Työkyvyn tulevaisuus Suomessa

Nykyiset työkyvyn tuen palvelut hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueilla työkykyä tukevia palveluita ovat muun muassa työttömien terveystarkastukset, eri ammattilaisista koostuvat työkyvyn tuen tiimit, kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus sekä Sijoita ja valmenna -työhönvalmennus (IPS-valmennus). Hyvinvointialueet osallistuvat myös lakisääteiseen Työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun (TYP), joka on kohdennettu pitkään työttömänä olleille monialaisen tuen tarpeen asiakkaille. TYP-työssä on mukana sote-ammattilaisten lisäksi työllisyyspalvelun sekä Kelan asiantuntijoita.

Kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta on tuotettu aiemmin sekä kuntien omana että järjestöjen toimintana. Muutosvaihe hyvinvointialueille siirryttäessä on ollut monilla alueilla hyvin haastava. IPS-valmennus on alun perin kehitetty psykiatristen potilaiden työhön paluun tukemiseen. Mallia kokeiltiin Työkykyohjelman hankkeissa muillakin asiakasryhmillä, ja siitä saatiin hyviä kokemuksia lähes joka toisen työllistyessä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen lisää.

Terveydenhuoltolain mukaisia työttömien terveystarkastuksia on monilla alueilla ollut tarjolla vaihtelevasti. Tarkastuksiin ohjautuminen ei ole ollut systemaattista, tai niissä on keskitytty liikaa sairauksien hoitoon. Usein tarkastuksiin edelleen myös ohjaudutaan liian myöhään tehokkaiden kuntoutustoimien hyödyntämisen näkökulmasta. Tarkastusten vaikuttavuus työllistymisessä on jäänyt usein heikoksi. Haasteet on tunnistettu myös THL:n teettämässä haastattelututkimuksessa, ja THL onkin päivittänyt ohjeet työttömien terveystarkastusten sisällön ja tavoitteiden osalta keväällä 2023.

Työkyvyn tuen tiimejä on toiminut osalla alueista jo useiden vuosien ajan, mutta osalla alueista tällaista toimintaa ei ole ollut lainkaan. Toisaalla on käytössä kiinteä tiimimalli, ja osalla alueista kootaan asiakkaan ympärille tämän tarpeita vastaava monialainen tiimi. Tiimiin voi kuulua esimerkiksi lääkäri, terveydenhoitaja, sosiaalialan asiantuntija, fysioterapeutti, psykologi tai työkykykoordinaattori. Asiakasvastaavan nimeäminen on olennaista, sillä jatkuvuudesta on erityistä hyötyä vaikuttavuuden näkökulmasta. Pirkanmaalla työkykyhankkeessa koulutettiin asiakasvastaavien ja sote-keskusten ammattilaisten työtä tukemaan työkykykoordinaattoreita ja jatkossa tavoitteena onkin saada jokaiseen sote-keskukseen nimetty työkykykoordinaattori. Työkykykoordinaattoriverkosto on kehitteillä alueellisesti ainakin Pirkanmaalla, ja siihen on tarkoitus kutsua mukaan työkykykoordinaattoreita eri organisaatioista, minkä toivotaan lisäävän edelleen yhteistyötä alueella.

Työkyvyn tukemisen tulevaisuus

Työterveyshuolloille jää edelleen tärkeä paikkansa terveyspalveluiden ainoana edustajana, jolla on suora yhteys työnantajiin, mikä mahdollistaa tehokkaasti työssä tapahtuvan vaikuttavan kuntoutuksen. TYÖOTE-hankkeen myötä toivottavasti jatkossa toimimme entistä paremmin koko palvelujärjestelmään integroituna. Hyvinvointialueet jatkavat lakisääteisiä ja todennäköisesti myös aiemmin hyväksi todettuja edellä mainittuja palveluja. Tavoitteena on, että työkykyohjelman laajennus osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa tulee parantamaan edelleen muun muassa työkyvyn tuen tiimien valtakunnallista kattavuutta sote-keskuksissa. Työterveyslääkäri voisi siten jatkossa lähettää työttömäksi jäävän osatyökykyisen jatkohoitoon sote-keskuksen työkyvyn tuen tiimiin.

Työterveysneuvottelu ratkaisuksi myös työttömille?

Työttömyyteen ja osatyökykyisyyteen liittyy usein taloudellisia vaikeuksia mutta myös muita haasteita, jolloin tuen koordinointi usean eri tahon kanssa on usein haastavampaa kuin työterveyshuollossa. Pirkanmaan työkykyhankkeessa toimiessani kokeilimme työterveysneuvottelun tapaisia verkostopalavereja ja havaitsin, että malli oli toimiva ja että monialaisessa työssä asiakasvastaava oli syytä nimetä erikseen eri organisaatioihin mahdollisimman sujuvan palvelupolun toteutumiseksi. Kokemukseni mukaan sekä kuntouttavaa työtoimintaa, sosiaalista kuntoutusta että yhteistyötä työvoimapalveluiden kanssa olisi hyvä kehittää nykyistä joustavammaksi ja enemmän työelämään suuntautuvaksi.

Työkyvyn tuen palvelun lääkärin tulisi olla asiaan perehtynyt, ja monialaiseen verkostotyöhön tulee olla varattuna riittävät resurssit. Työterveyslääkäreiden paljon käyttämä työkalu, työterveysneuvottelu ja erityisesti sen muistio, voisi toimia mallina myös työttömien työkyvyn tuen suunnitelmien teossa. Työterveysneuvottelussahan emme nosta esiin sairauksia vaan puhumme työkyvystä, vahvuuksista, rajoitteista ja sovimme käytännön toimista ja työnjaosta sekä seurannasta. Työelämäyhteys on työterveysneuvottelussa luontevaa, mutta valitettavasti esimerkiksi Työkykyohjelman arviointitutkimuksessa tuli esiin, että työhön ja työllistymiseen liittyvä suunnitelma puuttui työttömille tehdyistä työkyvyn tuen suunnitelmista lähes puolessa tapauksista. Työttömyys ja varsinkin siihen liittyvä osatyökykyisyys muuttaa nopeasti käsitystä omasta pystyvyydestä ja vaikuttaa työhön paluun ennusteeseen. Siksi osatyökykyisillä työttömillä hoitosuunnitelman lisäksi pystyvyyden tunteen tukeminen ja työelämään paluuta tukeva realistinen suunnitelma on olennaisen tärkeä. Työkyvyn tuen palvelun tuleekin aina olla asiakaslähtöistä ja toivoa ylläpitävää. Joskus työkyvyn tuen suunnitelmassa voidaan puhua vasta ensi askelista kohti työelämää, mutta sen yhdenkin askeleen ja alustavan tavoitteen nimeäminen on tärkeää työelämään paluun onnistumisen näkökulmasta.

Opiskelu- ja työterveyshuollon, hyvinvointialueiden, työvoimapalveluiden, koulutuksen ja kolmannen sektorin toimijoiden, Kelan ja muiden vakuuttajien sekä kokemusasiantuntijoiden yhteiskehittämistä tarvitaan jatkossakin työkyvyn tuen palveluiden järjestämiseen. Yhden toiminnan, organisaation tai palvelun kehittäminen ei riitä vaan johtaa osaoptimointiin ja pahimmillaan inhimillisen pahoinvoinnin, työttömyyden ja työkyvyttömyyden lisääntymiseen. Erityisen tärkeää onkin sopia kokonaisuuden johtamisesta, vastuista ja tehtävänjaosta rajapinnoilla. Asiakassuunnitelmien kehittäminen ja yhdistäminen tukee myös palveluiden yhteistyötä, mutta tietosuojaan liittyvät ongelmat tulee ratkaista. On hyvä muistaa, että kokonaisuus ei ratkea yksin palveluiden kautta vaan ehkä vielä tärkeämpää olisi edelleen madaltaa työnantajien kynnystä palkata osatyökykyinen työntekijä.