Opiskeluterveydenhuollosta työterveyteen

Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä

Opiskelukyky muodostuu opiskelijan ja opiskeluun liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Työterveyslaitos ja YTHS ovat 2000-luvun alussa kehittäneet opiskelukykymallin, jonka kulmakivinä ovat yksilön omat voimavarat, opiskelutaidot, opiskeluympäristö sekä opetus ja ohjaus (kuva 1 «»1). Opiskelukyky on toiminnallinen kokonaisuus, jonka osatekijät vaikuttavat toisiinsa ja voivat myös kompensoida toinen toisiaan. On hyvä huomioida, että opiskelija voi olla työkykyinen, vaikka ei ole opiskelukykyinen, ja päinvastoin. Opiskelukyky-termiä ei tunneta kansainvälisesti, mutta Suomessa se on vakiintunut osaksi opiskelijoiden hyvinvointia käsittelevää kirjallisuutta. Opiskelukyvyn ylläpito ja edistäminen on oth:n lakisääteinen tehtävä. Opiskelukyvylle ei ole validoitua mittaria, joten tässä tutkimuksessa tutkinnon suorittamista pidettiin retrospektiivisenä opiskelukyvyn mittarina.

Kaksivaiheinen terveystarkastus ja opiskeluterveydenhuollon palveluiden käyttö

Tutkimusjoukosta 83 prosenttia oli käyttänyt YTHS:n palveluja kuuden vuoden seuranta-aikana. Kontakteja (vastaanotto/puhelin/sähköinen asiointi) oli yhteensä 185 000 ja näistä 73 prosenttia oli naisten. Yleisin käyntisyy oli psyykkiset syyt, jotka muodostivat 22 prosenttia kaikista kontakteista.

Tutkimuksessa tunnistettiin klusterianalyysin avulla neljä palvelukäyttöryhmää, joista merkittävimmät olivat jatkuva vähäinen käyttö (44 % opiskelijoista, keskimäärin 1 kontakti/vuosi) ja jatkuva runsas käyttö (16 % opiskelijoista, keskimäärin 6 kontaktia/vuosi). Jatkuvan runsaan käytön ryhmään kuuluvat opiskelijat tuottivat 47 prosenttia kaikista kontakteista.

Tutkijoiden ennakko-odotus oli, että tarkastukset lisäävät palveluiden käyttöä lyhytaikaisesti tarkastusten jälkeen, kun havaittuja terveysongelmia hoidetaan, mutta sen jälkeen käyttö palaisi niin sanotusti normaalitasolle. Tämä yhteys havaittiin, mutta voimakkaampi yhteys oli sillä, että terveystarkastukseen osallistunut opiskelija kuului jatkuvasti runsaasti palveluja käyttävien ryhmään. Myös kansainvälisissä ei-opiskelijaväestössä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu terveystarkastusten yhteys lisääntyneeseen palveluiden käyttöön. Syiksi on pohdittu tarkastettujen lisääntynyttä kiinnostumista omasta terveydestä ja sitä, että terveystarkastus voi madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä terveyspalveluihin. Cochrane-katsauksessa nostettiin esille huoli siitä, että tarkastukset voivat myös tarpeettomasti lisätä tutkimuksia ja diagnostiikkaa. Kaikki nämä selitykset ovat relevantteja myös oth:ssa, ja aihe vaatii jatkotutkimusta.

Kaksivaiheinen terveystarkastus ja tutkinnon suorittaminen

Tutkimusjoukosta 67 prosenttia oli suorittanut kandin, maisterin tai lisensiaatin tutkinnon kuuden vuoden seuranta-aikana. Terveyskyselyyn vastanneet suorittivat tutkinnon vastaamattomia useammin (74 % / 58 %). Aikaisemmasta tutkimuksesta tiedetään, että opiskelijat, jotka eivät vastanneet kyselyyn, raportoivat olevansa terveempiä kuin vastanneet. Tämä voi viitata siihen, että tutkinnon puuttumista selittävät muut kuin terveydelliset syyt, kuten työnteko ja heikko opiskelumotivaatio. On kuitenkin todennäköistä, että vastaamattomien joukossa oli myös opiskelijoita, joiden opiskelukyky ei riittänyt opintojen edistämiseen. Näiden opiskelijoiden tunnistamiseen tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota, ja korkeakoulut ovat tässä avainasemassa.

Opiskelijan terveyskyselyssä raportoima vähäinen innostus ja heikko ote opinnoista olivat yhteydessä siihen, että opiskelija ei suorittanut tutkintoa kuudessa lukuvuodessa. Terveyskyselyllä oli siis mahdollista tunnistaa merkittäviä opiskelukykyriskejä jo ensimmäisenä lukuvuonna. Näihin tulisi puuttua ja toimintatapoja kehittää oth:n ja oppilaitosten yhteistyönä.

Tässä tutkimuksessa opiskelijan ensimmäisenä opiskeluvuonna raportoimalla alhaisella mielialalla ei ollut yhteyttä tutkinnon puuttumiseen. Huomioiden, että mielialaoireiset osallistuivat terveystarkastuksiin useammin kuin ne, joilla ei ollut oireita, on mahdollista, että kaksivaiheinen terveystarkastus tuki mielenterveysoireiden tunnistamista ja ne pystyttiin hoitamaan ilman pitkäaikaisia vaikutuksia opiskelukykyyn. Tätä tukee myös tutkimuksen löydös terveystarkastuksesta poisjäännin yhteydestä tutkinnon puuttumiseen. Tulos on linjassa vähäisen aikaisemman kirjallisuuden kanssa.

Synergiaa työterveyshuollon ja opiskeluterveydenhuollon yhteistyöstä?

Tutkimusta tehdessä kävi ilmeiseksi, miten samanlaisten kysymysten äärellä tth:ssa ja oth:ssa ollaan. Keskustelua terveystarkastusten vaikuttavuudesta ja yhteistyön merkityksestä työpaikan/oppilaitoksen kanssa käydään molemmissa konteksteissa. Molemmilla on lakisääteinen erityisasema terveyspalvelujärjestelmässä, joka herättää keskustelua. Yhtäläisyyksistä huolimatta yhteistyötä toimijoiden välillä ei juurikaan ole.

Opiskelijaksi ottamisen esteiden, opiskeluoikeuden peruuttamisen, opiskeluoikeuden palauttamisen ja opiskelujen aikaisen huumausainetestauksen säädökset on määritetty niin sanotussa SORA-lainsäädäntökokonaisuudessa. SORA-säädöksiin kuuluvat lakiin ammatillisesta koulutuksesta, ammattikorkeakoululakiin ja yliopistolakiin. Oth:ssa tehdään SORA-lainsäädännön mukaisia opiskelualalle soveltuvuuden arvioita, joiden tulokset heijastuvat vahvasti työelämään. Opiskelija on voinut olla erilaisten tukitoimien piirissä monta vuotta ennen valmistumistaan, ja tieto näistä ei siirry tth:oon. Olisi tärkeää keskustella, minkälaisella yhteistyöllä saavutettaisiin paras hyöty työelämään siirtyvälle opiskelijalle.

Tämä tutkimus antoi viitteitä siitä, että yliopisto-opiskelijoiden kaksivaiheinen terveystarkastus on hyödyllinen. Lisää tutkimusta tarvitaan niin tth:ssa kuin oth:ssa tarkastusten terveyshyödyistä ja kustannusvaikuttavuudesta. Tutkimuksen ollessa vähäistä on tärkeää, että aiheesta käydään keskustelua ja käytännön tietoa jaetaan eri toimijoiden kesken.