Pysyvien työkyvyttömyyseläkkeiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet työterveyshuollossa

Tutkimuskysymykset

Olimme kiinnostuneita neljästä asiasta.

1. Voiko työterveyshuollon verkostoituminen laadun kehittämisessä tehostaa työterveyshuollon vaikuttavuutta ja vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista?
2. Voivatko toiminnan laatua parantavat toimet työkyvyn palauttamisessa vähentää työkyvyttömyyseläkkeiden tarvetta?
3. Mitkä tekijät vaikuttavat työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien aktiivisuuteen puuttua työntekijöiden alkoholin suurkulutukseen?
4. Noudattavatko työkyvyn tukemiseksi tehtyjen terveystarkastusten aloitus, prosessi ja lopputulokset kansallisia lakeja, hoitolinjauksia ja suosituksia? Näistä käytimme nimeä interventioterveystarkastukset.

Laadukas työterveyshuolto voi vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä

Osatyöt osoittivat, että systemaattinen laadun parantaminen saattaa edistää pysyvien työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemistä ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen korvaamista osatyökyvyttömyyseläkkeellä (1, 2). Näytti myös, että jo pelkästään liittymisellä työterveyslaatuverkoston toimintaan oli oma riippumaton myönteinen vaikutuksensa (1). Alkoholin liikakäyttöön puuttumisella, työkykyriskien tilastomittareiden seurannalla ja laatuvastaavien kouluttamisella oli suurempi vaikutus tuloksiin kuin esimerkiksi masennuksen hoidon tehostamisella (2). Alkoholin suurkulutusta vähentämään tarkoitetut mini-interventiot näyttivät olevan monilla tavoin merkityksellisiä, ja näytti, että ne myös suunnattiin riskiryhmiin (3).

Tutkimus osoitti, että työntekijät itse hakivat varhaista tukea kokiessaan työkykynsä heikentyneen ja että esimiehet olivat puolestaan aktiivisia tukitoimiin, mikäli työntekijöillä oli alkoholiongelma tai mielenterveyden häiriö (4). Väitöskirja osoitti, että työterveyshuollon laatuverkostotyö saattaa auttaa saavuttamaan asetettuja päämääriä pysyvien työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseksi.

Laatuverkostolla voi olla myönteisiä vaikutuksia

Tutkimus toi uutta tietoa työterveyshuollon laatuverkostoitumisesta, työkyvyttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeiden ehkäisemisestä, alkoholiongelmien varhaisesta tunnistamisesta ja osatyökykyisten työkyvyn tukemisesta. Tutkimuksessa tehtiin uusia havaintoja työterveyshuollon, esimiesten ja työntekijöiden aktiivisista rooleista työkykyä tukevien toimenpiteiden käynnistäjinä.

On ilmeistä, että tutkimuksen vaikutusmekanismina laatuverkostoon kuuluminen ylläpiti systemaattista laadun parantamista. Tämä mahdollisesti aktivoi työterveysyhteistyötä ja/tai työterveyshuollon sisäisiä prosesseja, mitkä puolestaan heijastuivat lopullisiin tuloksiin. Tulokset tuottivat ajatusaihioita tuleville tutkimuksille.