Hybridityö tuo esiin hyvinvoinnin ja tuottavuuden välisen yhteyden

Itseohjautuvuus lisääntyi ja lähijohtaminen yksilöllistyi

Etätyössä omaa työtä koskeva päätöksenteko siirtyi paljolti työntekijälle itselleen. Työn autonomian kasvu yleensä vahvistaa hyvinvointia etenkin, kun työntekijällä on hyvät valmiudet ohjata omaa toimintaansa, suunnitella itsenäisesti työnsä kulkua, määritellä työskentelylle tavoitteita ja arvioida itse työssä onnistumista. Samalla etätyötä tekevien on itse huolehdittava sellaisista työoloja ja työturvallisuutta koskevista seikoista, joista työnantaja huolehtii silloin, kun työtä tehdään työpaikalla. Ajan myötä moni on pystynyt parantamaan fyysistä työympäristöä ja käytössä olevaa etätyövälineistöä, usein työnantajan tuella.

Työn itsenäistymiskehityksen kiihtyminen etätyöloikan myötä muutti myös lähijohtamista. Yhteydenpitoon etätyöläisten kanssa täytyi kiinnittää erityistä huomiota, ja tarve tuntea paremmin työntekijöiden yksilölliset tuen ja kannustuksen tarpeet lisääntyi. Esihenkilöt ovatkin aktiivisesti etsineet uusia, etätyössä toimivia lähijohtamisen malleja ja yhteydenpidon muotoja. Huolenaiheeksi on noussut, miten pystyä ajoissa tunnistamaan mahdolliset työkykyä uhkaavat tilanteet, jos yhteydenpito on pääasiassa teknologiavälitteistä.

Digiloikka kiritti jatkuvaa työssä oppimista

Etätyöloikka oli ennen kaikkea viestintävälineiden läpimurto ja sellaisena aimo digiloikka. Koska yritykset halusivat palvella asiakkaita myös poikkeusolosuhteissa, ne digitalisoivat tuotantoaan, toimintojaan ja jakelukanaviaan.

Digitalisaation loikka kiihdytti jatkuvan oppimisen merkitystä ja kirittää kehittämään digitaitojen perusosaamista kaikissa ammateissa. Tarvitaan erikoisosaamista hyödyntää digitaalisia ratkaisuja. Kriisit ovat nopeasti tuoneet työelämään kaikki toimialat läpäiseviä uuden osaamisen alueita: miten hallitaan fyysisiä ja taloudellisia riskejä, miten varmistetaan huoltovarmuuskysymykset tai mitä työyhteisöt voivat tehdä ilmastokriisin hillitsemiseksi.

Hyvät valmiudet itsenäisesti kehittää osaamistaan ovat erityisesti autonomisessa asiantuntijatyössä välttämättömiä. Korkeampi koulutus antaa hyvät valmiudet kognitiiviseen, tietoon perustuvaan oppimiseen.

Mitä etätyö teki tuottavuudelle ja hyvinvoinnille

Etätyö usein sallii työn sisältöjen ja tekemisen tapojen muokkaamisen itselle mieluisaksi ja omien vahvuuksien käyttöä tukevaksi. Silloin työ on motivoivaa ja sitä tehdessä voi tuntea työn imua. Työolobarometrin mukaan peräti neljä viidestä etätyötä tekevästä palkansaajasta kertookin tuotteliaisuutensa parantuneen.

Samalla havainnot kertovat, että aikaa myöden yksinomainen etätyö tylsistyttää monia ja lisää työuupumusoireilua. Myös yksinäisyys on pelkästään etätyötä tehneillä lisääntynyt. Tunne työn merkityksellisyydestä saattaa kadota, jos etääntyy työyhteisöstä.

Yksinomaiseen etätyöhön verrattuna hybridityössä voitiin paremmin. Tuo vaikutus näyttäisi nyt hälvenneen: työn imu hybridityössä on laskenut samalle tasolle kuin kokoaikaisessa etätyössä. Niin ikään uuden oppiminen työssä, yhteistyön kehittäminen ja uusien, yhteistyötä tukevien toimintatapojen ideointi näyttäisivät vähentyneen. Tämä heijastuu myös kokemuksiin tuottavuudesta: rutiininomaisista tehtävistä suoriudutaan etätyössä erittäin hyvin, mutta ongelmanratkaisu, strateginen kehittämistyö ja uusien tehtävien haltuunotto onkin jo selvästi haastavampaa.

Lähtökohta yksilön hyvinvoinnille on hänen persoonallisuutensa, kykynsä ja elämänolosuhteensa. Kokemus työhyvinvoinnista on yksilön kokemus, mutta se syntyy työyhteisössä. Työyhteisössä syntyy myös tuottavuus. Mihin siis työyhteisöissä olisi hybridityön oloissa tärkeää kiinnittää huomiota, jotta työhyvinvointi ja tuottavuus kehittyisivät suotuisasti?

Kiinnostava kokonaistuottavuus

Työn tuottavuuteen vaikuttaa kolme asiaa: työntekijöiden määrä ja koulutus, koneiden ja laitteiden määrä ja laatu sekä kokonaistuottavuus. Kokonaistuottavuus tarkoittaa sitä työn tuottavuuden kasvua, joka selittyy muulla kuin investoinneilla henkiseen tai fyysiseen pääomaan. Tuottavuuskasvun suurin osatekijä on juuri kokonaistuottavuus.

Kokonaistuottavuuden ytimessä on osaaminen: miten olemassa olevaa tietoa osataan hyödyntää, miten työyhteisössä opitaan ja synnytetään uutta osaamista tai minkälaisia verkostoja ja kumppanuuksia rakennetaan. Kokonaistuottavuutta voi parantaa myös luopumalla tehottomasta tekemisestä tai hyödyntämällä työyhteisössä olevaa kokemusta.

Kokonaistuottavuuden kautta työhyvinvoinnin ja toiminnan taloudellisten tekijöiden yhteen kytkeytyminen tulee selkeästi näkyviin. Kuvio 1 «»1 havainnollistaa tätä. Kaiken perustana on työkyky ihmisten perusedellytyksenä työn tekemiselle ja vastaavasti liiketoiminnan kannattavuus perusedellytyksenä markkinoilla toimivan yrityksen toiminnan jatkuvuudelle. Työyhteisön hyvinvointiin vaikuttavat työolot, työn sujuvuus, kannustava, positiivinen ilmapiiri ja työssä oppiminen. Nämä vaikuttavat siihen, miten liiketoiminnallisin perustein tehdyistä investoinneista ja muista toimintaa koskevista päätöksistä saadaan (kilpailijoita) tehokkaammin aikaiseksi tuotteita ja palveluita. Kokonaistuottavuutta voi ajatella organisaation aikaansaamisen kykynä. Kyse on viime kädessä strategisen johtamisen taidoista.

Varmista vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja yhteinen oppiminen

Viesti tulevaisuuden työelämälle on selkeä. Edellä kuvattuihin muutoksiin peilaten hybridityön leimaamassa työelämässä työhyvinvoinnin vaalimiseksi ja tuottavuuskasvun kehittämiseksi on tärkeää varmistaa työyhteisön riittävä vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja yhteinen oppiminen.

Yhteisöllisyyden vaaliminen on olennaista työyhteisön yhteisen oppimisen ja strategisten tavoitteiden uudistumisen kannalta. Kun työyhteisössä käydään jatkuvaa keskustelua strategian tavoitteista ja niiden muotoutumisesta arjen työssä, syntyy yhteistä ymmärrystä ja tapahtuu yhteistä oppimista. Avoimessa, keskinäiseen arvostukseen perustuvassa luottamuksen ilmapiirissä voidaan puhua myös siitä, missä on onnistuttu, mikä tuntuu hankalalta ja miten toimintaa voisi parantaa.

Myönteisiksi koetuissa sosiaalisissa tilanteissa syntyy sitoutumista työyhteisöön ja yhteisiin tavoitteisiin. Ihmisten kasvokkaisissa kohtaamisissa syntyy parhaimmillaan tuottavuutta parantavia uusia toimintamalleja, tuotteita tai palveluita. Riittävät kasvokkaiset kohtaamiset ja niissä tapahtuva yhteinen ideointi, tiedon hyödyntäminen ja uuden tiedon synnyttäminen ovat kriittisiä pitkän tähtäimen tuottavuuskasvun kannalta. Yhteisöllisyyttä ja yhteistä oppimista vahvistava vuorovaikutus on samalla keskeinen työhyvinvointia vahvistava voimavara.