Miksi meillä on 900 työterveyshuoltoon erikoistuvaa lääkäriä?

"Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen tarkoituksena on valmistua työterveyshuollon erikoislääkäriksi", aloitti proffakollega Leena Ala-Mursula työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa seminaarissa Tampereella viime kesäkuussa puhuessaan erikoislääkärikoulutuksen uudistuksista. Luulisi, että tuo on itsestäänselvyys. Mutta käytännössä se ei ole.

Proffakokous päätti perustaa selvitystyöryhmän, jonka tarkoituksena on tämän vuoden aikana selvittää työterveyshuollon erikoislääkäriksi valmistumista edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä antaa toimenpide-ehdotuksia valmistumisen edistämiseksi. Taustalla on monta tärkeää asiaa. (1) Meillä on viiden yliopiston listoilla noin 900 erikoistuvaa lääkäriä. Heistä valmistuu vuosittain 45–50. Palvelujärjestelmä tarvitsisi paljon enemmän. Alueellista vaihtelua on paljon, mutta koulutuksen pitäisi taata erikoislääkäreitä koko valtakuntaan. (2) Yliopistojen listoilla olevien erikoistuvien suuri määrä on vaikuttanut valtakunnalliseen arviointiin siitä, paljonko yliopistojen vuosittainen sisäänotto erikoistumiskoulutukseen pitäisi olla. Arvio on alhaisempi kuin omamme, ja osa yliopistojen professoreista joutuu joka vuosi taistelemaan saadakseen enemmän aloituspaikkoja kuin ehdotetaan. Aina siinä ei onnistuta. (3) Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta rahoitetaan toistaiseksi voimassa olevalla rahoituslailla. Vuotuisilla STM:n antamilla asetuksilla säädetään määrärahan kohdentamisesta yliopistoille, koulutuspaikoille ja Työterveyslaitokselle. Yliopistojen rahoitusta on vähennetty merkittävästi viime vuosina, vaikka yliopistojen tehtävät ovat merkittävästi lisääntyneet STM:n ohjaaman erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen (2015) myötä. Suunnittelu-, kehittämis- ja arviointitehtävien lisäksi yliopistorahoitusta käytetään muun muassa työterveyshuollon virtuaaliyliopistoon, joka vastaa merkittävästä osasta erikoistujien teoriakoulutuksesta.

Selvitystyöryhmässä ovat kaikki viisi yliopistoa edustettuina. Olemme keväällä kuulleet seuraavia tahoja: TTL, STM, STLY. Syksyn ensimmäiseen kokoukseen olemme kutsuneet palvelujärjestelmän edustuksen. Olemme tunnistaneet haasteita monella tasolla ja eri vaiheissa. Alkuvaiheeseen liittyviä asioita ovat muun muassa erikoisalan houkuttelevuus, valintaprosessi (mitä/keitä nykyinen tapa tukee?), valittavien määrät (katso yllä), erikoistumisen aloitus ja tuki (vähentäisikö parempi tuki "ikuisia erikoistuvia"), koulutuksen monipaikkaisuus ja aikaperusteisuus. Keskivaiheessa on erikoistumiseen liittyvien palvelujen suoritus (halukkuus lähtöön, palkkaus, saaminen varsinkin osassa Suomea), valmistumisen priorisointi, kouluttajien ja koulutuspaikkojen hyväksyntä, työterveyslääkäri-nimikkeen käyttö (STM on perustanut työryhmän tämän ympärille) ja yritysten Kela-korvaukset. Loppuvaiheeseen liittyy ainakin mahdolliset pullonkaulat palveluissa (aiemmin TTL-jakso, ei enää), lopputentti, yliopiston kannanotto palveluihin vasta lopussa, ikä ja paljonko työuraa jäljellä. Tilanne on siis kompleksinen.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen tavoitteena pitää olla työterveyshuollon erikoislääkäriksi valmistuminen. Työryhmän raportti ilmestyy loppuvuonna. Pysy kuulolla!

P.S. Ota yhteyttä, jos sinulla on ratkaisuehdotuksia (tuula.oksanen(at)uef.fi).