Asiakaskokemus työkyvyn tukitoimista työterveyshuollossa

Taustatiedot

Haastateltujen keski-ikä oli 49 vuotta vaihdellen 29 ja 63 ikävuoden välillä. Suurin osa oli naisia (70 prosenttia), naimisissa tai avoliitossa (85 prosenttia) ja kokoaikatyössä (75 prosenttia). Koulutustaustat vaihtelivat, mutta suurin ryhmä oli ammatillisen koulutuksen suorittaneita (45 prosenttia).

Koettu työ- ja toimintakyky sekä motivaatio

Haastateltuja pyydettiin arvioimaan työkykynsä asteikolla nollasta kymmeneen (0–10), jolloin joukon työkyvyn keskiarvo oli 5,8 (keskihajonta 2,9). Myös kokemus työn vaatimusten ja omien voimavarojen vastaavuudesta jäi melko alhaiseksi (keskiarvo 6,2, keskihajonta 2,9) arvioitaessa asteikolla 1–10 (1 = huono/heikko, 10 = hyvä/vahva). Haastatelluista vain viidesosa uskoi jaksavansa työssään vanhuuseläkeikään saakka, ja loput olivat epävarmoja (n = 9) tai sellaisia, jotka tuskin jaksavat eläkeikään asti (n = 7).

Jokaisella haastatellulla oli jokin sairaus tai vamma. Keskimäärin sairauksia tai vammoja ilmoitettiin 2,7 per henkilö. Kun kysyttiin eniten työkykyä haittaavaa sairautta tai vammaa, pääryhmiksi muodostuivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveyden häiriöt.

Yleisesti ottaen haastatellut olivat tyytyväisiä elämäänsä. Kukaan ei ollut tyytymätön, ja suurin osa oli melko tai erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Haastatellut olivat myös melko motivoituneita työskentelemään ammattiin tai työkokemustaan vastaavissa töissä. Motivaatiota arvioitiin asteikolla 1–10 (1 = huono/heikko, 10 = hyvä/vahva), jolloin keskiarvo oli 8,6 keskihajonnan ollessa 1,4.

Työterveyshuollon työkyvyn tukitoimet ja yhteistyö työpaikan kanssa

Haastatellut käyttivät paljon työterveyshuollon palveluja: yli puolet oli käyttänyt 10 kertaa tai enemmän ja loput 4–9 kertaa viimeisen vuoden aikana. Suurin osa (n=15) oli saanut lääkinnällistä kuntoutusta viimeisen viiden vuoden aikana, kun taas ammatillista kuntoutusta oli saanut vain kolme henkilöä.

Haastateltavilta kysyttiin työterveyshuollossa viimeisen vuoden aikana suunnitelluista työkyvyn tukitoimista. Keskimääräisesti haastatelluille oli suunniteltu viisi toimenpidettä. Yleisimmät työkyvyn tukitoimet olivat sairauspäivärahojen hakeminen, lähete jatkotutkimuksiin toiselle työterveyshuollon asiantuntijalle tai erikoissairaanhoitoon, lääkinnällinen kuntoutus, suositus työtehtävien tai -ajan muokkaukseen sekä työterveysneuvottelu.

Yli puolet haastateltavista koki työkyvyn tuen toimenpiteiden kohentaneen työkykyä. Kun kysyttiin, mitkä, työkyvyn tuen toimenpiteet oli koettu hyödyllisiksi, kolmasosan mielestä hyödyllinen tukitoimi oli ollut työn muokkaus (etätyön lisääminen, häiriötön työympäristö, työajan lyhentäminen ja muokkaaminen). Yksittäisenä tukitoimena mainittiin lääkinnällinen kuntoutus, fysio- tai psykoterapia, työnantajan tunteva hyvä työterveyslääkäri, työterveysneuvottelu ja ergonomian huomiointi. Kolme neljästä haastateltavasta kertoi, että heidän kanssaan oli keskusteltu riittävästi työkyvyn tukitoimien sisällöstä (työterveyshuollossa) ja työkyvyn tavoitteet huomioitiin jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Kuitenkin puolet niistä, joille oli suunniteltu työkyvyn tukitoimia työpaikalle (n=16), kertoi, etteivät ne olleet toteutuneet. Heistä kolme kertoi syyksi sen, ettei työnantajalla ollut muita työtehtäviä tarjolla tai työ ei ole muokattavissa. Yksittäisinä syinä kuultiin kiire, odottaminen leikkaukseen, työnantajalla ei mahdollisuutta tarjota osa-aikaista työtä tai se, ettei itse halua osa-aikaiseen työhön.

Kysyttäessä työterveyshuollon ja työpaikan onnistumisesta potilaan työkyvyn tuen hoidossa työterveyshuolto sai kokonaisuutena hieman paremmat arviot kuin työpaikka (taulukko 1 «»1). Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyössä sopimien toimenpiteiden toteutuminen sai asteikolla 1–10 keskiarvon 7,3, mutta toimenpiteiden seurannan toteutuminen vain 5,5.

Yhteenveto

Vaikka haastatelluilla oli paljon sairauspoissaoloja viimeisen vuoden aikana ja he arvioivat työkykynsä heikoksi, kuvasivat he olevansa pääsääntöisesti elämäänsä tyytyväisiä ja työhönsä motivoituneita.

Haastatellut olivat paljon työterveyshuoltoa käyttäviä, ja heille oli myös suunniteltu runsaasti työkyvyn tuen toimia (keskimäärin 5 toimea / henkilö). Yli puolet koki työkyvyn tuen tukitoimien kohentaneen heidän työkykyään. Kuntoutus ei korostunut, vaikka he olivat olleet paljon lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Työn muokkaamista pidettiin työkyvyn tukitoimista yleisimmin hyödyllisenä. Haastattelut tukevat jo olemassa olevaa tietoa työn muokkauksen positiivisista vaikutuksista. Silti työn muokkauksessa on vielä parannettavaa, kun monet kokivat, etteivät työn vaatimukset ja omat voimavarat vastaa toisiaan. Kaiken kaikkiaan työpaikalle suunnitellut tukitoimet olivat toteutuneet vain puolella. Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyössä sopimien toimenpiteiden onnistuneisuus arvioitiin kuitenkin kohtalaiseksi, mutta haasteeksi koettiin toimenpiteiden seuranta.

Haastattelut antoivat viitettä siitä, että työterveyshuoltojen ja työpaikkojen yhteistyön tulisi olla entistä tiiviimpää työkyvyn tuen asioissa. Työpaikan toimet työn muokkausmahdollisuuksineen ovat avainasemassa työkykyä tuettaessa. Tärkeä rooli on myös työterveyshuollolla yksilön tukena työ- ja toimintakyvyn edistämisessä. Haastateltujen kertoman mukaan toimenpiteitä suunnitellaan paljon, mutta niiden toteutumisen seurannalle tulisi olla enemmän aikaa ja välineitä. Tämä on selkeä kehityskohde, johon työterveyshuolto ja työpaikka voivat vaikuttaa.