Pikamuotia työntekijöiden kustannuksella?

Puuvillapelto

Puuvillasato korjataan joko koneellisesti tai käsin. Puuvillakasvi on herkkä tuhohyönteiselle ja kasvisairauksille, joten perinteisessä viljelyssä käytetään runsaasti hyönteismyrkkyjä ja kasvinsuojeluaineita. Yleisimpiä näihin ryhmiin kuuluvia kemikaaleja ovat organofosfaatit, joita Suomessakin käytetään hyönteismyrkkynä.

Monet organofosfaateista ovat akuutisti myrkyllisiä, etenkin lapsille. Pitkäaikainen organofosfaattien käyttö voi kuitenkin altistaa polyneuropatialle, neuropsykiatrisille sekä teratogeenisille vaikutuksille.

Suurin osa kehitysmaiden viljelijöistä viljelee puuvillaa pääsääntöisenä elinkeinonaan ja perinteisiä viljelymenetelmiä hyödyntäen. Kasteluvettä ja torjunta-aineita saa vain rajallisesti, joten sadon tuottavuus on heikkoa. Viljelijöillä on usein puutteellinen lukutaito ja riittämätön tieto käyttämiensä kemikaalien haitoista.

Puuvillatyöntekijät altistuvat pelloilla erilaisille pölyille, UV-säteilylle ja kuumuudelle sekä tekevät usein pitkiä työvuoroja. Työntekijät altistuvat myös viereisten peltojen myrkytyksille, sillä niitä usein suihkutetaan samanaikaisesti. Suojavälineinä saatetaan käyttää vain tavallisia hanskoja, kankaisia nenäliinoja tai kaulahuiveja, mutta suurin osa työntekijöistä ei käytä suojaimia ollenkaan, ei edes kenkiä.

Puuvillan kuivaus

Puuvilla kuivataan teollisissa laitoksissa tai ulkona auringossa. Puuvilla on kuohkeaa ja kevyttä, ja se pitää pakata tiiviisiin pakkauksiin jatkokäsittelyä varten, ja tämä työvaihe on erittäin pölisevä.

Puuvillapölylle altistuminen voi aiheuttaa byssinoosia, joka luokitellaan pölykeuhkosairaudeksi. Tämän ajatellaan johtuvan gram-negatiivisten bakteereiden endotoksiineista, joita on kontaminoituneiden kasvikuitujen joukossa. Sairastuminen yleensä ilmenee henkilöillä, joilla on pitkäaikaista altistumista yli 10 vuoden ajan. Sen oireina voi ilmetä hengenahdistusta, yskää ja puristavaa tunnetta rintakehällä. Oireet yleensä palaavat heti pölyiseen työhön palattua. Taudinkuva muistuttaa keuhkoahtaumatautia ja akuutissa muodossa spirometriassa voi näkyä FEV1:ssä laskua jopa 30 prosenttia.

Langan valmistaminen

Lankatehtaalle jatkokäsittelyyn tulleet puuvillapakkaukset ensin avataan ja puhdistetaan. Puuvillakuitu karstataan ja kammataan yhdensuuntaisiksi, jotta takkuiset kuidut saadaan auki ja liian lyhyet puuvillakuidut kerättyä pois.

Lankoja saatetaan värjätä haitallisilla väriaineilla, kuten atso- ja raskasmetalliväreillä sekä öljytuotannon sivutuotteina tuotetuilla väreillä. Monet tehtaat käyttävät valkaisuun hypokloriittiliuosta, toisissa tehtaissa valkaisuaine on kaasumaista klooria tai pölisevää klooripitoista valkaisujauhetta.

Väriaineiden uskotaan aiheuttavan ihoherkistymistä. Hypokloriitti- ja kloori voivat aiheuttaa pienillä pitoisuuksilla lievää hengitysteiden ärsytystä, yskimistä ja päänsärkyä, voimakkaammilla pitoisuuksilla roiskeet voivat vaurioittaa vakavasti silmiä ja ihoa, erittäin suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa kuoleman jo muutamalla hengenvedolla.

Syövyttävien emäksien ja happojen käyttö kankaan käsittelyssä altistavat työntekijät ihovaurioille. Monet väriaineet värjäävät ihoa voimakkaasti, joten työntekijöillä saattaa olla kiusaus käyttää haitallista hankaavien alkalien ja valkaisuaineiden seosta poistaakseen väritahrat käsistään. Tämä taas voi johtaa ärsytyskosketusekseemaan tai jopa vakaviin ihovaurioihin.

Kankaan kutominen

Puuvillalankaa käytetään tekstiilien valmistuksessa esimerkiksi ompeluun, neulontaan, kudontaan, virkkaamiseen ja kirjontaan.

Vaate-ja tekstiiliteollisuuden käyttöön puuvillalanka kudotaan valtaviksi lakanoiksi. Kutomiskoneet kehitysmaissa ovat usein vanhoja eivätkä täytä nykypäivän turvallisuusvaatimuksia.

Tämän jälkeen puuvillakangas käsitellään sen käyttötarkoituksen mukaiseksi.

Pehmitysaineita tai rakenteenparantajia käytetään kankaan tuntuman ja rakenteen muokkaamiseksi tai ommeltavuuden parantamiseksi. Puuvillakangasta voidaan käsitellä, esimerkiksi hartsiviimeistelyllä, joka tuottaa kankaaseen halutut fysikaaliset ominaisuudet, kuten vähäisen kutistumisen. Viimeistelyaineissa on usein myös entsyymejä, jotka voivat aiheuttaa viivästynyttä allergista kosketusihottumaa.

Ompelu

Ompelutyö tapahtuu usein isoissa teollisissa laitoksissa. Globaalit vaateyritykset vaativat ompelijoilta suuria työsuoritteita, mikä johtaa pitkiin työpäiviin. Bangladeshin ompelijoiden työolot tulivat esiin vuonna 2013, kun yli tuhat työntekijää kuoli Rana Plaza -rakennuksen sortuessa Dhakassa. Edelleen noin 90 prosenttia Dhakan korkeista teollisuusrakennuksista ei täytä rakennuslupavaatimuksia. Onnettomuus paljasti myös vaikeuden selvittää uhrien henkilöllisyyttä, koska kaikilla työntekijöillä ei ollut työsopimuksia.

Suomalainen työterveyshuolto avuksi?

Kehitysmaiden työolosuhteet eivät olisi mahdollisia Suomessa. Terveyshaitat, jotka johtivat tekstiilialan ammattiliittojen perustamiseen Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa 1900-luvun alussa, ovat edelleen todellisuutta matalan ansaintatason maissa. Edistystä kuitenkin tapahtuu: esimerkiksi Turkissa kiellettiin farkkujen hiekkapuhallus, kun tutkijat havaitsivat nuorten työntekijöiden kärsivän kivipölykeuhkosta.

Suomalaisella työterveyshuollolla olisi paljon tarjottavaa vaate- ja tekstiiliteollisuudelle. Se voisi tapahtua järjestämällä koulutusta ja ohjausta kehitysmaiden vaateteollisuuden työntekijöille ja johtajille. Voisimme jakaa tietoa terveellisistä työoloista, turvallisuuskäytännöistä, ergonomiasta ja työhygieniasta. Ja mikä tärkeintä, voisimme hyvällä mielellä tulevaisuudessa ostaa vaatteita, joiden valmistus ei aiheuta terveydellistä haittaa niiden tekijöille.