liittyvä autonomisen hermoston ylivireystila voivat johtaa merkittäviin seksuaaliterveysongelmiin. Lääkehoitoon liittyykin aina hyöty–haitta-punninta. Masennuslääkkeistä bupropionilla tiedetään olevan vähemmän vaikutuksia seksuaalivastesarjaan kuin perinteisillä SSRI-lääkkeillä.

Verenpainelääkkeistä tiatsididiureetit, beetasalpaajat ja sentraaliset alfa-agonistit voivat heikentää erektiota, kalsiumsalpaajat ja ACE-estäjät ovat neutraaleita ja ATR-salpaajat voivat jopa parantaa erektiota.

Sairauden vaikutus intiimiin ihmissuhteeseen

Kivut, kehonkuvan muutokset, väsymys ja haluttomuus voivat aiheuttaa paineita sekä sairastuneessa että hänen tukiverkostossaan. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen läpi koko sairauden on tärkeää, jotta potilaalle viestitetään, että seksuaalisuudesta on lupa puhua ja tietoa on saatavilla. Vaikka intiimi läheisyys olisi tauolla, on hyvä muistaa ja oikeuttaa, että sairastuessaan ihminen tarvitsee läheisyyttä ja hellyyttä.

Kyse usein häpeän hoidosta

Ihmisen hyvinvointia kahlitsee vertailu muihin ihmisiin. Seksuaalisuudessa ihminen on paljaimmillaan, ja tässä tilassa hänen olemisensa validaatio ja oikeuttaminen ovat elämän ja inhimillisyyden ydintä. Tunteista pelko ja sen ytimessä oleva häpeä juontavat juurensa varhaisista lapsuuden kokemuksista, kun lapsi on kääntynyt ja kurkottanut kohti ja hänen tarpeensa on sivuutettu. Näiden tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen helpottavat ihmistä tulemaan todeksi omana epätäydellisenä inhimillisenä itsenään. Vaikka seksiä voi olla ilman rakkautta, häpeän ja pelon hoidossa päästään upeasti lähelle rakkauden tematiikkaa.

Psykologian tohtori Sue Johnssonin mukaan tarve kiinnittyä toisiin ihmisiin on evoluution korkein huippu ja ihmislajin vahvin henkiinjäämismekanismi. Toisin kuin eläimillä rakkauden merkitys ei perustu tarpeeseemme lisääntyä, sillä pystymme parittelemaan ilman rakkauttakin ja harrastamaan seksiä ilman kiima-aikaa. Rakkaus on tärkeää, koska se liittää meidät yhteen ja auttaa tuen saamisessa hädän hetkellä. Se on tärkeää psyykkisen ja fyysisen hyvinvointimme vuoksi.

Parisuhteen ja turvallisen intiimin kokemuksen ytimeen voivat tiivistyä kiintymyssuhteen ydinkysymykset: Voinko turvautua sinuun? Oletko käytettävissä? Välitätkö minusta? Tulethan luokseni, kun tarvitsen sinua, kun kutsun sinua? Seksuaalisuus onkin parisuhteen herkkä alue, johon parisuhteen toimimattomuus ensimmäisenä usein heijastuu. Ihmiset kaipaavat parisuhteessaan samoja asioita. Näitä ovat tuki, hellyys, kuuntelija ja ystävä. Onnistunut hyvä seksi parisuhteessa liitetään hyvään tunneyhteyteen kumppanien välillä.

Syvennä seksuaalilääketieteen osaamista

Duodecimin Seksuaalilääketieteen oppikirjan ensimmäinen painos (2020) on myyty heti lähes loppuun ja toista painosta tehdään parhaillaan. Oppikirjan lisäksi Duodecim-lehden teemanumero "Sairaus ja seksuaalisuus" tarjoaa tiiviin kokonaisuuden vastaanottotyön tueksi. Myös Lääkärin käsikirjassa löytyvät luvut naisen ja miehen seksuaalihäiriöistä.

Seksuaalilääketieteessä potilaan kohtaamisessa kulminoituvat substanssiosaamisen lisäksi eettinen pohdinta ja syvä inhimillinen potilaan ymmärtäminen. Näin voimme saada kokemuksen myös siitä, miten opittu tieto jalostuu viisaudeksi. Työotteena tulee olla sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyys ottaen huomioon seksuaalisuuden moninaisuuden sekä erilaiset intiimien suhteiden mallit.